keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Pian on joulukuu


Pikku Akan Tilkkuvakan 
joulukalenteri avautuu taas 
joulukuun ensimmäinen päivä. 
Vielä kaksi yötä siis. 

Luvassa on joulunaluspuuhia, 
jouluvalmisteluja, jouluherkkuja,
pieniä lahjavinkkejä omatekoisiin paketteihin, 
sekä joulumieltä ja -iloa. 
Niin ainakin toivon.
Ja toivottavasti kaikki luukut valmistuvat ajallaan.

Tulehan kurkkimaan!



*****

Tässäpä muistinvirkistykseksi linkit 
viimevuotiseen kalenteriin. 


1.12. Lumihelmet

2.12. Sähkökynttelikön tuunaus

3.12. Huovutetut tossukat

4.12.  Joulukorttipaja

5.12. Suklaahyytelökakku

6.12. Ovikranssi

7.12. Joulunoppa

8.12. Lahjasäkki
9.12. Tähtityynyt
10.12. Jouluinen Rocky road
11.12. Tilda-enkeli
12.12. Juuttilankavirkkauksia
13.12. Helminauhaa kuusen oksille
14.12. Kalenterin kannet
15.12. Virkattu renkulanauha
16.12. Jouluhalko
17.12. Magneetteja
18.12. Piparikranssi
19.12. Taaperon joulupaita

20.12. Keksiainekset purkissa


21.12. Lomatunnelmissa
22.12. Jouluvaatteita itselle
23.12. Suklaaseiniä

24.12. Jouluevankeliumi



Vuoden 2015 koosteen löydät täältä. (Klik)

maanantai 27. marraskuuta 2017

Mekko kuin räsymatto



Mikä sinusta on tosi suomalaista?
Minusta räsymatot ja ruisleipä. 
Lieneekö ne kumpikaan suomalaisia keksintöjä, 
mutta kotoisia ne ainakin ovat. 

Tuoreesta ruisleivästä, 
sellaisesta omassa uunissa paistetusta,
olen tässä haaveillut monena päivänä.
Varsinkin kun ulkona on ollut pakkasta
 ja leivinuunia on lämmitetty. 
Vielä juurisaavi odottaa varastossa, 
mutta ehkä ihan lähipäivinä se pääsee
tositoimiin. 
 Niin toivon. 

Räsymattoja meillä on melkein joka huoneessa. 
Sellaisia vanhoja, perinteisiä,
pehmeäksitallattuja. 
Monivärisiä.
Ihania!

Ja on meillä tällainen melko uusikin, 
Siskoni kutoma. 
Ammattilaisen tekemä.
Se on ihan taidetta!



Sitten hoksasin tämän. 
Kangas kuin räsymatto.
Ihanan sininen, 
kuin mustikoita vieri vieressä. 
Siitä tein itselleni mekon.




Ompelin sen kuluneella viikolla. 
Tykkään siitä paljon. 



Väri on hyvä. 
Kuosi on hyvä. 
Kangas on hyvä. 




Pehmeä.
Joustava. 
Tuntuu hyvälle. 
Sellainen minusta ihmisenkin pitäisi olla. 
Ainakin mieleltään. 


Hihansuihin laitoin pikkuiset tampit
ja isot napinmollukat, 
kuin mehevät mustikat sammalmättäällä
tai suuret vesipisarat kesäsateessa. 

Tuli semmonen mukava käyttömekko. 
Ja saatan minä sillä koulun itsenäisyysjuhlatkin juhlia. 
Vai voiko sitä juhlia räsymattomekko päällä?


*****

Aioin osallistua tällä mekolla 
Kangaskorjaamolla-blogin marraskuun haasteeseen (Klik), 
mutta enhän minä voi,
kun siinä olisi pitänytkin kuvata sitä, 
mistä Suomi tunnetaan maailmalla. 
Minä olin jotenkin sisäistänyt kuukauden haasteen niin, 
että mikä tuntuu suomalaiselle.
Että minkä suomalainen kokee suomalaiseksi.
Että mikä on tosi suomalaista. 
Ajatusvirhe.
Muistierhe.
Ei auta selitellä. 
Marraskuun haaste jää nyt suorittamatta.


Jääräpäinenkin suomalainen on. 
Ja selittelevä. 
Just niin. 
Tuosta jälkimmäisestä maailmalla tunnetaan 
ainakin suomalaiset urheilijat,
kun ei suksi luista 
tai keppi lennä. 



******

Kaavana mekossa on Mekkotehtaan Aino, 
kaulus muokattuna. 
Kangas on Verson Puodin Nurinkurin. 




maanantai 13. marraskuuta 2017

Metristä merinoa


Merinovillaneulos, 
pehmeää ja lämmintä. 
Ostin sitä metrin kokeeksi
jo viime talvena. 
Jäi ompelematta. 
Nyt tuli sille tarvetta, 
kun entinen villahaalari
ei mahtunut enää 
Taaperon päälle.
Olihan entinen palvellutkin 
jo kolme talvea. (Klik)


Muulla ei ollut Taaperolle väliä, 
mutta kaivinkone piti haalarissa olla. 
Pikkusen alhaallahan tuo kaivaa, 
mutta kaivinkoneethan voivat kaivella siellä,
missä on kaivamiselle tarvetta. 😊


Haalarin jälkeen metristä merinoa 
jäi monenmoisia soiroja ja suikaleita.
Yksi niistä pääsi itselleni pannaksi. 
Nutturoiden ja ponnareiden kanssa
panta on niin paljon käytännöllisempi kuin 
minkäänlainen hattu tai pipo. 


 Pari viikkoa ehdin käyttää pantaa, kun hoksasin, 
että tästä materiaalistahan voisi ommella Sisko-myssynkin. 
Niitä kun olin ajatellut keräykseen ompelevani. 
Muistatko vielä Sisko-myssyhaasteen? (Klik)
Vieläkin siihen voi osallistua. 
Tulepa mukaan!


Vahingossa leikkasin myssyosan kahtia.
Siihen tuli nyt tuommonen ylimääräinen sauma. 
Ei haitanne käyttöä, 
eikä juuri silmääkään. 


Kolme muuta myssyä sitten ompelin trikoosta. 
Silmäniloksi Tyttäreni silitteli niihin kimaltavia strasseja. 
Lahjaksi toiselle, tuntemattomalle lähimmäiselle. 

Vielä on merinometristä rippeitä jäljellä. 
Ajattelin käyttää sen Taaperon talvilakkiin. 
Mitä kaavaa suosittelisit? 
Voi olla kypärälakki tai muunlainen. 



keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Avainnauhoja virkaten


Kellot kääntyivät talviaikaan,
mutta täällä kukoistavat
vihreät kukat kovin terhakoina. 
Muutaman kukkasen verran
aion ilahduttaa itseäni monena työpäivänä. 
Siinä kukkikoot avainnauhassa. 




Kukkasten lisäksi virkkasin mustan avainnauhan. 
Piparireunus vie ajatuksia jo kuukauden päähän, 
joulun odottamiseen. 




Idean näihin avainnauhoihin sain 
Prinsessajuttu-blogista. 
Sieltä löytyy selkeät virkkausohjeetkin näihin. (Klik)


Vuosi sitten virkkasin valkoisen pyöryläavainnauhan. (Klik)
Olen käyttänyt sitä paljon
Yllättävästi ovat puuhelmetkin kestäneet pesukonepesun. 


Pyöryläavainnauhan linkki muistuttaakin minua joulukalenterista. 
Kovin on vielä vaiheessa blogin joulukalenteri. 
Monesta luukusta puuttuu vielä ideakin. 
Niitä saa vapaasti heitellä. 


Mutta uskokaa tai älkää, 
kuukauden päästä siellä avautuu ensimmäinen luukku. 
Siis toivottavasti avautuu.