maanantai 24. kesäkuuta 2019

Metrin verran Sydäntalvea keskellä kesää



Kuosirakkaus. 

En ole ymmärtänyt sitä.
Että joku kangaskuosi on ylitse muiden. 
Että sitä hankitaan hinnasta välittämättä. 
Että sitä on pakko saada kaikissa väreissä. 
Että siihen ei raaski kunnolla saksia upottaa. 
Että sitä vain jemmaillaan hyllyssä. 
Ihastellaan ja huokaillaan. 
En ole tajunnut, 
että sellaista voi oikeasti olla olemassa. 
Että aikuinen ihminen sillä tavalla haksahtaa. 

Nyt saatan reunasta ymmärtää tunteen. 
Lomareissullani nimittäin ostin 
metrin verran Nuppu Printin Sydäntalvea. 
Vähän kuin matkamuistoksi. 
Hetken ajan kaikkia noita 
edellä lueteltuja tunteita
häivähti mielessäni. 
Siis hetken ajan. 
Ne olivat ihania tunteita. 
Kuin rakastuminen. 


Kotona kangas 
ihastutti edelleen.
Metrin pala. 
Siitä saa mukavasti 
hihattoman mekkosen, 
mielivaatteeni. 
Sitä varten sen ostinkin. 


Ompelin sen heti, 
kangas hädin tuskin ehti 
käydä esipesussa. 
Heti se pääsi käyttöönkin. 
Oikea kesäkuosi. 
Oikea kesävaate. 
Niin ihana. 


Metrin palasta jäi
mekkosen jälkeen pieniä palasia. 
Mihin ne raaskisin käyttää?
Ei ihan mihin tahansa.
Yhden lippapipon ompelin 
sukulaispikkuiselle vauvalahjaksi. 
Söpönen. 


Nipsukukkaron mallisesta palasesta
tuli tietenkin nipsukukkaro. 
Niin kaunis. 
Voisiko olla kauniimpi? 


Ihan pikkuisista tilkkusista 
tein pompuloita, 
nappeja ja 
magneetteja. 
Yhden rusettipompulankin tekaisin. 


Ja vielä sitä jäi. 
Sehän olikin riittoista metri. 
Näille soiroillekin on suunnitelma. 
Arvaapa, 
mitä meinaan näistä tehdä. 
Oikein vastanneiden kesken 
arvon pienen sydäntalvisen palkinnon.  


Ihan ei syttynyt se kuosirakkaus. 
Vieläkään.
Mutta ei se kaukana tainnut olla. 
Ihastuminen, ehkä.
Mutta se on varmaa, että
viimeinenkin tilkku käytetään
iloksi tai hyödyksi. 


❤❤❤

Käytetyt kaavat:

Mekkonen on muokattu Mekkotehtaan Ainosta. 
Lippapipon alkuperäinen kaava on Ainoan Heppu-lippis. 
Molempia kaavoja olen muokannut vuosien aikana niin paljon, 
että onkohan alkuperäisistä kaavoista mitään enää jäljellä. 

Nipsukukkarossa käytin edelleen 
Punatukan ohjetta. (Klik)
Se on ihan verraton. 



torstai 20. kesäkuuta 2019

Kesäompeluksia Koulutytölleni


Kesäkuu on jo yli puolivälissä
enkä ole vielä yhtään ompelemaani
kesävaatetta vilauttanut täällä blogissa. 

Lapsille olen ommellut tarpeeseen
ja itselleni ihan iloksi ja mielen virkistykseksi.  

Kesävaate-esittelyt alkavat 
Neitosen vaatteilla. 
Moni on jo ehtinyt epäillä, 
 vieläkö hänelle äidin tekemät kelpaavat. 
Vielä. ❤


"Mulle pitäis tehdä sellainen 
olkapäät-auki-paita. 
Joku hyvän värinen, 
ei mitään kuvioita."
Käsityömessuilta hän sitten itse bongasi kankaan. 
Se oli meleerattu vaaleanpunainen yksivärinen trikoo. 


Etsittiin kaava 
ja muokattiin se omannäköiseksi. 
Röyhelöitä siihen ei saanut laittaa, 
vaikka sellaisia alkuperäisessä mallissa olikin. 
Tehtiin yksinkertainen, 
pelkistetty perusvaate. 


Kesän kynnyksellä
selasin kangaskauppojen valikoimaa. 
"Tilaapa mulle tuota vesimelonia", 
Tyttö toivoi. 
Tilasin. 
"Aika kiva kesäpaita siitä tulis, 
hihaton semmonen."


Viime kesänä ompelin yhden hihattoman, 
jota hän on käyttänyt koko koulutalven neuletakkien alla. 
Käytin samaa kaavaa, 
seuraavaa kokoa. 
"Just älyttömän hyvä!"



Omalla lomareissullani poikkesin 
reitillä olleeseen kangaskauppaan, tietenkin. 
"Ostaisinko tästä Tyttärelleni tuliaiseksi kankaan?
Voisin tehdä siitä kesäleggarit. 
Jos siis kangas kelpaa. "
Kelpasi hyvin. 
"TosiJees, 
semmoset vajaamittaiset!"


"Yritä olla nopea niitten kuvien kans. 
Nää sääsket tappaa mut!"
Kaksi kuvaa sain ottaa. 
Tämä oli toinen niistä. 

Raaps, raaps!

Toivottavasti teitä ei syö itikat 
juhannuksena!
Nautitaan keskikesän juhlasta!



*****

Pst! Alakuvassa näkyvä harmaaruudullinen huppari 
on viime kesän ompeluksia. 
Ihan suosikkivaate ollut koko talven. 
Muutkin syyskesän ompelukset ovat edelleen hittejä. (Klik)


*****

Käytetyt kaavat ja kankaat:
Pitkähihainen paita: Circus Tricks, Ottobre 1/2019, koko 152cm
- Vaaleanpunainen meleerattu trikoo on Kangaskapinasta. 

Hihaton paita: Watermelon, Ottobre 3/2013 koko 146cm
- Vesimeloni-trikoo on (muistaakseni) Kimmiltä. 

Legginssit: Vanamo, Paapiin kaavakirja, suurennettuna kokoon 150cm. 
- Kupla-trikoo on Hellinin. 

torstai 13. kesäkuuta 2019

Tarviiko kesällä villaviittaa?


Aurinko hellii, 
lämmöllä lellii, 
rannalla kellii. 
Lämpimiä päiviä, 
hellesäitä, 
lippispäitä. 

Nurkissa jytisee, 
vilua tytisee, 
tuulessa hytisee. 
Kylmiä päiviä, 
sadesäitä, 
pipopäitä. 


Sellainen on Suomen kesä. 



Kesän kylmien päivien lämmikkeeksi
ja viluiltojen iloksi 
ompelin itselleni 
villaviitan
ohuesta villasta.



Helman koukerot
olin huovuttanut 
jo aiemmin talvella.
Tarkoitus oli jatkaa kiemurointia
sopivana ajankohtana. 
Nyt oli sopiva ajankohta.  
Mutta miten kävikään?


Otin viitan esille
ja sovitin sitä. 
Totesin, 
"ei enää kiemuran kiemuraa lisää".
Kiemuramieli oli väistynyt. 



 Ompelin viittaan hupun
ja kiinnittimiksi isot nepparit. 
Ai, että tuli hyvä viluisten kelien viitta. 



Ojan pientareella kukkivat kielot, 
niittyleinikit ja puna-ailakit. 
Pihaniityllä siniset lemmikit 
lainehtivat valtoimenaan. 
Kuiskivat kesää. 
Ei ole kiirettä mihinkään. 
Ja viitta lämmittää kylmässä tuulessa. 

Nautin. 


❤❤❤







tiistai 4. kesäkuuta 2019

Ei pöllömpää!



Kesäloma.
Ihan mahtava juttu!
Monta viikkoa ilman aikatauluja, 
ilman pakollista lähtemistä ja tulemista, 
ilman suunnitelmallisuutta, 
ilman kiirettä.

Ei pöllömpää!


 Kevät oli niin haipakkaa, 
että blogikin oli ihan 
oman onnensa nojassa. 
Tällaisia pöllöjä ompelimme 
omien kolmosteni kanssa
juuri ennen lomalle lähtemistä. 
Tämä on oli kiva pikainen lisätyö
virkattujen kirjanmerkkien ja huovutustyön jälkeen. 


Pöllöt tehtiin valmiilla kaavalla, 
mutta jokaiselle tuli ihan omannäköisensä. 
Nämä ovat minun harjoituskappaleitani. 

Valmis kaava löytyy täältä. (KLIK)


Tänä aamuna saderintama väistyi, 
aurinko tuli esille pilven takaa. 
Kuopus odottaa emoaan
jätskiostoksille. 
Nyt on sen aika!

Mukavan aurinkoista, 
sopivan rentouttavaa
kesän aikaa Sinulle!


❤❤❤