Joulukuun kahdeskymmenesneljäs.
Neljäs adventti.
Jouluaatto.
Meillä asuu tonttuperhe.
Asunut jo vuosia.
Muistatko?
Isätonttu Pomeranssi,
joka muutti ensin poikamiehenä
Punaiseen Mökkiin,
ehkä kuin piilopirttiä etsien.
Äititonttu Neilikka,
joka löysi jotenkin ihmeellisesti
vanhapoikatontun puolisoksi.
Vauvatonttu Kaneli,
joka tuli tonttupariskunnan iloksi.
Ja renkitonttu
joka muutti tupaan pari joulua sitten.
He ovat majoittuneet
olohuoneeseen
vanhan Singerin päälle.
Kävinpä eilen heidän kanssaan
tarkistamassa
Punaisen Mökin joulutilanteen.
Joko joulu voi tulla?
Keittiö ja ompeluhuone
on Neilikan valtakunta.
Järjestyksesssa on sohvat ja tyynyt.
Silmää miellytti joulunpuna ja tontun kuva.
Sen puolesta joululle annetaan lupa.
Leivontapöydältä
reseptikirjan nappaa,
ja suklaapalan maistaa.
Herkkua tästä tulee,
sen Neilikka haistaa.
Ompelupöydällä
toteaa koneiden hiljenneen,
pöydän tyhjentyneen.
On paja tauonnut,
on joulu alkanut.
On purkit ja purnukat ojennuksessa,
on kankaat pinoissa,
on langanpätkät ja tilkut pois,
nyt juhla alkaa vois.
Pomeranssin lempipaikat ovat
navetta ja vaja,
varmaan tulee mieleen pukin paja,
Lumet on luotu
ja navettaan sopiva järjestys suotu.
Vajassa tuoksuu puu,
ihan hymyssä suu.
Niin isot pinot,
niin suorat,
ei yhtään vinot.
Kyllä näillä kinkku-uunin lämmittää
ja tuvan
ja saunanpesän
ja katsoo varmasti seuraavankin kesän.
Pomeranssi tähystää ja tarkkailee,
lintulaudallekin kurkkailee.
Kaikki on ulkona hyvin,
vaikka lumihanki on miesmuistiin syvin.
Rengin kanssa katsastetaan sauna.
Saunatonttu ikkunallaan istuu.
Vartioi saunarauhaa,
hillitsee löylykauhaa,
ei anna aattona saunassa nauraa
(ettei syö kesällä sääsket)
ja saattaa yksikseen ihan hiljaa laulaa.
Laulun laulaa myös Renkitonttu.
Laulaa ja soittaa,
pianon vireen samalla koittaa.
Rengin reviiriin kuuluu kaikki talon valot,
kynttilät ja uunin palot.
Tulen ääressä on niin kiva lämmitellä,
tunnelmoida, unelmoida.
Vauvatonttu testaa
vuodevaatteet, pedit.
Pehmoista ja suloista,
varmasti kaikki nukkuu unta makoista.
Joulukuusta Kaneli hämmästyy,
valkoista ja kiiltävää,
valoisaa ja pistävää.
Lopulta koko komeuden hyväksyy.
Kaunis on joulupuu,
ajattelee tuttisuu.
Eniten pientä kuitenkin ihmetyttää
lipaston päällä
suuri enkelten joukko.
Ja tuo pieni,
joka makaa seimessä.
Ja nuo eläimet hänen ympärillään.
Joulu on läsnä.
Tuvassa, vintissä,
vajassa, portin pielessä.
Sydämessä, mielessä.
Suloisen onnellista,
sadunhohtoista
Joulun Aikaa Sinulle!
Kiitos,
että kuljit taas tämän
matkan kanssani.
