Donitsit ja muut pikku ompelukset

 

Kiva käydä aina silloin tällöin ompeluhuoneessa

tekaisemassa joku pikkuinen juttu tarpeeseen tai lahjaksi. 

Viikko sitten olin menossa Kummitytön kuusivuotissynttäreille. 

Toiveena oli saada lahjaksi jotain hiusjuttuja. 

Juhla-aamuna hoksasin, 

että voisinhan ommellakin jotain ostoisten hiuskoristeiden lisäksi. 

Ompelin kaksi hiusdonitsia. 

Ensimmäisestä tein perinteisen rusettidonitsin

ja toisesta pupunkorvadonitsin 

lähestyvän pääsiäisen kunniaksi. 

Ehkä tällainen pitää ommella itsellekin. 

Pupunkorviin ompelin vaaleanpunaista pehmolankaa somisteeksi. 

Nappasin pari kuvaa korvien ompeluvaiheesta. 

Kaavaa minulla ei ollut korviin eikä rusettiin.

Musta pilkkuviiva on kääntöaukko. 

Rusettidonitsin rusetti on saman mallinen 

kuin korvat, mutta "korvaosa" on vain lyhyempi.

Rusettiosa on solmittu donitsin ympärille. 

Muita pieniä ompeluksia ovat viimeisen kuukauden aikana olleet

muutama avainnauha lahjaksi sekä

collegehousut Tyttärelleni. 

Tyttären housuihin kirjoin ompelukoneella

tekstiksi pienen kannustuksen. 

Toivon, että Sinulla on ollut tänään hyvä päivä.

Ja että huomennakin olisi. 

❤❤❤

Donitsien kangas on "jotain jemmasatiinia".

Avainnauhat ja magneetit ovat Marimekon Unikkoa. 

Tyttären collegehousut ovat "jemmacollegea" ja kaava on Jujunan. 

#jämätjajemmatkäyttöön

Kaikenlaista pehmoilua

 

Syksy on saapunut:

syyssateet, tuulen tuiverrus, 

kurkiaurat ja ruskan värit. 

Illalla pehmeä pimeys kietoo vilttiinsä

ja vasta aamun tullen valo voittaa pimeyden. 

Tänään yö on pitempi kuin päivä. 

Pimeä on antaa luvan levolle

ja tahdin hidastamiselle. 

Blogi päivittyy tasaisen hitaasti. 

Tällä kertaa kertoilen, 

mitä pieniä käsitöitä olen tehnyt elo-syyskuussa.

Kun koulu alkoi, 

Lukiopoikani toivoi, 

että hän saisi uuden penaalin. 

Sellaista ei ole ollut kuulemma muutamaan vuoteen, 

kun yläkoulussa kynä ja kumi kulkivat repun taskussa. 

Mieleni pehmeni heti

ja ihan muutamassa hetkessä ompelin hänelle 

korkkikankaisen penaalin.  

Tämä malli on niin nopea, 

että sen ehtii hyvin iltahetkessäkin ommella. 

Tällaiseen kahden sauman penaaliin löytyy hyvä ohje ainakin täältä, KLIK.

Penaalin kanssa samoihin aikoihin tuli toinenkin hellyttävä toive. 

Aikuisikään ehtinyt Kummipoikani toivoi, 

että tekisin hänelle lämmikeviitan

sadeviitan alle. 

Tämä oli erikoinen toive, 

ja halusin tietenkin sen toteuttaa. 

Viitasta ei ole kuvaa, 

mutta tein sen samalla kaavalla

kuin omat viittani, KLIK.

Kankaana oli fleece. 

Ihanan pehmoinenhan siitä tuli. 

Saumoihin ompelin mukaan paljon lämpimiä ajatuksia. 

Kolmas toiveompelus tähän syksyyn oli 

lapsuusajan Koulukaverini haave saada 

uusi vyölaukku ja

pari avainnauhaa. 

Ne lähtivät eilen postiin. 

Toivottavasti ovat saajalleen mieluisat. 

Meille aikuisille tällaiset pehmeät paketit

ovat usein mieluisia. 

Mieheni sen sijaan muistelee usein, 

miten hän lapsena inhosi pehmeitä joulupaketteja. 

Tämän vyölaukun kaava ja ohjeet muuten löytyvät täältä, KLIK.

Vyölaukun ompelemisen jälkeen tapahtui 

mukava lumipalloefekti. 

Tarkoituksenani oli vain vaihtaa keittiön verhot.

Ensin pesin keittiön ikkunat, 

jotta voin vaihtaa syysverhot puhtaisiin ikkunoihin. 

Kun keittiön ikkunat oli pesty, 

pesin kaikki muutkin ikkunat,

koska onhan se mukava katsella puhtaista ikkunoista. 

Sitten etsin ne verhot ja löysinkin. 

Siinä verhoja silittäessä hoksasin, 

että voisinpa ommella jonkun muun väriset verhot

kuin keltaiset. 

Tuumasta toimeen. 

Jemmasta löytyi kiva pellavainen Unikkokangaspala. 

Aika kapoiset kapat tuli, 

mutta mitä haittaa?

Jääpähän enemmän tilaa luonnovalolle. 

Ja kun verhot olivat valmiit, 

tarvittiin uusi tyynyliinakin puusohvan tyynyyn. 

Mukavan värinen oranssi oli siihen just passeli. 

Kyllä tyynyt pehmentävät kivasti puista sohvaa. 

Omenoita on sen verran riittänyt tänä syksynä, 

että hilloa olen tehnyt muutamaan otteeseen. 

Hyväksi keitetty pehmeä omenahillo 

on meillä kaikkien suosikkia 

puuroon tai maustamattomaan jogurttiin. 

Kuvassa olevissa hillopurkeissa on 

omenaa ja karviaista. 

Vaikka pehmeä omenahillo vie kielen mennessään, 

niin lämmin ja pehmeä voisilmäpulla se vasta viekin.

Viime perjantaina Kuopus toivoi koulusta palatessaan,

että olisipa vastapaistettuja voisilmäpullia. 

Parin tunnin päästä niitä olikin. 

Ai nam!

Kristiina K:n blogissa 

syyskuun haaste on Pehmeä, KLIK.

Pitkin syyskuuta olen miettinyt, 

mitä pehmeää esittelisin. 

Hoksasin, 

että melkein mitä tahansa teen, 

lopputulos on melko pehmeä. 

Tai ainakin ajatukset ovat aika pehmoisia

kaikenmoisia hommia tehdessä. 

Ehkä sitä pehmenee, 

kun ikää tulee lisää. 

Alkaa nähdä asioita lempeämmin. 

Ehkä terävimmät särmät ovat hioutuneet.

Pehmoilee tekemistensä kanssa.

Uuden tyynyn vierelle keittiön puusohvalle on 

keräytynyt pehmeä kasa. 

Syysiltojen hämärtyessä

pehmeistä langoista neulominen 

on terapeuttisen ihanaa. 

Kohta ensimmäinen neulomus on valmis. 

Sitten työn alle lähtee perinteiset villasukat. 

Niitä on toivottu, 

ja siihen toiveeseen haluan vastata. 

Tällaista pehmoilua tällä kertaa. 

Pehmoiletko sinäkin? 

Ja jos pehmoilet, millä tavalla? 

Toivon just Sinulle ruskan väriloistoa iloksi ja 

iltahämärien lempeyttä levoksi. 

Pehmoillaan oikein ajatuksen kanssa! 

❤❤❤

Avainnauhoja

Kuuden päivän työviikko on uurastettu. 

Tänään lauantainakin oli koulupäivä. 

Pienimmät oppilaat kirmasivat viettämään retkipäivää, 

vähän isommat kilpailivat yleisurheilulajeissa 

ja yläkouluikäiset taksvärkkäsivät. 

Työpäivän jälkeen ehdin vielä hyvin 

keitellä puolukkahilloa 

ja leipoa omenapiirakkaa. 

Pieneksi hetkeksi linnoittauduin ompeluhuoneeseenkin. 

Ommella surautin kolme avainnauhaa. 

Unikkoisten kangasnauhojen lisäksi

 pujottelin kolme helmellistä avainnauhaa. 

Helmet ovat minulla olleet pari vuotta paitsiossa, 

mutta nyt aavistelen helmien uutta tulemista. 

Aika kivan näköisiä tulikin näistä helmiavainnauhoista.

 

Kesä vaihtui syyskuuksi. 

Viikko sitten oli jo pieniä yöpakkasia, 

mutta kuluneella viikolla helteet ovat ihan hellineet. 

Aamuisin on ollut kauniin sumuista. 

Päivällä on ollut suloisen lämmintä. 

Ja vielä illallakin on ollut mukava olla ulkona, 

kun erillisiä ulkovaatteita ei ole tarvinnut. 

Mielipuuhaa viime viikkoina on ollut istuskella laavulla. 

Mies rakensi sen pihaamme kesän aikana. 

Siitä tuli upea!

Ehkä jossain postauksessa sen esittelen tarkemmin. 

Kivasti on syksyn satoakin saanut 

pakastettua, mehustettua ja purkitettua. 

Syksy on ❤. 

Iloa syksyysi! 

❤❤❤

Avainnauhojen kankaat ovat Marimekon Unikkoa. 

Avainnauhojen metalliosat olen ostanut Nappikauppa Punahilkasta. 

Helmet ja helmien nauha on omasta jemmasta. 

Ompelukone - siitä en ihan heti luovu

 

Ei se ole loma eikä mikään, 

ellei yksi päivä hujahda ompeluhuoneessa.

Minulla se oli tällä talvilomalla eilinen päivä. 

Mukavaan ompelupäivään sisältyi

vähän huoneen järjestelyä, 

kasa silitettäviä vaatteita, 

muutama korjausompelus

ja kaksi uutta pikkuompelusta

alkuviikolla ostetusta kankaasta. 

Toki johonkin väliin mahtui

myös vanhojen kankaiden ihastelua ja hiplausta. 

Olen helmikuun aikana 

pohdiskellut Kristiina K:n haastetta:

Kodinkone, josta en luovu. (Klik)

Kyllä se minulla on ompelukone. 

Mieti nyt, 

miten upea kone se on.

Se auttaa rikkimenneen tuotteen korjaamisessa,

jolloin vaate saa uuden mahdollisuuden.

Sen kanssa luot kankaasta tuotteen, 

josta olet haaveillut, 

jonka tarvitset

tai jonka haluat.

Se tekee siistiä jälkeä muutamaa nappia painamalla.

Sen äärelle on aina rentouttavan terapeuttista istua. 

Ompelukoneen ääni suorastaan rauhoittaa mielen. 

Näin se on. 

(Pst! Ihan joskus, 

tosi harvoin, 

se vahvistaa myös sinun hermojasi, 

kun se ei toimikaan kuin unelma, 

mutta tätä tapahtuu siis vain tosi harvoin!)

Toki kotona on paljon muitakin tärkeitä laitteita. 

Hella, jääkaappi, pakastin ja pyykkikone

- niitä ilman olisi vaikea elää, 

mutta ne oikeastaan lasken peruskodinkoneiksi, 

jotka kuuluvat jokaiseen omakotitaloon. 

Niistä ei oikeastaan voi edes luopua.

Siksi en niitä tähän valinnut. 

Mutta ompelukone, 

ah, se on minulle tärkein 

näiden pakollisten jälkeen. 

Eiliset ompelukseni

omalla Pfaffillani olivat

tyynyliina Tyttären kämppään

ja avainnauha itselleni.

Värit sen paljastavat

- kevättä kohti mennään. 

Kevättä mieleen ja

hymyä suupieleen!

❤❤❤

Hyvillä sanoilla, pienillä teoilla ja lankakerillä on merkitystä

Halusin ystävänpäiväksi 

itselleni vaaleanpunaisen avainnauhan. 

Hyödynsin avainnauhaan

kaksi pientä lankakerän jämää. 

Avainnauhasta tuli ihanan pehmeä. 

Ja onhan se söpön värinenkin. 

 

Aiemmin olin jo virkannut

toisesta lankanöttösestä suojuksen 

työpuhelimeni latauspiuhaan.

Kuluneella viikolla vietettiin ystävänpäivää. 

Tällä kertaa en saanut aikaiseksi ystävänpäiväpostausta. 

Sen sijaan muistin omia perheenjäseniä ystävänpäiväherkuilla. 

Tyttärelle lähetin postissa mukavan yllätyksen. 

Kotona olevia hemmottelin maistuvalla aamu- ja iltapalalla. 

Oppilaita muistin kortilla ja namulla. 

Kotiin ostin vaaleanpunaisia ruusuja. 

Koulussa ystävänpäivä oli läsnä koko viikon. 

Viikon teemana oli huomata hyvä ja 

parantaa toisen päivää pienillä mukavilla teoilla. 

Sanoilla ja teoilla on merkitystä. 

Kalenteriin ystävänpäivä on merkitty 14. helmikuuta. 

Toivoisin sen kuitenkin olevan joka päivä. 

Toivoisin, että voisimme päivittäin huomioida toista

välittävillä sanoilla ja teoilla. 

Onko se minulta pois, 

jos huomioin toista? 

Ihan niin kuin pienistä jämälankakeristä voi loihtia

ilahduttavia käyttöesineitä, 

samalla tavalla pienillä sanoilla 

ja teoilla voidaan piristää, 

kannustaa, lohduttaa ja ilostuttaa

läheisen päivää. 

Turhaan me niitä jemmaamme, 

otetaan hyvät sanat käyttöön. 

Ihan niin kuin jemmakerätkin.

Yhdessä koettu ilo on 

moninkertainen ilo

ja jaettu huoli ja suru 

on helpompi kohdata ja kantaa. 

Ystävällisiä ajatuksia ja sanoja Sinulle

tähän päivään ja seuraavaan viikkoon! ❤

2.12. Tontun vilahdus ja avainnauha-arvonta

 

Joulukuun toinen päivä. 

Tontut ovat lähteneet liikkeelle. 

Tontun tunnistaa

hiippalakista

pitkästä tai lyhyemmästä,

punaisesta, harmaasta

tai väristä harvinaisemmasta. 

Tontun näkeminen on vain yksi vilahdus. 

Tai ei edes sitä. 

Tai se voi olla vain tunne, 

että täällä on käynyt tonttu. 

Näin joulukuussa ne usein käyvät. 

Ripaus punaista,

se tontulla aina on.

Jos ei muualla niin poskissa. 

Nyt on ripaus punaista tarjolla

arvonnan muodossa. 

Olen ommellut marraskuussa 

kasan avainnauhoja, 

jotka menevät 

pääasiassa lahjoiksi. 

Kaksi avainnauhaa meinaan arpoa. 

Toisen arvon kaikkien arvontaan osallistuvien seuraajieni kesken 

ja toisen Jämät ja jemmat käyttöön -haasteeseen osallistuneiden kesken. 

Jos haluat mukaan arvontaan, 

jätä kommentti 8.12. mennessä. 

Anonyymit osallistujat voisivat jättää 

jonkunlaisen "nimmarin" tai yhteystiedot, 

että saan sitten voittajaan yhteyden. 

Onnea arvontaan just Sinulle!

Iloa uuteen viikkoon! 

❤❤❤

Pst!

Nämäkin avainnauhat olen ommellut

omista jämistä ja jemmoista. 

#jämätjajemmatkäyttöön

❤❤❤

Arvonta on päättynyt. 

Onni suosi tällä kertaa Instagramin puolella Kirsiä

sekä Jämät ja jemmat käyttöön -haasteeseen osallistunutta Eevaa. 

Kiitos osallistumisesta! 

Rannedonitsiavaimenperä

 

"Voisitkohan sää jotenkin yhdistää

hiusdonitsin ja ranneavaimenperän?"

"Hmmm.... mietitäänpä."

"Ois se semmonen kyllä kätevä. 

Se pysyis paremmin mukana, 

kun menee esim. viemään roskia ulos.

Ei ainakaan pääsis tipahtamaan roskalaatikkoon

roskien mukana."

"Hmmm... suunnittelen."

Mietittiin. 

Suunniteltiin. 

Kehiteltiin.

Mittailtiin. 

Ommeltiin. 

Tällainen siitä tuli. 

Tässä avaimenperässä tärkeitä pointteja ovat seuraavat:

- Donitsin pitää pysyä ranteessa.

- Donitsi ei saa kiristää ranteessa.

- Avain täytyy ylettyä kouraan. 

- Donitsin pitää venyä niin paljon, 

että oven voi avata lukosta

ottamatta donitsia pois kädestä. 

Uusi avaimenperä matkusti tänään Tyttären mukana 

opiskelupaikkakunnalle. 

Saapa nähdä, 

miten avaimenperä toimii käytännössä. 

Siitä kuulen myöhemmin. 

Ja hei, 

tämäkin ompelus kuuluu siihen

"helppo ja nopea ompelus" -sarjaan. 😉

*****

On syksy niin ihmeellinen. 

Minä kaikkea ymmärrä en. 

Miten vihreä maa, 

värin uuden nyt saa,

linnut lentävät merien taa? 

Niin lämmin ja suloinen kesä 

on kääntynyt syksyksi. 

Tulevalle viikolle on luvattu sateista. 

Pistetään kumpparit jalkaan, 

lompsutellaan lammikoissa

ja hypätä roiskautetaan. 

Annetaan sateen ropista sateenvarjon kattoon. 

Ropinaa on rentouttava kuunnella, 

kuuntelepa vaikka. 

Iloa viikkoosi! ❤

#jämätjajemmatkäyttöön

Kankaana donitsissa on Marimekon Unikkoa. 

Avaimenperäosanen on Nappikauppa Punahilkasta. 

Koulun alkutohinoita ja arvontaa

 

Niin se vain kesäloma vierähti 
muistojen joukkoon.

Ihana loma se oli!

Ja paljon mukavia muistoja! ❤

(On vain niin hektistä ollut tämä koulun alku, 

ettei meinaa postausta ehtiä tehdä.)

*****

Eräänä heinäkuun päivänä ompelutti. 

Ompeluidean löytääkseni pengoin kangasjemmojani. 

Löysin kasan huonekaluliikkeen lahjoittamia 

kangasnäytetilkkuja. 

Tekaisin niistä tyynynpäällisen omalle kotisohvalle. 

En ottanut sitä vielä käyttöön, 

kun se on hieman syksylle vivahtava. 

Esittelen sen siksi myöhemmin. 

Toisena ompeluksena surautin työpaikalleni kouluun

mukavan taskutyynyn. 

Sitä voin käyttää esim. toiminnallisilla tunneilla

kätkemään tehtäväkortteja.

Taskujen värit ovat saman suuntaiset kuin värinopan silmät.

Ja kyllä, vasemman alakulman tasku on vihertävä, 

vaikka se ei kuvassa siltä näytäkään

(ainakaan minun näytölläni).

Taskujen lisäksi laitoin tyynyyn sopivia viestejä

ja kivan hipelöitävän kääntöpaljettidelfiinin. 

Olen nähnyt jo silitettävän delfiinin kimaltavaa pintaa. 

Tyynystä on tullut mieluisa lukutunnin pötköttelypaikka. 

Itselleni olen nyt monena syksynä ommellut uudet kalenterikirjan kannet. 

Niin nytkin. 

Siitä on tainnut tulla ihan uusi koulunalkajaisperinteeni.

Avainnauhaa en tällä kertaa tehnyt, 

kun niitä olen innostuksissani ommellut

ihan yli oman tarpeen. 

Ainakin nämä kuusi käyttämätöntä nauhaa löysin jemmoistani. 

Haluaisitko sinä jonkun näistä? 

Tai voisihan tällaisen antaa vaikka jollekin lahjaksikin?

Päätin arpoa yhden näistä. 

Merkkaa kommenttikenttään mieluisimman nauhasi numero. 

Anonyymit, jättäkää myös jonkinlainen yhteystieto itsestänne.

Osallistumisaikaa on elokuun loppuun. 

Onnea arvontaan!

Kaikille koululaisille toivon

 turvallista lukuvuotta.

Toivottavasti jokainen saisi kokea

innostumisen ja onnistumisen hetkiä. 

Ihan jokaiselle onnellista syksyä!

Kalenterikirjankansiin (tai minkä tahansa kirjan kansiin) 

löytyy täältä tarkat kuvalliset työvaiheet. (KLIK)

#jämätjajemmatkäyttöön

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT. 

Päätinkin arpoa kolme avainnauhaa. 

Blogin puolella arpaonni suosi Aulia (nauha 2).

Instagramin osallistujista avainnauhat lähtevät 

tollihannalle (nauha 3) ja diy_merviralle (nauha 1). 

Kiitos kaikille osallistujille! 

Uudella repulla uuteen kouluvuoteen

Uudella repulla uuteen kouluvuoteen. 

Tuntuupa kivalle. 

Edellisestä uudesta repusta onkin 

kulunut jo tovin aikaa, 

sillä olen viime vuosina suosinut 

erilaisia kasseja ja laukkuja. 

Saapa nähdä, 

tuleeko minusta reppuihminen. 

 

Tein repun Villa ja villa -blogin 

todella yksityiskohtaisilla ohjeilla. (Klik)

Menin muuten ihan ohjeiden mukaan, 

mutta eteen tulevaa taskua suurensin

ja repun sisään ompelin sisätaskun. 

Taskuihminen kun olen. 

Repun lisäksi ompelin 

opekalenteriin uudet kannet

Marimekon Elokuu-kangastilkusta. 

Kalenterin kansien ompelemiseen 

olen tehnyt aiemmin ohjeetkin, 

eli kurkkaa tänne, 

jos tarvitset apuja 

kalenterin kansien tekemiseen. (Klik)

Repun ja kalenterin kansien lisäksi

ompelin itselleni neljä uutta avainnauhaa

syksyn vaatteisiin sopiviin väreihin. 

Minä niin tykkään näistä avainnauhoista. 

Tämmöstä tällä kertaa. 

Hyvin on syksy pyörähtänyt käyntiin:

ei ole ollut tekemisen puutetta. 

Muistetaan kuitenkin ottaa aina arjen pyörityksessä

välillä sopiva huilitauko. 

Hidastellaan, 

kotoillaan, 

nautiskellaan

ja tunnelmoidaan. 

Iloa elokuun loppuun

justiinsa Sinulle!

❤❤❤

Kassin, kansien 

ja avainnauhojen kankaat 

ovat Marimekon. 

Repun vahvikkeena on kiinnisilitettävä tukihuopa, 

jonka olen joskus ostanut Ullakalta. 

Avainnauhojen metalliosat ovat 

Nappikauppa Punahilkasta.