Norsuhan se sieltä tulee.
Pieni ja pehmoinen.
Iloinen vekkuli.
Nappisilmät innokkaasti tutkien,
suuret korvat heiluen, kuunnellen,
kärsä vipattaen tuoksuja aistien
norsu tarkkailee.
Pontevasti eteenpäin!
Suurten korvien suojassa on turvaisaa.
Jos vähän jännittää,
pelottaa tai nolottaa,
suuret korvat pelastavat,
varmasti.
Kylläpä puun suojasta onkin
hyvä kuikuilla mielenkiintoisia asioita.
Iloisesti häntä huiskaa
ja kärsä ojentuu.
Syksyhän sieltä on saapumassa.
Otetaan se ilolla vastaan.
*****
Tein siis käsinuken.
Ensin neuloin kaksipeukkuisen lapasen
ja sen jälkeen virkkasin korvat.
Korvat kiinnitin sormiin.
Silloin niitä pystyy heiluttelemaankin.
Hauska tuli!