Olisiko minusta kukkapenkkimuijaksi?
Saisinko aikaan kukoistavan perennapenkin?
Viherpeukalo en ole ollenkaan,
enkä kukkapenkin tonkija senkään vertaa.
Olisi kiva olla.
Olisi mukava
ihastella aukeavia nuppuja,
iloita kukkaloistosta pitkin kesää ja
kerätä omalta pihalta upeita kukkakimppuja.
Kahdenkymmenen omakotitalovuoden aikana
olen todennut,
ettei minusta ole siihen.
Ostan kausikukat ruukkuihin
ja kukat maljakkoon ruokaostosten ohessa.
Nekin ilahduttavat.
Siis ne ne vasta ilahduttavatkin.
Helppoa vähällä vaivalla!
(Muistit varmaan, että tuo on minun mottoni käsitöissäkin, hih! 😊)
Nyt kuitenkin loin ruusutarhan.
Loin sen sukkiin.
Eihän se ihan mennyt
ykkösellä purkkiin
eikä aivan kakkosellakaan.
Eikä valmistuneet heinäkuussa,
niin kuin aikomus oli
Mutta siinä ne nyt kukoistavat,
syyskuussa.
Aloitin sukkien neulomisen
kahdella erisävyisellä vihreällä,
kun laskelmoin,
ettei yksi vaaleanvihreä jemmakerä
taida riittää kahteen nilkkasukkaan.
Toinen vihreä jemmalanka oli kirjava.
Varren neulomisen jälkeen hoksasin,
ettei siinä palmikkokuvio näkynyt kunnolla.
Pakko oli käydä ostamassa uusi vaaleanvihreä kerä
ja tehdä ihan yhdestä sävystä.
Pientä taistelua oli palmikko-ohjeen lukeminen,
mutta vaivannäkö palkittiin.
Ensin mietin,
että jättäisinkö ohjeen mukaiset ruusut kirjomatta,
kun en tykkää, että kengän sisällä jalkaa painaisivat ruusupatit.
Päätin tehdä niitä kuitenkin varteen,
jotka jäävät kengän ulkopuolelle.
Ai, että noita ruusuja oli ihana kirjoa!
Ne olivat -
yllätys, yllätys -
helppoja ja nopeita. 😄
Noita voisin kirjoa hyvin jonnekin muuallekin.
Voisikohan kukkapenkin hoitokin viedä tuolla tavalla mukanaan?
Näissä neulomishommissa oppii aina jotain itsestään.
Nyt muistui mieleen se,
etten ole sukissa nirkkoreunaihminen,
sillä tykkään napakasta resorista enemmän.
Sen tiesinkin jo aiemmista neulomuksista,
että minun aivoilleni ohjeen seuraaminen on ihan liian työlästä.
Silti laitoin puikoille jo seuraavatkin sukat,
joissa on palmikkoa.
Hyvä kasvattaa itseään niissä asioissa,
joissa ei ole ihan parhaimmillaan.
Sitä kukkapenkkiasiaa kuitenkin vielä mietin.
Kuvien kätköistä löytyi
viime kesän ruusukuva
todisteeksi siitä,
että ruusupensaita meillä kasvaa,
vaikkei kukkapenkkiä olekaan.
Näihin ruusupensaisiin voisin erikoistua.
Nämä ainakin kukoistavat ilman
minkäänlaista hoitosuunnitelmaa.
Tuoksukin näissä on niin huumaava.
Nyt ulkona tuoksuu syksy ja
keltaiset lehdet leijailevat
kovissa tuulenpuuskissa.
Taidan lähteä ulos
nauttimaan aurinkoisesta syyssunnuntaista.
Kaunista ja tunnelmallista
syyskuun jatkoa
Sinulle!
❤❤❤
Ruusutarhuri-sukat ovat osa
#sukkalaatikko2026 -haastetta.
Sukat on suunnitellut postietana_knits eli
Jennina Koivuniemi.
Sukkamalli löytyy Ravelrystä.
Lankana sukissa on Dropsin Fabel.
