Miltä näyttää Suomen kartta?
Vihreää, sinistä, ruskeaa,
viivoja, rajoja, teitä,
kyliä ja kaupunkeja.
Tietyssä paikassa Helsinki, Oulu ja Rovaniemi.
Kaikkihan me sen tiedämme.
Miltä näyttää Suomi ommeltuna?
Minäpä näytän.
Suomessani on paljon sinistä.
Kuin meren aallot syntymäkaupungissani.
Kuin seesteinen, kaunis järvi, lasteni uimapaikka.
Kuin pieni iloinen puro keväällä.
Suomessani välkehtii vihreä monessa sävyssä.
Kuin lainehtiva pelto ojan takana.
Kuin nurmikenttä tasaiseksi ajettuna.
Kuin niitty kukkineen.
Kuin kotipihlaja,
kuin haviseva haapa,
kuin uljas kuusi talon nurkalla,
kuin kotoisa koivu,
kuin mänty mustikkakankaalla.
Ja vihreän metsän keskellä
punainen kotimökki.
Se tärkein paikka maailmassa.
Koti.
Ja kodin seinustalla tuoksuva valkoinen ruusu.
Ja sopivasti ruskeaa, harmaata.
Kuin tunturi Lapin vaelluksella.
Kuin suuri kivi lapsuuskodin takapihalla.
Kuin kiviraunio kotitien varrella.
Kuin peruskallio,
jonka päälle on turvallista rakentaa.
Ja paljon teitä.
Viemässä kotipoluille.
Viemässä ystävän luokse.
Viemässä reissuun.
Viemässä uusiin seikkailuihin.
Sellainen on ommeltu Suomi.
Sen sai eilen syntymäpäivälahjaksi Kahdeksanvuotiaani.
Lukutyynyksi sen tein sängyn päälle.
*****
Aina kysellään,
että mistä ideani saan.
Mistä ne putkahtavat?
Mistä pulpahtavat mieleen?
Suomi kartalla.
Sitä aihetta olen miettinyt pitkin heinäkuuta.
Kangaskorjaamolla-blogin Suomi 100-juhlavuosihaasteessa
heinäkuun teemana on nimittäin juurikin Suomi kartalla. (Klik)
Kuluneella viikolla aloittelin isompitöistä tilkkutyötä.
Siinä jäi tähteeksi iso määrä pieniä tilkkusuikaleita
ja yhteen ommeltujakin kaistaleita.
Mietin, miten nämä "jätteet" voisi hyödyntää.
Silloin päässä napsahti palaset paikoilleen:
Ihan kartan värisiä palasia,
nyt on Suomen kartan vuoro.
Vanhin poikani piirsi kartan.
Minä toteutin suunnitelman loppuun.
Niin, mistä se idea tuli?
Mistä pulpahti mieleen?