Pipopäät metsäretkellä

Retkellä naapurimetsässä,

pieni nuotio, 

makkarat, mehua ja mansikka-puolukkapiirakkaa.

Hyppelyä kiveltä toiselle ja ruuduissa.

Punaista, keltaista, oranssia, ruskeaa, vihreää  

- luonnon väri-ilottelua.

Mustaa, pinkkiä, keltaista

- uusien pipojen testausta. 

Pipot on ommeltu omalla kaavalla.

Heijastinosat on tehty heijastinliivin heijastenauhasta.

Kuormaajan kaverina mopo-mopo-mopo

Minulle syntyi kesällä idea.

Se idea syntyi tehdastekoisesta vaatteesta.

Näin vaatetangossa vaatteen, 

jossa oli kuva, 

jollaista halusin itsekin kokeilla. 

Oikeastaan en muista edes, 

mikä se kuva oli, 

muistan vain sen, 

miten se oli tehty.

Se oli kuin applikaatio. 

Mutta ei kuitenkaan tavallinen applikaatio.

Ei minipalojen leikkelyä,

ei pikkupiiperrysten tikkausta,

vaan suuria viivoja, 

suurpiirteisiä, 

vauhdikkaita.

Kokeilen!

*****

1. Otetaan värityskirjasta kuva. 

2. Ommellaan kuvan päältä.

3. Revitään paperi pois. 

4. Vahvistetaan ompeleita 

ompelemalla lisää.

5. Leikataan ylimääräiset kankaat 

reunoilta pois.

6. Ommellaan paita valmiiksi.

7. Aletaan tehdä töitä 

kauhakuormaajan kaverina.

8. Selästä voi opiskella liikennemerkkejä. 

*****

Kuormaaja haluaa kaveriksi mopon. 

Moposta haaveilee Koululaisvekara.

Vekara pelaa sulkapallotennistä

ja laulaa:

"Ei mopot pärrää

ilman ärrää,

ei olis jännää 

ilman ännää."

Selvästi tyytyväisiä kaikki 

Kuormaajakuski,

Mopomies

ja 

Pikku Akka.

Nukenrattaille uusi mekko

Kotileikki, nukenhoito, 

kahvinlaitto

- neitivekaran mielileikkejä.

Nukenrattaat, paljon leikityt

ovat rikki.

Kangas on kulunut puhki

ja kumilenkit katkenneet.

Vauvan ei ole niissä turvallista istua, 

saattaa pudota,

jos ei osaa istua ihan paikallaan.

Rattaat tuotiin ompeluhuoneeseen.

"Jospa äiti korjais.

Siinä tarvitaan vaan pikkusen kangasta 

ja vähän ompelua."

Valitsin kankaaksi kirppikseltä löytyneen 

Ikean kankaan palan.

Mittoilin, leikkasin kankaan,

ompelin, virittelin. 

Tällainen siitä tuli.

Kuomun reunaan ompelin

alavaran pallokangastilkuista.

Kiinnitin sen viidellä 

rengasnepparilla.

Somisteeksi laitoin reunaan 

ihanaista pinkkiä pitsiä.

Kuomu kiinnitetään runkoon

keltaisilla kumilenkeillä. 

Kone ei suostunut niitä ompelemaan

-jostain syystä.

Niinpä suihkin ne käsin 

ja vieläpä laitoin napin koristeeksi, 

ettei harakanvarvaspistot paista silmään.

Myös helmaosa sai pitsiä

ja napit koristeeksi.

Reunat kanttasin 

valkoisella ja vaaleanpunaisella.

Turvavyön ompelin pallotilkusta

ja kanttinauhan pätkistä.

Vanhoja solkia löysin 

kiinnipitimiksi ja kiristimiksi.

Napinkin laitoin.

Kyllä nyt vauvan on taas turvallista ulkoilla.

 Leikki voi jatkua.

Ja totta,

siihen tarvittiin vain pikkusen kangasta

ja vähän ompelua.

Suurin osa on suloista suunnittelua. 

Ps. Jostain syystä nyt nukenvaunutkit ovat matkalla ompeluhuoneeseen.

Tilkkuvakasta kuulemma löytyy niin nättejä kankaita, 

että joulupukin kirppikseltä löytämät vaunutkin saisi 

päällystää uusiksi. 

Hau-hau-haukkuuko puudeli?

Salaiset ompeluystävät sain, 

yhteistä lapset ja punainen koti vain. 

Puudelikangasta kaikille pala, 

siitäpä nyt ommella ala. 

Jokainen päättää mökin taikoa, 

vauhdilla täytyy tehdä, eikä vain aikoa.

Kaksi tuntia aikaa, 

ompeluterapian taikaa. 

Pala puudelia, 

tähteä enemmän, 

ruskeaa, punaista

ja nauhaa valkoista.

Siinäpä se,

lähtötilanne. 

Sakset suihkaa, 

tilkut löytää paikkansa,

koira kurkkaa kopistansa,

kuva pian valmistuu,

Hiha, hiha, 

maha ja selkä,

käännös, käännös, käännös

ja kaulus.

Paitahan siitä tuli!

Päivän tullen paitaa soviteltiin
ja sopivaksi todettiin. 

Paidan kaava löytyy Ob 3/2013, 
koko 104cm.
Puudelikangas on nettiputiikki Viljamin Puodista.

Unelmana lämmin hupparitakki

"Äiti, 

onko olemassa semmosta hupparia, 

ettei tarvis laittaa pään yli?

Jos semmonen on, 

voikko sää mulle semmosen ommella?

Se sais kaiken lisäks olla lämmin, 

että sillä tarkenis aamulla 

eskarissa rimpuilla ja kiikkua.

Ja ei se haittaa, 

vaikka se olis jottai ihanaa kangasta, 

vaikka vaalianpunasta.

Se ois mun unelma."

Tänään aamukävelyllä 

vedettiin vetoketju kiinni unelmasta 

ja...

...hypittiin puiden välissä...

...nuuhkittiin syksyä...

...kuunneltiin metsän äänimaisemaa...

...etsittiin ruskalehtiä...

ja kerättiin niitä talteen.

Yhtään ei palellut, 

kun velourisen unelman 

vuorina on pehmeä verkkarikangas.

Hupparin pohjana on kovasti muokattu "Kukkahuppari"-kaava, 

joka löytyy Ob 3/2003.

Housut ovat Saimit, joiden kaava löytyy Ob 1/2009.

Pipo on perinteisestä neliöpiposta muokattu. 

Yllätyskaava ja vastoinkäymisiä

Perjantaiaamu. 

Yllätyspaketti taas avattavana. 

Toivoin kauniita nappeja ja nauhoja.

Sainkin kaavan!

Siihen pitää tutustua, 

sitä pitää muokata, 

sen avulla pitää tehdä vaate.

Se on paitakaava,

tunikakaava,

hupparikaava.

****

Kangaslaatikoita pengottuani totean:

"Vekaroille löytyy vaikka mitä,

Pikku Akalle ei sitten mitään."

Tyydyn tilanteeseen,

mutta en jätä vastaamatta haasteeseen.

Näillä mennään:

Saan itseni mitattua, 

kaavan muokattua,

kankaan leikattua

ja 

ompelemisenkin aloitan, 

kunnes näen jotain, 

mitä en toivoisi näkeväni....

....reikä keskellä kangasta,

keskellä etukappaletta.

Ihan raivostuttaa!

Pakko keksiä jotain.

Pitsikuminauha pelastaa.

Ompelen.

Sovitan.

Ompelen.

Sovitan.

Hmmm...

Mieletön kaula-aukko. 

Teinköhän jonkun leikkausvirheen?

Aivan liian iso.

Tuleekohan tästä mitään?

Pakko korjata jotenkin. 

Teen kaula-aukkoon kaksinkertaisen kaarrokkeen. 

Aika hyvä, etten sanoisi.

Taidan suorastaan tykätä tästä uudesta pääntiestä.

Hykertelen jo. 

Hihansuihin ompelen vielä pieniä nappeja. 

Punaisia sinisellä langalla. 

Tästä tuli työpaita.

Tällä on hyvä leikkiä väristä.

"Se, kenellä on punaista, 

saa mennä viisi tipuaskelta eteenpäin..."

ps. Tätä kaavaa käytän tulevaisuudessakin.

Kaava on tilattu sikasäkissä-periaatteella

Linnel Handmade -nettikaupasta.