Jouluaaton iltapäivä.
Suomen Turku on julistanut joulurauhan.
Herkut on aseteltu pöydälle,
salaatti on jääkaapissa maustumassa,
kinkku on paistettu.
Kynttilän liekki lepattaa
valaisten valkoisia ruusuja,
joulukukkiani.
Joulukuusi on koristeltu
ja paketit ovat kuusen alla.
Miesääni laulaa hartaasti:
Taas kaikki kauniit muistot.
Joulu voi tulla.
Tänäkin jouluna joulusiivous jäi vaiheeseen,
seitsemään sorttiin leivonnaisissa ei päästy tälläkään kertaa
ja kuusikaan ei ole symmetrinen.
Mitä sitten?
Ketä haittaa?
Ei se ensimmäisenä jouluna
Beetlehemin Pieni Poikalapsikaan
syntynyt täydellisiin oloihin:
mieti, eläinten talliin,
kun ei ollut tilaa majataloissa
eikä hotelleissa.
Silti tuli täydellinen joulu.
Oli läheiset ihmiset,
oli jouluvieraat ja lahjat,
oli ilo, rakkaus ja rauha.
Tänä jouluna meidän joulukuuseemme laitettiin
suojelevia enkeleitä, joilla on ilosanoma,
sydämiä, jotka kertovat rakkauden kieltä,
kynttilöitä, jotka valaisevat matkaamme sekä
kimaltavia palloja, jotka sädehtivät valon niihin osuessa.
Latvassa on tähti,
joka kerran johdatti tietäjiäkin oikeaan suuntaan.
Kiitos,
että olet ollut mukana
blogini joulukalenterin matkassa.
Toivon Sinulle
onnellista joulun aikaa!
Oi, jospa joulusi olisi sellainen,
kuin toivoisit sen oikeasti olevan. ❤
