Lelutehtaan E

Koulu alkoi, 

siinä samalla työtkin.  

Uudet ekaluokkalaiset hymyilivät

silmät tuikkien innokkuutta.

Motivaatiota ei tarvinnut kysellä. 

Kaikki uudet oppikirjat olisi pitänyt saada 

heti ensimmäisenä koulupäivänä

ja läksyjäkin jokaisesta kirjasta. 

Kunpa tämän innokkuuden saisi säilöttyä

tulevienkin kouluvuosien varalle. 

Perinteistä poiketen

en ommellutkaan itselleni

uutta avainnauhaa

tai kalenterin kansia

koulun alkuun. 

Sen sijaan virkkasin viimeisinä lomapäivinä

luokkaan pehmoeläimen, pingviinin. 

Se on saanut inspiraationsa Eläköön-kirjasarjan 

Edi-pehmosta. 

Tykkään siitä oppimateriaalista

hirmuisen paljon. 

Se on sitä, 

mitä olen odottanut 

ainakin 20 työvuotta. 

Virkkaamani pehmopingviini 

sai nimekseen 

Lelutehtaan E. 

Oppilaat odottavat, 

että jonain päivänä luokkaan putkahtaa

myös Lelutehtaan A. 

Mikähän eläin se mahtaisi olla?

E taitaa olla jekuttaja. 

Aapiset se oli piilottanut 

heti ensimmäisenä koulupäivänä. 

Onneksi löysimme ne. 

Muitakin pieniä hassutteluja 

pehmo on ehtinyt jo väläytellä.

Toivon, että huumorin ilo saisi sävyttää koko kouluvuotta. 

Se on voimavara niinäkin päivinä, 

jolloin motivaatio on hukassa

eikä mikään kiinnosta. 

Toivon kaikille koululaisille innostavaa kouluvuotta, 

opettajille taitoa tehdä työtä sydäntään kuunnellen

ja lasten huoltajille yhteistyöhalukkuutta sekä 

aikaa ja voimia olla kannustamassa lastaan.

Toivon, että jokaisella koululaisella olisi koulussa turvallinen olo

ja vanhemmalla levollinen mieli lähettää lapsi kouluun.  

Toivon meille kaikille onnellista kouluvuotta!

❤❤❤

Virkkasin pingviinin "omasta päästä". 

Lankana käytin Alize Vellutoa. 

Kimaltelevat silmät löysin Askarteluliike Taitavasta.

Pehmoeläimiä ja hiihtoa

 

Viime viikkoina ollut talvipenkkiurheilijan juhlapäivät. 

Monenlaisia kisoja on ollut tarjolla. 

On ollut jännittämistä ja hurrattavaa, 

karvaita, niukkoja tappioita ja mahtavia menestymisiä. 

Omaa kisajännitystä on ollut mukava purkaa virkkuukoukkuun. 

Tomeran parivaljakon sainkin virkattua 

pehmoisesta paksusta langasta. 

Ensin virkkasin lumenvalkoisen pupun. 

Suurin piirtein samaan aikaan, 

kun pupu valmistui, 

Lauri Vuorinen kiri mitalille MM-mittelöissä. 

Sen kunniaksi pupu sai nimekseen Late.

Virkkasin pupulle kaveriksi nallen. 

Nallen virkkaamisen loppusuoralla

pitkään fanittamani Ilkka Herola 

nappasi uransa ensimmäisen MC-voiton.

Ihan oikeutetusti nalle sai siis nimekseen Ilu. 

Ihan pelkäksi kisojen seuraamiseksi 

ja pehmojen virkkaamiseksi

täällä elo ei kuitenkaan ole jäänyt. 

Vähäisestä lumen määrästä huolimatta

ladut ovat vielä mahtavan hyvässä kunnossa. 

Päivittäin on rentouttava käydä suihkaisemassa lenkki

ja tuulettaa samalla mieltä ja ajatuksia. 

Kovasti tuoksuu jo luonnossa kevät. 

Aurinkoa ja lämpöä kevätpäiviisi!

Nallen- ja pupunpehmeitä halauksia!

❤❤❤

Käytetyt ohjeet ja langat:

Sekä pupu että nalle on virkattu Alize Velluto-langasta. 

Pupun ohje on Paapon, KLIK. 

Tein pupun muuten ohjeen mukaan, 

mutta keskivartaloa lyhensin. 

Nallen ohje on Novitan, KLIK. 

Nalle on muuten ohjeen mukainen, 

mutta ohjeen mukaan nalle virkataan 

ohuehkosta villalangasta, 

mutta itse siis virkkasin sen paksusta Vellutosta.

Pehmoinen kettu

"Minä näin, kun kettu häntää heilutti, 

minä näin, kun kettu..."

Ihana korvamato tuli tuosta laulusta joulun alla,

kun ompelin pehmoketun Kummitytölle joululahjaksi. 

Ennen kuin käärin ketun joulupakettiin, 

kävin sen kanssa pienellä metsäretkellä. 

Kylmä pakkaslumi

ei näyttäny kettua hidastavan, 

lumi ei tarttunut edes sen turkkiin. 

Kettu kiipesi puun koloon. 

Taitaa olla rimpuilijakettu. 

Onhan tuollainen lahonnut puu 

oikein hyvä tarkkailupaikka. 

Minäkin olisin sinne tunkeutunut, 

jos olisin mahtunut. 

Vielä löytyi kohmeisia puolukoita.

Kirpeitä olivat. 

Minä maistelin niitä,

kettua ne eivät kiinnostaneet.

Tein silmät ja kuononpään käsinompeleilla. 

Korvat ja tassut tein alikeompelemalla velourista. 

Söpösen pehmeät nämä yksityiskohdat. 

Metsäretken jälkeen onkin kiva kelliä sohvalla. 

Ulkoilu niin kivasti rentouttaa. 

Kyllä siinä häntä heilahti monta kertaa. 

Tänään on loppiainen. 

Se tarkoittaa vapaapäivää töistä. 

Pakkasta on kymmenen astetta

ja luntakin sen verran, 

että pääsee hiihtämään. 

Ensin meinaan ulkoilla 

ja sen jälkeen rentoilla sohvalla, 

ihan niin kuin kettu konsanaan. 

Ruokaakaan ei tarvitse valmistaa, 

kun yön aikana hernekeitto on hautunut leivinuunissa 

ihanan pehmeäksi. 

Sopivan leppoisaa loppiaista Sinullekin!

❤❤❤

Kaava on Raili Myntin kirjasta Pehmeitä leluja. 

Isäni on sen muuten ostanut minulle kirppikseltä

joskus 90-luvulla. 

Eipä arvannut silloin, 

millainen aarre se nyt on. 

Ihan paras pehmolelujen kaavakirja!

❤

Ei pöllömpää!

Kesäloma.

Ihan mahtava juttu!

Monta viikkoa ilman aikatauluja, 

ilman pakollista lähtemistä ja tulemista, 

ilman suunnitelmallisuutta, 

ilman kiirettä.

Ei pöllömpää!

 Kevät oli niin haipakkaa, 

että blogikin oli ihan 

oman onnensa nojassa. 

Tällaisia pöllöjä ompelimme 

omien kolmosteni kanssa
juuri ennen lomalle lähtemistä. 

Tämä on oli kiva pikainen lisätyö

virkattujen kirjanmerkkien ja huovutustyön jälkeen. 

Pöllöt tehtiin valmiilla kaavalla, 

mutta jokaiselle tuli ihan omannäköisensä. 

Nämä ovat minun harjoituskappaleitani. 

Valmis kaava löytyy täältä. (KLIK)

Tänä aamuna saderintama väistyi, 
aurinko tuli esille pilven takaa. 
Kuopus odottaa emoaan
jätskiostoksille. 
Nyt on sen aika!

Mukavan aurinkoista, 
sopivan rentouttavaa
kesän aikaa Sinulle!


❤❤❤

Ötökkä

Ötököitä on monenlaisia. 

Mustia ja pieniä, 

lähes huomaamattomia.

Kirjavia ja vähän suurempia, 

mielenkiintoisia tutkittavia.

Jotkut ovat iljettäviä ja pelottaviakin.

Ja sitten on tällaisia tosi isoja, 

pehmeitä ja pirteitä,

mukavia rutisteltavia,

iloisen kiliseviä.

Teki mieli ommella ötökkä, 

huvikseen. 

Ehkä tämä menee joskus 

Jollekulle Pienelle vauvalahjaksi,

sillä tällä on helistin masussa

ja mukavia tarttumisnauhoja jalkoina. 

Jämätammikuu, osa 4 - pupu velourtilkuista

Kuka se sieltä kurkkaa? 

Kuka kipittää kohti nurkkaa?

Vilahtaa vain viiksenpää.

Pian et sitä enää nää. 

Pupuhan se on, 

pupu pehmoinen.

Heilahtaa tassu, 

pullottaa massu. 

Väritys on hempeä. 

Ilme ihan lempeä.

Pupuhan se on. 

Pupu pikkuinen.

Ristissä on tassu.

Piilossa on massu.

Hymyssä suu.

Etkö kaveriksi tuu?

Pupuhan se on. 

Pupu söpönen.

Pupu kestää rutistuksen. 

Lötköt tassut puristuksen.

Pienen sänkyyn kaverikiksi,

turvaksi ja lemmikiksi.

Pupuhan se on.

Pupu peloton.

Pupulla on sydänmassu.

Hännän tupsu yhtä hassu.

Sydän kertoo tykkäyksen. 

Ilon, onnen lykkäyksen. 

Pupuhan se on. 

Pupu kultainen. 

Tammikuu on tapissa. 

Helmikuu on alussa. 

Jämäkuu se taakse jää. 

Housuhaasteet odottaa. 

(Ja muutama muukin.) 

******

Tällainen pupunen syntyi velourtilkkusten jämistä.

Näissä on paljon muistoja Ainokaisen Tyttöni pikkutyttöpäivistä. 

Osallistun tällä työllä (ehkä jo teillekin tutuksi tulleeseen)

Mehukekkerit-blogin Kässävuoteen. 

Helmikuussa haasteena on housut. 

Muutamat pökät on jo leikattuna. 

Kunhan vain saisin se saumurin huollosta. 

Työstä ja ystävyydestä

"Onko sun töissä, äiti, kivaa?"

kysyy KaksVee,

kun tulen töistä kotiin. 

Töissä kivaa? 

Ikäväkö hänellä oli tullut?

Olinko viihtynyt töissä liian pitkään? 

Olinko erityisen iloinen töistä palattuani?

"Kyllä, 

minusta töissä on kivaa."

"Onko sulla työpaikalla ystäviä?"

kysyi Ystäväni kerran

ja jatkoi: 

"Mä pidän työkaverit kavereina, 

ja ystävät erikseen.

Haluan niin."

Hämmästelin mielessäni. 

Minusta Ystävät on työssäni melkein parasta. 

Työssäni saan olla 

ystävyyden äärellä joka päivä. 

Aapisen tarinassa. 

Oppilaiden elämässä. 

Työkavereiden kanssa.

Arjen rikkautta,

mielestäni. 

Työkavereiden kanssa 

juttelemme työasiat, tietenkin. 

Jatkamme kotiasioista. 

Kasvatamme ja sisustamme. 

Nauramme ja nautimme toistemme seurasta. 

Välillä vakavoidumme, 

jos on tarpeen.

Joskus unohdamme kellon ja

hoksaamme aikojen päästä, 

että nyt olisi hyvä olla jo kotona. 

Sellainen työpaikka.

Sellaiset työkaverit, 

Ystävät.

Tänään minulla on kotipäivä. 

Flunssa kampitti minut. 

Tsemppiviestit yllättävät aina. 

"Parane pian!"

"Pärjäämme kyllä!"

Minua odotetaan takaisin, 

mutta niin korvaamaton en ole, 

etten voisi sairastaa rauhassa.

Aapisen seikkailussa seurataan

kaniinin ja ketun ystävyyttä,

aluksi ainakin vähän salaista ja salaperäistäkin. 

Kaksi niin erilaista, 

kuitenkin jotain niin samaakin. 

Kuin meissä jokaisessa. 

Upea tarina!

Sääntöjä on vähän. 

"Olen kaikkien kaveri."

Se on tärkein. 

Siitä lähtee kaikki. 

Sen jälkeen jokaisella on hyvä olla. 

Ystävyys syntyy vähitellen, 

kypsyy kuin sato syksyllä.

Siihen ei ole sääntöjä. 

Se syntyy kaveruudesta.

Ja mahdollisuudesta. 

Tarvitsee vain avata ovi 

ja antaa lupa tulla sisään.

Olla oma itsensä.

Olla luottamuksenarvoinen. 

Toiveikasta torstaita Sinulle

ja terveyttä loppuviikkoon! 

*****

Pehmoeläimet on Ikeasta. 

Ne näyttävät kovin samanlaisille kuin 

Seikkailujen Aapisen Annu ja Olli. 

Vaatteet ompelin itse. 

Annu ja Olli tarkkailevat luokan toimintaa

ja välillä pääsevät toki rutistuksiin, 

tehtävien tarkistamiseen, 

apuopehommiin jne. 

Leikkihuoneen leijonatuolin kaverukset

Meillä on leikkihuoneessa tuoli,

jonka kuuluisi olla kaatopaikalla. 

Se ei kuitenkaan ole siellä, 

vaan leikkihuoneen nurkassa. 

Topakkuudessani määräsin,

kun yhteistaloutta Mieheni kanssa suunnittelimme,

ettei Hänen parvekkeellaan vuosikausia olleella 

tupakkatuolillaan

ollut sijaa meidän yhteiskodissamme.

Syy yksi:

- Se haisi hirveälle.

Syy kaksi:

- Meillä ei ollut parveketta.

Syy kolme:

- Meillä ei enää tupakoitu.

Syy neljä:

- Aika rumakin se oli.

Tuoli ei tullut muutossa.

Se tuli myöhemmin.

Salakavalasti, 

kun olin yksin reissussa

ja mies yksin kotona.

Se ei tullut sisälle.

Se oli kannettu kylmälle ulkovintille.

Piiloon!

Sitten tuli se päivä,

jolloin vinttiä alettiin rakentaa huoneiksi.

Vintti tyhjennettiin.

Ja näin sen tuolin. 

Niin, te arvaatte lopun.

Ruma se oli edelleen, 

mutta haju oli tuulettunut vuosien aikana pois. 

Rakennusmiehet ahkeroivat vintissä.

Minä tuolin kimpussa alakerrassa.

Pesin istuintyynyn.

Se oli toiselta puolelta vielä käyttökelpoinen.

Irrotin käsinojatyynyt. 

Niissä oli hyvässä kunnossa vain pehmusteet.

Verhoilijaksi minusta ei ole.

Päätin peitellä tuolin.

Ostin Ikeasta leijonanurkkaisen fleeceviltin.

Leikkasin leijonan irti

ja applikoin sen toiselle kankaalle.

Käsinojatyynyt päällystin irtotyynyiksi.

Leijonapeite on kestänyt vuosia.

Ja kestää edelleen.

Vanha istuintyyny tuli kuitenkin tiensä päähän.

Tein nyt uuden tilkkuisen,

vihreän sävyisen, 

eri materiaaleista.

Muhkean pehmeä!

(Samalla tekniikalla olen aiemmin tehnyt peittoja.

Täällä teko-ohje Klik.)

Samalla päivitin myös käsinojatyynyistä tehdyt pehmot.

Toisessa pehmossa tyyny on levällään,

toisessa taitettuna kaksinkerroin.

 Leijonan kaverina on norsu.

Harmaa littana, 

huiskuhäntäinen,

lerppukorvainen räpsyripsi.

Ja papukaija.

Tarkkasilmäinen, 

pitkänokkainen,

oranssisiipinen.

Yhdessä ne muodostavat kolmikon,

joiden seuraan on kiva istahtaa lukemaan.

Punaisen Mökin leikkihuone on 

värien suloinen sekamelska.

Ja välillä lelujenkin.

Leijonatuolin suosiosta on kilpaillut

pinnasängystä tehty pieni sohva. 

Keinuominaisuuden ja valaistuksen vuoksi 

leijonatuoli kuitenkin johtaa löhöilyssä 6-0.

Pääsiäisen alla bongasin 

nettihuutokaupasta ihanan,

ikivanhan verhokankaan. 

Käyttämätöntä pupukangasta kuusi metriä.

Oli saatava. 

Ja sainkin.

Verhohan siitä piti tehdä ihan heti. 

Ihan aarre!

Vappu on ihan justiinsa.

Tänään puhalletaan lisää ilmapalloja

ja paistetaan rosetteja siman kaveriksi. 

Näillä leikkihuoneen säännöillä kelpaa juhlia vappuakin.

Uutta mattoa leikkihuoneen lattia vielä kaipaa.

Kuteet on jo ostettu.

Pitäisi kaivaa vain iso virkkuukoukku esiin.

Ehkäpä kesän aikana...

Aurinkoista ja iloista vappua Sinulle!

Valtava unikaverikalavonkale

"Uniaika, äiti!

Heti yläkertaan!"

Sitten Onniliini nukuttaa minua.

Nukuttaja nukahtaa ensin.

Pienelle Miehelle on tärkeää, 

että päiväunille nukahtamisen hetkellä,

nukumme samalla tyynyllä. 

Mikään tyyny ei tahdo olla riittävän leveä.

Aina jomman kumman pää tipahtaa tyynyltä pois.

Lupauduin jo vuoden alussa

Vaapula-blogin 

"Eläimellista menoa"-haasteeseen. (Klik)

Monia visioita oli mielessä.

Kala ei jättänyt rauhaan.

Eikä päiväunityyny.

Ja valtava vonkalehan siitä tulikin. 

******

Valtava vonkale, suuri kala, 

kalastajalle olisi kova pala.

Pilkkireiästä ei mahtuisi alkuunkaan,

veneenkin taitaisi keikauttaa.

Suurista kaloista haaveillaan,

ennätyksistä puhutaan.

Suurella kalalla on suuri suu, 

silmäkin suurempi kuin taivaan kuu.

Suuren kalan suuri pyrstö

viuhuu, vauhuu, vinkeästi,

pärskii, porskii pinkeästi.

Kovan vauhdin sillä saa. 

Kuka kaveriksi uskaltaa?

Suuren kalan evä suuri,

korkeampi kuin Kiinan muuri,

vakaasti suurta kalaa ohjaa,
kohti syvää meren pohjaa.

Suuren kalan suuret suomut,

kirjavat ja värikkäät,

kalan pintaa peittävät.

Jotain taikaa niissä on,

siitä ihan varma oon.

Suuren kalan kaulalla kiiltävät juovat,

kimallusta vonkaleelle tuovat.

Hiipii epäily salaa, 

ei kai se ole kuningaskala.

Suuren suuri kala ui aikansa,

lopulta pysäyttää vauhtinsa.

Suvannossa suuri kala pötköttää

mielellänsä kyljellään.

Kun on sopiva hetki, 

tehdään yhdessä uninen retki.

Kalan kanssa kaulatusten,

matka sujuu yli odotusten.

*****

Ps. Tämän tyyppisen kalan näin aikoja sitten

 Surrur - tee oma Marimekkosi -kirjassa. 

Ihastuin ja unohdin melkein saman tien.

 Se pongahti mieleen uudestaan, 

kun näin samanmoisen Hupsistarallaa-blogissa (Klik). 

Kiitos vain, Norsis, inspiroinnista!

*****

En käyttänyt kalassa mitään kaavaa. 
Leikkasin niin suuren vonkaleen kuin vain vihreästä joustofroteesta sai. 

Muuten siis ihan suorakaitale, 

mutta toiseen päähän leikkasin pään 

ja vastakkaiseen päähän lovesin pyrstön.

Kalan sisälle tein sopivankokoisen irtotyynyn.
Pyrstöön ompelin vetoketjun, 
josta tyynyn saa näppärästi pois. 

Pyrstön yläpuolella on nauhakuja, 
joka kiristää pyrstön muotoonsa. 

Tilkut on trikoota 
ja jämiä aikaisemmista ompeluksista.
Kalan pituus on noin 150cm. 
Aika vonkale siis. 


*****

Pst!

Edellisen postauksen pieni arvonta 

on voimassa sunnuntaihin asti.