Nirkkoreunainen joulupussi - 1.12.

Joulukuun ensimmäinen päivä. 

Jännitys tiivistyy, 

mitä kalenterin luukusta paljastuu. 

Joko raotit omaa kalenteriasi?

Tämä luukku avautuu nyt.

Pompsista vaan!

❤❤

Millainen kalenteri Sinulla on? 

Minulla on Siskon tekemä. 

Pieniä paketteja pienillä sydämillä.  

Minäkin tein Siskolleni kalenterin.

Olipa sitä kiva tehdä 

ja miettiä, 

mistä toinen ilahtuisi. 

Vielä en voi paljastaa, 

mitä luukkuihin sujautin, 

koska Siskoni on varmasti näillä Tilkkuvakan linjoilla. 

Sen verran voin sipistä, 

että tarjolla on namuja, musiikkia ja hyvinvointia. 

Ja varmasti jotain jouluistakin. 

Kaapin kätköistä löysin kivat 

kalenterinumerot. 

Laitoin ne pusseihin niin, 

että Siskoni voi ne kierrättää jonain vuonna 

johonkin toiseen kalenteriin

tai vaikka pakettikortteina. 

Paketoin luukut pusseihin. 

Samalla tyylillä voisi paketoida hyvin joululahjojakin:

* Tavara pussiin.

*Pussi taitokselle yläreunasta. 

* Rei'ittäjällä reiät ja nauha niistä. 

Nopeaa, helppoa ja kivannäköistä.  

Jouluaatolle tein isomman luukun. 

Ompelin joulupussin painamastani kankaasta. 

Senkin voi käyttää uudelleen ja 

paketoida vaikka ensi vuonna siihen jonkun lahjan. 

Meillähän on siirrytty kokonaan oman väen joulupaketoinnissa pussitukseen. 

Miten paljon vähemmän tuleekaan aattoiltana roskia, 

kun suurin osa lahjoista on kangaspussissa? 

(Klik ja Klik täällä kuvia kangaspusseista, 

joita käytämme.)

Ison pussin suuhun ompelin kauniin nirkkoreunan. 

Sellaiseen löysin idean Kangaskorjaamolla-blogista (Klik)

Olipa se helppo tehdä. 

Tein nirkkoreunan ihan tavallisesta puuvillalangasta. 

Pussin sitaisin kiinni sydännauhalla, 

koska Sisko on niin rakas minulle. 

Pakkasin kalenterin kauniiseen puulaatikkoon. 

Tuollaiselle puulaatikollehan on myöhemminkin käyttöä. 

Sellaisen kalenterin tein Siskolleni. 

Toivottavasti hän malttaa olla puristelematta pusseja, 

että sisukset pysyvät ehjinä. 

❤❤

 Niin on taas ensimmäinen luukku avattu, 

mutta onneksi vielä monta on edessä. 

❤❤

Huominen luukku osa Facebookin Käsityöblogit-ryhmän (Klik) Kässäjoulukalenteria. 

Tänään Käsityöbloggaajien luukku avautuu

Katrin Tilkkublogissa. (Klik) 

16.12. Joulukalenteri luokassa

16.12.

❤❤❤❤
❤❤❤❤
❤❤❤❤
❤❤❤❤


Viimeinen työviikko
ennen joululomaa on alkamaisillaan.
Ihan ensimmäisenä puuhana sytyttelen
hämärään luokkaan jouluvalot 
ja päivitän joulukalenterin. 

Joulukalenteri on luokan sivuseinällä valaistun kuusen juurella. 
Olen ommellut kuusen parikymmentä vuotta sitten. 
Se on silloin toimittanut kalenterin virkaa. 
Nyt se on saanut ylleen vain valonauhan. 

Kuusen juurella on lahjakasa. 
Joka aamu kasaan tulee uusi paketti.

Pakettikortissa on qr-koodi.
Koodeista paljastuu kirjoittamiani pieniä runoja,
joiden avulla etsitään yllätyslaatikkoa.
Laatikko on sama päivittäin
eli aina tiedetään, mitä etsitään. 
Laatikko sisältää erilaisia pikku namuja.
Välillä laatikko on piiloutunut omaan luokkaan. 
Välillä se on lähtenyt seikkailulle luokan oven ulkopuolelle. 

Kalenterin avaamiseen on muotoutunut selvät rutiinit. 
Ensin sytytetään adventtikynttilät. 
Sitten lauletaan joku joululaulu. 
Laulun jälkeen kilistän isoa kulkusta,
jonka jälkeen arvotaan kalenterin avaajat. 

Kalenterin avaajat miettivät yhdessä, 
mikä paketeista on uusi, 
irrottavat siitä pakettikortin
ja lukevat koodin laitteella. 
Muu luokka saa sitten arvailla,
missä yllätyspaketti sijaitsee
runon perusteella. 
Joka aamu on paketti löytynyt. 
Saapa nähdä, 
miten tänään käy. 
Jännittävää!

Jännittävää päivää Sinullekin!
Ja tekemisen iloa!

❤❤❤❤


Ihan pakko on vielä vilauttaa kahden kuvan verran
luokan takaseinän levyistä ryhmätyötä. 

Teimme yhdessä taloja, 
joiden ikkunoihin leikkasimme reiät
ja liimasimme silkkipaperit. 
Talojen taakse viritin 
ohuen 80-valoisen ledinauhan. 
Niin kaunis kyllä tuli. 

❤❤❤❤

Aikaisempia luokan joulukalentereitani löytyy täältä:
Nipsuhiiren kalenteri KLIK
Kalenterinoppa KLIK
Koulutontun kalenteri KLIK

1.12. Joulukalentereita

1.12.

❤

Tänään se aukeaa.

Kalenterin ensimmäinen luukku. 

Niin jännittävää. 

Niin kutkuttavaa. 

Niin odotettu hetki. 

Tänä vuonna olen tehnyt 

viisi erilaista joulukalenteria. 

Ensimmäinen kalenteri tehtiin Lasten kanssa yhdessä 

Puolisolleni isänpäivälahjaksi. 

Joka toiseen luukkuun sujahti 

Isimiehen suosikkinamuja...

 ... ja joka toiseen positiivisia ajatuksia hänestä. 

Toki muutamaan luukkuun

puikahti ihan hyötytavaraakin, 

kuten tämä luutu joulusiivousta varten. 😄

Toisena kalenterina tein joulukalenterin Siskolleni. 

Teimme Siskojeni kanssa kalenterivaihdon. 

Siskoni kalenteriin kätkin namuja, 

jumppaohjeita, etenkin venyttelyjä 

sekä pientä jouluista koristetta

ja rekvisiittaa. 

Lisäksi Siskoni pusseihinkin kirjoitettiin Lasten kanssa

positiivisia ajatuksia kalenterin saajasta. 

Tein kalenterista tällaisen nauhaversion, 
jonka voi ripustaa korkeammalle,

ettei hänen Kissansa pääse 

pusseihin käsiksi työpäivän aikana. 

Itse sain Siskoltani vaihdossa

näin kauniin kalentererin. 

Suloinen korikin tuli mukana. 

Lisäksi tein perinteiseen tapaan joulukalenterin 

salaiselle Ompeluystävälle

salaisessa kalenterivaihdossa. 

Luukkuihin tietenkin pujahti ompelutarvikkeita. 

Neljäs kalenterini on työpaikallani luokassa. 

Sitä aion vilauttaa muutaman päivän päästä ihan omana juttunaan,
kunhan saamme sen Oppilaiden kanssa aluilleen. 

Ja viides on tämä blogini joulukalenteri. 

Tämä on nyt kuudes kerta,

kun tavoitteenani on aukaista tänne luukku

jokaisena joulukuun aamuna. 

Tulepa mukaan, 
kuljetaan yhdessä joulua kohti!

Tänään syttyy 
ensimmäinen joulun odotuksen kynttilä.
Onnellista ensimmäistä adventtia!

❤❤❤❤

Ps. Jos tykkäät availla kalenterin luukkuja täällä netissä, 
käypä katsomassa Käsityöbloggaajien joulukalenteria. 
Oma luukkuni avautuu siellä 9.12. 
Tässä linkki mukanaolijoihin.  (KLIK)

8.12.Kurkistus koulun arkiaamuihin

Tule kurkistamaan 

ison tonttuoven taakse. 

On aamu. 

Luokassa on hämärää. 

Luokkaa valaisevat

monet pienet jouluvalot.

Valkotaululle on heijastettu jouluinen kuva

ja taustalla soi hiljaisella iloinen joulumusiikki. 

On ensimmäinen kalenterinavaamisaamu.

Edellisen koulupäivän jälkeen

luokka on pukeutunut

jännittävään joulunodotusasuun. 

Ikkunalle on kohonnut numeropurkkitornikin. 

Tornissa on 24 purkkia, tietenkin. 

Purkissa on joka aamu Koulutontun viesti, 

joka antaa ohjeet aamun työskentelylle. 

Työskentelyn jälkeen on luvassa namu. 

(Oppilaiden hartain toive kalenterin suhteen oli,

että tulisi usein jotain syötävää, 

mieluiten karkki.

Pst! Tulee aina, 

mutta luvassa on muutakin kuin karkkia.)

 Avataan luukku kolme. 

Se on ensimmäinen viestillinen luukku. 

Ykkönen ja kakkonen ovat tyhjiä. 

Silloin on ollut vapaapäivä. 

Ensimmäisenä aamuna

kalenterin vieressä oli myös iso laatikko. 

Laatikossa oli luokallinen punasävyisiä pusseja. 

Jokaisessa pussissa oli viisi tavaraa. 

Niiden avulla jokainen kirjoitti joulutarinan. 

Aamuisin luemme niistä pari tarinaa

ja oppilaat saavat arvuutella, 

mitä tavaroita pussissa 

tarinan perusteella oli. 

Monet ovat osanneet hienosti 

sujauttaa tarinaan hämäystavaroita. 

Ja tarinoista tuli muutenkin mainioita.

(Pusseista löytyi mm. 

kuusenkoristeita, koulutarvikkeita 

ja suklaamunan leluja.)

 Toisena kouluaamuna

Koulutontulla on pulma. 

Tiedossa on kirjainten siirtelyä, 

luokkakavereiden sukunimien muistelua

ja monta herkullista naurunhörähdystä

sekä kutkuttavaa kikatusta. 

Oppilaat ratkovat ryhmissä,

kuka on kukin. 

Koulutonttu vinkkasi, 

että anagrammeja on näppärä tehdä

netistä löytyvällä anagrammikoneella.

Kiva ohjelmanumero vaikka pikkujouluihin.

Lisäksi tämän viikon aamuina

pelattiin Suomi-bingoa

ja selvitettiin emojitarina.

Niin ja tietenkin, 

syötiin se namu,

kun aamupuuha saatiin valmiiksi.

Lapset ovat niin kekseliäitä. 

Sen lisäksi, 

että laskemme aamuja 

joululoman alkamiseen, 

he laskevat, 

kuinka monella siirrolla aina 

kalenteripurkki saadaan esille

tornin romahtamatta.

Tänään on ansaittu vapaa-aamu. 

Ihan pikkuisen jo kuitenkin kihelmöi ensi viikon aamut. 

Tiedossa on ainakin Wheel Decide, 

QR-koodirata ja matemaattisia pulmia. 

Ai, että tykkään olla 

Koulutontun kaveri.

Rentouttavaa lauantaita!

Tonttuillaan edelleen!

❤❤❤❤

Pst!

Näistä Herra Hakkaraisen 

xylitolpastillipurkeista saa niin näppärän

joulukalenterin. 

Näitä namuja meillä 

arkiaikana saa joskus

luokassakin palkinnoksi

ja oma Nelivuotiaani napsii

näitä kotona aina silloin tällöin.

❤❤❤❤

Tässä vielä linkit kahden edellisvuoden 

luokkajoulukalentereihin:

Nipsu-hiiren tarina (Klik)

Joulunoppa (Klik)

Nipsu-hiiren joulukuun puuhat - 21.12.

Joulukuun kahdeskymmenesensimmäinen.

Sadun lumo. 

Tarinan taika. 

Jännittävä, kiehtova,

mukaansatempaava. 

Marraskuun lopulla luokkani kirjahylly

oudosti tyhjeni. 

Ihmettelimme oppilaiden kanssa sitä monta päivää.

Kirjat olivat kyllä tallessa, 

viereisessä hyllyssä, 

mutta miksi ensimmäinen kaappi oli tyhjänä?

Kaikki selvisi joulukuun ensimmäinen päivä. 

Kaappiin oli muuttanut Nipsu. 

 Liukuoven taakse oli muutettu. 

Luokkaan oli tullut asukas. 

Oven taakse oli kasvanut koivumetsä.

Lunta oli paljon. 

Lumen keskellä oli pieni mökki, 

josta tuikki pieni valo. 

Mökin vierellä hämmästyneenä

tilannetta tarkkaili pieni hiiri, 

Nipsu. 

Nipsun kanssa pääsimme 

joulunalusseikkailulle. 

Eräänä päivänä satoi paljon lunta. 

Silloin Nipsu-hiiri pyöritteli isot pallot

ja tekaisi lumiukon. 

Itsenäisyyspäivän tietämillä 

Nipsu lähti reissuun. 

Pakkasi matkalaukun täyteen eväitä. 

Eväitä oli niin runsaasti,

että niistä riitti meillekin. 

Metsäretkillään Nipsu tapasi

tuttuja metsän eläimiä. 

"Jänöllä on pitkät korvat ja pöperöpää..."

"Oravalla veitikalla pitkä häntä on..."

"Minä näin kun kettu,

häntää heilutti..."

"Karhu nukkuu, 

karhu nukkuu

 talvipesässään...

.... eipäs nukukaan!"

Joulun alla tontut liikkuvat vikkelään

ja kaikkialla. 

Niinpä tietenkin tonttu tuli tarkkailemaan 

Nipsunkin askareita.

Tämä tonttu oli selvästi tarkkailijatonttu. 

Sen silmät vain pikkusen pilkistivät lakin alta. 

Se oli rauhallinen, 

ei yhtään kiireinen. 

Puolessa välin kuuta

Nipsu teki pienen viikonloppureissun. 

Reissulta tuliaisina Nipsu toi tonttutarroja

ahkerille kirjoittajille. 

Lunta satoi monena päivänä. 

Korkeiksi hangiksi asti.

Lumi innoitti Nipsun hiihtämään. 

Korkea mäki rohkaisi Nipsun laskemaan mäkeä. 

Jännästi se sattui juuri samaan päivään, 

kun itsekin olimme oppilaiden kanssa mäessä.

Joulukuun alussa Nipsu-hiiri kirjoitti

joulupukille kirjeen, 

jossa hän toivoi itselleen 

naapuria ja ehkäpä uutta ystävääkin, 

ettei olisi omassa metsässään niin yksinäinen. 

Kaikki muut metsän eläimet kun 

asuivat kauempana Takametsässä. 

Eilisaamuna sitten Nipsun mökin 

lähelle oli noussut toinen mökki. 

Ei ollut tuoksu tuttu, 

eikä haju kovin houkutteleva. 

Kukahan siihen oli muuttanut?

"Ja pikkusen turhan lähelle,"

totesi Nipsu-hiiri.

Tänään, 

viimeisenä kouluaamuna

se selviää. 

Kissa!

Mitähän siitä yhteiselosta tulee?

Sen saavat oppilaat päättää 

joululoman jälkeen ensimmäisellä tarinankirjoitustunnilla. 

Ai, että tämä on ollut jännittävä yhteinen tarina. 

Joulukuun alussa vielä itselläni ei juonesta ollut mitään tietoa. 

Tarina eli meidän mukanamme

ja juonen käänteet selvisivät päivä päivältä. 

Tarina jää jännittävään kohtaan. 

Tarina saa monta erilaista päätöstä. 

Aamut alkoivat niin, 

että liukuovi oli kiinni. 

Istuimme peräkkäin oman kalenteriparimme kanssa.

Parit oli jaettu joulukuun ensimmäisenä päivänä. 

Minä kerroin keksimääni Nipsu-hiiren tarinaa. 

Oppilaat piirsivät tarinan toistensa selkään. 

Tarinassa oli paljon piirrettäviä numeroita 

ja kirjoitettavia sanoja. 

Lisäksi piirsimme selkään erilaisia polkuja, 

tuulta ja lumisadetta, 

tähtien tuiketta, 

suksen suihketta ja 

hurjia mäenlaskuja. 

Piirtämisen jälkeen avasimme liukuoven

ja näimme sen, 

mitä juuri olimme kaverin selkään piirtäneet. 

Niin hauskaa!

Tänään alkaa joululoma.

Aivan mahtavaa!

Nautitaan tästä hetkestä!

Rentoudutaan!

*****

Idean selkäänpiirrettävästä tarinasta

sain Oranssia-blogista. (Klik)

Piirsin Hiirusen tarinan viime vuonna 

omille lapsilleni

ja satunnaisena aamuna piirtelimme

sitä omien oppilaideni kanssa. 

Jostain sitten putkahti idea omasta tarinasta, 

joka sekä selkäpiirretään

että nähdään konkreetttisesti. 

Tätä ideaa aion hyödyntää varmasti 

joskus tulevinakin jouluina. 

Viime vuonna luokassani oli joulunoppa. 

Sitä voi kurkata täältä. (Klik)