Lentääkö lepakko päivällä?

Hämärtyvässä illassa

lepakko suhahtaa pään yli vauhdilla.

Toisen ja kolmannenkin kerran.

Päivällä lepakko nukkuu.

Vai nukkuuko?

Varmasti näin sen kurkkivan navetan oven raosta.

"Kurpitsa vai kepponen?"

"Kepposet saattaa olla pahoja.

Valitse kurpitsa!"

Valitsen kurpitsan.

"Mun siivet ei oo nahkaa, 

ne on pehmokangasta ja vanhaa housua.

Niissä on reikäkin siiven sisällä."

kikattaa lepakko.

"Ja silmillä on naamari. 

Se saattaa pelottaa pimeässä.

Eikä kukaan tunne mua.

Ja mä tunnen kaikki."

"Tämän kurpitsan mä olen ite kasvattanut

kasvihuoneessa.

Tästä piti tulla jättiläinen, 

mutta tulikin tällainen lepakon taskuun sopiva."

*****

Tein pikaompeluksena

Eskarilaiselleni koulun halloween-tapahtumaan

siivet kaksista vanhoista housuista:

omista velourpöksyistäni ja pojan collegeista.

Pipo ja naamari on yhdistetty toisiinsa ompelemalla, 

ettei naamari tipahda kovissa lennoissa.

Naamari on kaksinkertainen,

kankaana college ja välissä tukikangas.

Niin, pikaompeluksena tosiaan.

Kaksi tuntia suunnitelun aloittamisesta

roolivaate oli valmiina.

Housut on tehty jo aiemmin, 

pohjalla on Ottobren Mock Denim-kaava.

Harsojen koristelua

Joku aika sitten 
katselin nettiputiikeista koristeltuja harsoja.
Teki nimittäin sellaista mieli.

Tarvettahan ei ole, 

sillä valkoisia on korissa vino pino.

Siihen nähden kuvioidut olivat kalliita.

Päätin, etten tarvitse kuvioituja.
Valkoiset saavat riittää.

Hautasin haaveen.

Viime viikolla ostin leimasimia

joulujuttuja (hmmm!) varten.

Yksi harso oli leimailupuuhan "suttupaperina".

Ai, että!

Näyttipä kuviointi kivalle.

Eilen sitten innostuin kokeilemaan

ihan puhtaille harsoille.

Ihan tarkoituksella.

Tällaisia niistä tuli:

Nyt on Punaisessa Mökissä kuvioituja harsoja.
Tuli minun näköisiä. 

*****

Harsotuunailuja oli tehty myös Lämmin ilo -blogissa. 

Kannattaa käydä kurkkaamassa.

Helpot villasukat

"Tarvisin sukat,

villasukat.

Semmoset pitkät, 

jotka menee polvista yli.

Jotka olis pitemmät kuin kellään meijän talossa."

Lupasin tehdä.

Aloitin.

"Et taija saaha tänä talvena valmiiksi,

ku vaan ompelet. 

Mutta jos ne valmistuu ens talvena,

tee vähän isommat,

ku mun jalka varmaan kasvaa." <3

Nurin, oikein, oikein, oikein,

nurin, oikein, oikein, oikein,

oikea, nurja, 

oikea nurja.

Helppo neulepinta.

Paria mummulamatkaa

ja muutamaa kokousta myöhemmin

sukat ovat valmiit. 

Pienissä jaloissa on kasvukipuja.

Nämä sukat kuulemma auttavat enemmän kuin lääke.

Ja ovat pitemmät kuin Isoveljen sukat.

*****

Lankana on Seitsemän veljestä.

Sukan malli on Novitan Sukkalehdestä, 

joka on vuodelta 2010 tai 2011.

Oikein hyvä lehti, 

jossa esitellään erilaisia kantapäitä ja kärkikavennuksia. 

Softshellistä Pojalle takki

Turhaan ressasin, 

turhaan jännitin,

turhaan siirsin työhön tarttumista.

Ompelin sen yhdeltä istumalta. 

Koulupojalle takin softshellistä.

Just sopiva kaava,

mahtava materiaali,

helppo ommella.

Ja mikä parasta,

Koulupoika oli tähän hirmutyytyväinen. 

Uusi pipo ja putkihuivi kruunasivat kokonaisuuden.

Tähtityyppi!

*****

Takin kaava löytyy Ottobre 4/2009.

Pipo ja putkihuivi ovat summassa saksitut.

Vetoketjut on kierrätetty vanhoista toppavaatteista.

Vetoketjujen hammasosa on heijastavaa.

Heijastimet löytyy myös piposta ja 

takin helmasta takaa.

Tilkkusodassa

Sota.

Kaaos.

Sekamelska.

Ei kuullosta kivalle.

Silti lupauduin mukaan Vaapulan Tilkkusotaan.

Tilkut meinaavat nimittäin saada Pikku Akasta yliotteen.

Vallata kaikki nurkat ja laatikot.

Aion tehdä selätyksen.

Laittaa kaverit ojennukseen.

Ottaa voiton.

Sodan julistus.

Tykitystä.

Räiskintää.

Värien ilotulitusta.

Yllättäviä tilanteita. 

Väärän viereen joutumista.

Sekamelskaakin.

Välirauha.

Uusia sotasuunnitelmia.

Jalkaväkeä ja ratkojia.

Lyhyt jatkosota.

Lopulta:

Rauha.

Tilkkuvaltakunta on riveissä.

Muutamat änkyrät eivät seiso suorassa,
 niin kuin minä haluan.

Antaa olla.

Luovutan.

Olen silti voittaja. 

Pienillä tappioilla.

Tilkkutyö pääsee 
Onniliinin sänkyyn päiväpeitteeksi. 
Sen päällä on kiva nukkua vaikka pienet päiväunet. 
Poski poskea vasten kiltin ketun kanssa. 

*****

Sodassa kaikki on luvallista.

Ideat on vakoiltu Pinterestistä.
Kaavoja ei ole käytetty,

mutta Pikku Kettuun on katsottu mallia.
On siihen olemassa kaavakin.
Sen voi ostaa ainakin täältä (klik).
Tilkut ovat puuvillaa, suurin osa kierrätettyjä.
Ne on pakotettu passaamaan yhteen ja vierekkäin. 
Välissä on vanha ohutvanuinen sängynpeite.
Nurja puoli on paloiteltu, loppuunkäytetty pussilakana.
Tikkasin vuorin ja vanun tilkkuosaan kiinni
reunoista, pikkuisista sydämistä,
ketun kuonoista ja satunnaisista kolmiotilkuista.

Helmiä

Laatuaikaa, 

hyvässä seurassa,

kivan puuhan parissa.

Viikonloppuna olin

Siskoni ja Tyttäreni kanssa korukurssilla.

Niin hirmuisen rentouttavaa ja mukavaa.

Näpertelin väripilkkuja

mustien ja harmaiden paitojen kaveriksi.

Tulin näistä niin hyvälle tuulelle, 

että vieläkin hymyilyttää. 

Sinisiä, turkooseja, veden värejä.

Ikisuosikki, pitkäaikainen lempivärini, sininen.

Välillä jo melkein hyllytetty.

Puisia, keraamisia ja kiviä

mustassa koruvaijerissa.

Metallia ja muovia.

Soikeita, soikeampia ja palloja.

Ketjuakin.

Kiiltävää ja läpinäkyvää.

Kauniita ruskean sävyjä.

Ja paljon metallilangasta helmikuokkujen vääntämistä.

Ai, että se oli aluksi hankalaa!

Painavia, suloisen ruskaisia kivihelmiä, 

keveitä metallilankasykkyröitä, 

pieniä kuparisia metallihelmiä

ja soikeita muovisia.

Juuri hyvä sekametelisoppa,

minulle syksyihmiselle.

Toisetkin syksyiset.

Puisia helmiä ruskean ja oranssin sävyissä

kuparinvärisessä vaijerissa.

Lahjaksi.

Iloksi, väripilkuksi, muistoksi.

Eräälle BlogiYstävälle.

Kurssi oli paikallisen kansalaisopiston järjestämä.

Välineitä sai lainata ja

materiaalia oli opettajalla ostettavana.

Varmasti löytyi korutarvikkeita jokaisen makuun.

Sen verran helmisormet alkoivat syyhytä, 

että lauantai-iltana teimme Siskoni kanssa jo pienen helmitilauksen.

Eli uusia koruja on tulossa. 

Ja Pst! 

Annoin tämän kurssin pian kahdeksanvuotiaalle Tyttärelleni synttärilahjaksi.

Ja toki Kummitäti-Siskoni oli oikeutettu vieras näissä kemuissa.

Niin hauska oli vieretysten pujotella helmiä.

Todellista laatuaikaa yhdessä,

kiireetöntä ja voimaannuttavaa.

Mukana Roosa nauha -huutokaupassa

Olen taas mukana 

Roosa nauha -kampanjassa. 

Roosa nauhahan on Syöpäsäätiön kampanja, 
jolla tuetaan rintasyövän vastaista työtä.
Tänä vuonna teemana on liikkuminen:
liikunta, aktiivinen arki sekä passiivisuuden vähentäminen.

Olen mukana kampanjassa omilla käsitöilläni.

Alla olevat kaulurit ovat huudettavana
 Facebookin Ompeluryhmä Saumanvaran 
"Saumanvaran sydämestä"-huutokaupassa.

Huutokaupan tuotto menee kokonaisuudessaan Roosa nauha -keräykseen.

Merinovillainen kauluri, jonka vuori on trikoota.
Kauluri sopii noin 6kk-18kk ikäiselle.

Karhukaulurin pinta on trikoota ja tausta mustaa velouria.
Koko on 110-122cm, mutta menee vähän isommallekin.

Kettukaulurin pinta on trikoota ja tausta mustaa velouria.
Koko on 110-122cm, mutta menee vähän isommallekin.

Kissakauluri on molemmin puolin trikoota.
Reunassa on pompulanauha ja
yhdellä kisulla kaulassa "timantit".
Kauluri on kokoa 110-122cm, mutta menee vähän isommallekin.

Huutokauppa järjestetään 9.10.2015

Facebookissa.

Ryhmään pääset tutustumaan

TÄSTÄ.

Liity ihmeessä mukaan huutosakkiin.



*****

Vauvakaulurin kaava: Ottobre 4/2004
Isomman lapsen kauluri: Ottobre 4/2014