Käsitöitä 100-vuotiaan Suomen innoittamana

Nappi-ihminen? Joo.
Tilkkuihminen? Joo.
Taskuihminen? Joo.
Haasteihminen? Joo!

En tiennyt sitä ennen. 
Sosiaalisen median ompeluryhmien, 
virtuaalisten käsityöystävien
ja käsityöblogien myötä olen huomannut 
olevani etenkin haas-te-ih-mi-nen.
Haastan itseni osallistumaan erilaisiin haasteisiin. 
Kaikenlaisiin.
Lyhyempiin ja pidempiin. 
Yhä uudestaan ja uudestaan. 
Vaikka aina ei olisi ideaa,
eikä aina aikaakaan. 
  

Vuonna 2016 osallistuin Hommahuoneen 
vuoden kestäneeseen värihaasteeseen. (Klik)

Kuluneena vuonna haastoin itseni mukaan kuukausittain

Kangaskorjaamolla-blogin käsityöhaasteeseen

100-vuotiaan Suomen kunniaksi. (Klik)
Tässäpä kooste siitä: 

Tammikuussa aiheena oli Suomen kansallissymbolit.
Ahvenesta Pieni Onkija aina haaveilee ja
karhujakin hoksaa metsissä, 
vaikka aikuinen ei niitä näe. 
Kansallissymbolien innoittamana tein 
paitoja Pikku Miehelle. (Klik) 

Helmikuussa Kalevalan kunniaksi
ompelin pipon Soreasta sotkasta.
Lieneekö tuo sielulintu sotka, 
mutta uljas se ainakin on. (Klik)

Maaliskuun teeman mahtimiehet- ja naiset innoittivat 
ompelemaan omille mahtityypeilleni. 
Ampumahiihtäjä-Kaisan kunniaksi 
kuvassa olevaan paitaan ompelin ammuntalaikat. (Klik)

Huhtikuussa huovutin maakuntalaulun sävelin seinätekstiilin. 
"Männikkömetsät ja rantojen raidat..." (Klik)

Toukokuussa pujottelin helmiä sinivalkoisin ajatuksin. (Klik)

Kesäkuussa lauleltiin ja loruteltiin Taaperon kanssa
kesävaateompelusten ohessa.
"Auto ajoi kilparataa, 
mittari näytti kahtasataa..." (Klik)

Heinäkuussa tilkkuilin Suomen,
kun aiheena oli Suomen kartta.
Joku saattaa asua Suomen kainalossa,
mutta kuinka moni nukkuu Poikani lailla
Suomi kainalossa? (Klik)

Millainen on suomalainen?
Elokuussa kuvasin hillahulluutta ja
muita suomalaisia luonteenpiirteitä. (Klik)

Syyskuussa Suomalaisen luonnon kunniaksi
tein sulkatilkkupäiväpeitteen. (Klik)

Lokakuussa Miinan ja Manun innoittamana
osallistuin haasteen Kieli ja kirjallisuus-teemaan. (Klik)

Marraskuussa tuli luetunymmärtämisvirhe.
Olisi pitänyt tehdä työ, joka kuvastaa sitä,
mistä Suomi tunnetaan.
Minä ymmärsin niin,
että mikä tuntuu suomalaiselle.
Räsymatto.
Se minusta on tosisuomalainen.
Ja valitsin kankaan,
jonka ajattelin esittävän räsymattoa.
Mutta eihän se esittänytkään.
Mutta osallistuin silti.
Suomalainen selittää aina.
Eikä luovuta ihan vähällä. (Klik)

Joulukuussa ompelin itsenäisyyspäiväksi
sinivalkoista,
Suomen lipun väreissä. (Klik)

Uusi vuosi, 

uuden käsityöt. 

Vielä en ole hoksannut itselleni 

ensi vuodelle haastetta. 

Vinkata saa, 

jos tiedät jonkun minun näköiseni. 

Ommellaan, 

virkkaillaan

ja värkkäillään ensi vuonnakin!

Olkoon uusi vuosi meille onnellinen!

Kaikkea hyvää tulevaan! <3 

Tonttujen matkassa - 24.12.

Joulukuun kahdeskymmenesneljäs.

Neljäs adventti.

Jouluaatto.

Meillä asuu tonttuperhe. 

Asunut jo vuosia.

Muistatko?

Isätonttu Pomeranssi,

  joka muutti ensin poikamiehenä

Punaiseen Mökkiin, 

ehkä kuin piilopirttiä etsien. 

Äititonttu Neilikka,

joka löysi jotenkin ihmeellisesti

vanhapoikatontun puolisoksi.

Vauvatonttu Kaneli, 

joka tuli tonttupariskunnan iloksi. 

Ja renkitonttu 

joka muutti tupaan pari joulua sitten.

He ovat majoittuneet 

olohuoneeseen

vanhan Singerin päälle. 

Kävinpä eilen heidän kanssaan 

tarkistamassa 

Punaisen Mökin joulutilanteen.

Joko joulu voi tulla?

Keittiö ja ompeluhuone

on Neilikan valtakunta.

Järjestyksesssa on sohvat ja tyynyt. 

Silmää miellytti joulunpuna ja tontun kuva. 

Sen puolesta joululle annetaan lupa.

Leivontapöydältä 

reseptikirjan nappaa, 

ja suklaapalan maistaa.

Herkkua tästä tulee, 

sen Neilikka haistaa.

Ompelupöydällä 

toteaa koneiden hiljenneen, 

pöydän tyhjentyneen. 

On paja tauonnut, 

on joulu alkanut. 

On purkit ja purnukat ojennuksessa, 

on kankaat pinoissa, 

on langanpätkät ja tilkut pois, 

nyt juhla alkaa vois.

Pomeranssin lempipaikat ovat

navetta ja vaja, 

varmaan tulee mieleen pukin paja, 

Lumet on luotu

ja navettaan sopiva järjestys suotu.

Vajassa tuoksuu puu, 

ihan hymyssä suu. 

Niin isot pinot, 

niin suorat, 

ei yhtään vinot. 

Kyllä näillä kinkku-uunin lämmittää

ja tuvan 

ja saunanpesän

ja katsoo varmasti seuraavankin kesän.

Pomeranssi tähystää ja tarkkailee, 

lintulaudallekin kurkkailee. 

Kaikki on ulkona hyvin, 

vaikka lumihanki on miesmuistiin syvin.

Rengin kanssa katsastetaan sauna. 

Saunatonttu ikkunallaan istuu. 

Vartioi saunarauhaa, 

hillitsee löylykauhaa,

ei anna aattona saunassa nauraa 

(ettei syö kesällä sääsket) 

ja saattaa yksikseen ihan hiljaa laulaa.

Laulun laulaa myös Renkitonttu. 

Laulaa ja soittaa, 

pianon vireen samalla koittaa. 

Rengin reviiriin kuuluu kaikki talon valot, 

kynttilät ja uunin palot. 

Tulen ääressä on niin kiva lämmitellä, 

tunnelmoida, unelmoida. 

Vauvatonttu testaa

vuodevaatteet, pedit. 

Pehmoista ja suloista, 

varmasti kaikki nukkuu unta makoista. 

Joulukuusta Kaneli hämmästyy, 

valkoista ja kiiltävää, 

valoisaa ja pistävää. 

Lopulta koko komeuden hyväksyy.

Kaunis on joulupuu, 

ajattelee tuttisuu.

Eniten pientä kuitenkin ihmetyttää 

lipaston päällä 

suuri enkelten joukko. 

Ja tuo pieni, 

joka makaa seimessä. 

Ja nuo eläimet hänen ympärillään.

Joulu on läsnä. 

Tuvassa, vintissä, 

vajassa, portin pielessä. 

Sydämessä, mielessä. 

Suloisen onnellista, 

sadunhohtoista

Joulun Aikaa Sinulle!

Kiitos, 

että kuljit taas tämän 

matkan kanssani.

Piirretty tyyny - 23.12.

Joulukuun kahdeskymmeneskolmas.

Tämän joulun viimeinen ompelus, 

iso joulutyyny.

Valmistui eilen illalla

yhteistyössä Tyttären kanssa. 

 Tytär piirsi, 

minä ompelin.

Tyyny etsii vielä paikkaansa. 

Ehkä sen paikka on Neidon sängyllä. 

Sen päällä voi nukkua joulupäikkärit

tai lukea kirjaa

tai pelata.

Tai tuleekohan siitä sängynpääty?

Olisi juurikin sopivan kokoinen. 

Vai kulkeutuukohan se keittiön puusohvalle?

Keittiössä meillä kyllä vietetään eniten aikaa. 

Se on meidän kodin keskus.

Paikka sille joka tapauksessa löytyy

ja käyttöön pääsee. 

Poikien tyynyt jäivät vielä kesken,

mutta ne pääsevät joulukalenteriin 

ensi vuonna. 

Vielä yksi yö jouluaattoon. 

Tälle päivälle olisi siivousta tiedossa. 

Mitä sinä aiot tänään puuhata?

Joulujäätelö - 22.12.

Joulukuun kahdeskymmenestoinen. 

Minä olen perinneihminen. 

Tykkään perinteistä.

Varsinkin jouluna. 

Syömisessäkin on omat perinteensä.

Aattoaamuna syödään riisipuuro. 

Päivällisellä syödään kinkkua

laatikkoruokien ja salaatin kanssa. 

Vaikka niin perinteiden kannattaja olenkin, 

niin jouluaterian jälkiruoka vaihtelee vuosittain. 

Vuosi sitten jouluaterian päätteeksi

nautimme joulujäätelöä.

Sen ehtii hyvin vieläkin valmistaa. 

Helppoa ja herkullista. 

Ohje joulujäätelöön:

5dl kuohukermaa

1 tlk (397g)kondensoitua maitoa

1/2 dl siirappia

1dl kevytmaitoa

(1 tl kanelia)

175g piparkakkuja

levyllinen hyvää suklaata

Vaahdota kerma.

Sekoita toisessa kulhossa maidot, siirappi ja kaneli yhteen.

Rouhi piparkakut veitsellä paloiksi.

Paloittele suklaa

Kääntele kermavaahto maitoseokseen.

Lisää piparkakun ja suklaan murut.

Kaada seos astiaan,

joka kestää pakastusta. 

Pakasta vähintään 5 tuntia.

Vielä en tiedä,

millaista jälkiruokaa meillä

kahden yön päästä tarjoillaan. 

Vinkkaapa joku hyvä vaihtoehto. 

*****

PS. Maanantaisessa pompula-arvonnassa onni suosi seuraavia:

Heidi Ihan mielettömän hienoja kaikki! Varmasti ihana yhtyeinen touhu tyttären kanssa ollut...-Heidi,

Lemuri Ai kun olette olleet kovin tuotteliaita! Miten kivoja pompuloita! .... T. Lemuri, 

Pipo-otus Ihania! :) Noi vihreät valkoisilla sydämillä ois suloiset, taikka nuo punainen ja keltainen...,

Sude Voi nuo kissapompulat olisivat niin somat tyttäreni tosi pitkissä hiuksissa,

Miia Heikkinen Ai, että herkkuja jollekin tytölle...

Eerika kauniita pompuloita! Meillä pikkutytöt on pompuloiden ja pinnien...

Kaaru Parasta joulun alla on leivonnaisten ja joulukukkien tuoksut sekä....

Voittaja, 

jos et ole vielä laittanut minulle osoitetta, 

niin laitapa tänään, 

niin saan pompulat postiin. 

Nipsu-hiiren joulukuun puuhat - 21.12.

Joulukuun kahdeskymmenesensimmäinen.

Sadun lumo. 

Tarinan taika. 

Jännittävä, kiehtova,

mukaansatempaava. 

Marraskuun lopulla luokkani kirjahylly

oudosti tyhjeni. 

Ihmettelimme oppilaiden kanssa sitä monta päivää.

Kirjat olivat kyllä tallessa, 

viereisessä hyllyssä, 

mutta miksi ensimmäinen kaappi oli tyhjänä?

Kaikki selvisi joulukuun ensimmäinen päivä. 

Kaappiin oli muuttanut Nipsu. 

 Liukuoven taakse oli muutettu. 

Luokkaan oli tullut asukas. 

Oven taakse oli kasvanut koivumetsä.

Lunta oli paljon. 

Lumen keskellä oli pieni mökki, 

josta tuikki pieni valo. 

Mökin vierellä hämmästyneenä

tilannetta tarkkaili pieni hiiri, 

Nipsu. 

Nipsun kanssa pääsimme 

joulunalusseikkailulle. 

Eräänä päivänä satoi paljon lunta. 

Silloin Nipsu-hiiri pyöritteli isot pallot

ja tekaisi lumiukon. 

Itsenäisyyspäivän tietämillä 

Nipsu lähti reissuun. 

Pakkasi matkalaukun täyteen eväitä. 

Eväitä oli niin runsaasti,

että niistä riitti meillekin. 

Metsäretkillään Nipsu tapasi

tuttuja metsän eläimiä. 

"Jänöllä on pitkät korvat ja pöperöpää..."

"Oravalla veitikalla pitkä häntä on..."

"Minä näin kun kettu,

häntää heilutti..."

"Karhu nukkuu, 

karhu nukkuu

 talvipesässään...

.... eipäs nukukaan!"

Joulun alla tontut liikkuvat vikkelään

ja kaikkialla. 

Niinpä tietenkin tonttu tuli tarkkailemaan 

Nipsunkin askareita.

Tämä tonttu oli selvästi tarkkailijatonttu. 

Sen silmät vain pikkusen pilkistivät lakin alta. 

Se oli rauhallinen, 

ei yhtään kiireinen. 

Puolessa välin kuuta

Nipsu teki pienen viikonloppureissun. 

Reissulta tuliaisina Nipsu toi tonttutarroja

ahkerille kirjoittajille. 

Lunta satoi monena päivänä. 

Korkeiksi hangiksi asti.

Lumi innoitti Nipsun hiihtämään. 

Korkea mäki rohkaisi Nipsun laskemaan mäkeä. 

Jännästi se sattui juuri samaan päivään, 

kun itsekin olimme oppilaiden kanssa mäessä.

Joulukuun alussa Nipsu-hiiri kirjoitti

joulupukille kirjeen, 

jossa hän toivoi itselleen 

naapuria ja ehkäpä uutta ystävääkin, 

ettei olisi omassa metsässään niin yksinäinen. 

Kaikki muut metsän eläimet kun 

asuivat kauempana Takametsässä. 

Eilisaamuna sitten Nipsun mökin 

lähelle oli noussut toinen mökki. 

Ei ollut tuoksu tuttu, 

eikä haju kovin houkutteleva. 

Kukahan siihen oli muuttanut?

"Ja pikkusen turhan lähelle,"

totesi Nipsu-hiiri.

Tänään, 

viimeisenä kouluaamuna

se selviää. 

Kissa!

Mitähän siitä yhteiselosta tulee?

Sen saavat oppilaat päättää 

joululoman jälkeen ensimmäisellä tarinankirjoitustunnilla. 

Ai, että tämä on ollut jännittävä yhteinen tarina. 

Joulukuun alussa vielä itselläni ei juonesta ollut mitään tietoa. 

Tarina eli meidän mukanamme

ja juonen käänteet selvisivät päivä päivältä. 

Tarina jää jännittävään kohtaan. 

Tarina saa monta erilaista päätöstä. 

Aamut alkoivat niin, 

että liukuovi oli kiinni. 

Istuimme peräkkäin oman kalenteriparimme kanssa.

Parit oli jaettu joulukuun ensimmäisenä päivänä. 

Minä kerroin keksimääni Nipsu-hiiren tarinaa. 

Oppilaat piirsivät tarinan toistensa selkään. 

Tarinassa oli paljon piirrettäviä numeroita 

ja kirjoitettavia sanoja. 

Lisäksi piirsimme selkään erilaisia polkuja, 

tuulta ja lumisadetta, 

tähtien tuiketta, 

suksen suihketta ja 

hurjia mäenlaskuja. 

Piirtämisen jälkeen avasimme liukuoven

ja näimme sen, 

mitä juuri olimme kaverin selkään piirtäneet. 

Niin hauskaa!

Tänään alkaa joululoma.

Aivan mahtavaa!

Nautitaan tästä hetkestä!

Rentoudutaan!

*****

Idean selkäänpiirrettävästä tarinasta

sain Oranssia-blogista. (Klik)

Piirsin Hiirusen tarinan viime vuonna 

omille lapsilleni

ja satunnaisena aamuna piirtelimme

sitä omien oppilaideni kanssa. 

Jostain sitten putkahti idea omasta tarinasta, 

joka sekä selkäpiirretään

että nähdään konkreetttisesti. 

Tätä ideaa aion hyödyntää varmasti 

joskus tulevinakin jouluina. 

Viime vuonna luokassani oli joulunoppa. 

Sitä voi kurkata täältä. (Klik)