Tukka tuulessa hulmuten,
leveä hymy kasvoilla,
uudenkarhea reppu selässä
me hänen kanssaan poljimme pyörillä
kohti mäen päällä olevaa punaista koulua.
Lapsuuden koulumatkat,
miten tuntuukin siltä,
että joka aamu hymyilytti.
❤❤❤
Kotileikit pihapihlajan juurella.
Iso matto lattiana ja taivas kattona.
Nuket nukkumassa pienissä vaunuissaan
ja me niitä kärryttelemässä nollan (=kotitien kierros) ympäri.
Nuket voivat hyvin,
samoin nukkeäidit.
❤❤❤
Koulutyttöjen iloista kikatusta,
hyppynarun läpsyjä soraiseen pihaan.
"Pikkunalle pikkunalle, nosta kätesi...
ei, juu, ei, juu, ei, juu."
Hyppijä ja narun pyörittäjä vaihtuvat,
mutta hyppiminen jatkuu,
kunnes jalat ovat ihan väsyksissä.
❤❤❤
Näitä ja monia muita ihania tuulahduksia
tulvahti mieleeni,
kun sain tehdä vyölaukun
Lapsuuden Ystävälleni.
Hän toivoi unikkoista vyölaukkua.
Sellaisen hänelle tein.
Toivottavasti tästä tulisi mieluisa
ja se nostaisi samalla tavalla
mukavia muistoja vuosien takaa.
❤❤❤
Testasin tähän laukkuun uutta kaava,
jonka tulostin netistä Milliblu's:n sivulta.
Nyt en sitä kuitenkaan enää löydä.
Linkitän tähän kaavan, jos se vielä tulee minua vastaan.
Pikkusen kuitenkin muokkasin sitä vetoketjun päiden kohdalta
omien toiveideni mukaiseksi.
