Millainen on suomalainen?
Suomalainen poimii hilloja,
vaikka ei niistä niin tykkäiskään.
Suomalainen kiertelee suolla,
vaikka keltaiset aarteet ovat harvassa.
Hän kehuu,
miten paljon on niitä saanut.
Varmasti enempi kuin kaveri.
Saahan suomalainen suurempia kalojakin
kuin toinen suomalainen.
Parhaimpia marjapaikkojaan
suomalainen ei paljasta.
Ei varsinkaan hilla-apajia.
Ei edes sille ystävälle,
jolle kerrotaan kaikki.
Vaikenee,
kiemurtelee
tai vastailee ympäripyöreästi,
jos joku rohkenee kysyä,
mistä poimit.
Suomalainen on ahkera.
Hillasuon lisäksi hän uurastaa
töissä pitkän päivän,
remontoi illalla kotona
ja kuokkii lomalla mökillä.
Suomalainen ei osaa olla oikein jouten.
Joutilaisuus on laiskuutta
ja laiskuus on aina pahaksi.
Suomalainen tykkää työstä,
vaikka aina odottaakin jotain lomaa.
Suomalainen tykkää suon tuoksusta,
metsän huminasta ja
laineiden loiskeesta.
Suomalainen tykkää luonnosta.
Se kaupunkisuomalainenkin,
joka inhoaa hyttysiä,
kavahtaa käärmeitä
ja pelkää eksymistä.
Hänkin menee luontoon vähintään juhannuksena.
Johonkin järven rannalle mökkeilemään.
Suomalainen rakastaa puita.
Saattaa halaillakin niitä.
Puut voimaannuttavat.
Puille voi kertoa salaisuuksia,
ne eivät varmasti kerro niitä eteenpäin.
Eikä suomalainenkaan kerro.
Paitsi joskus vahingossa.
Suomalainen luottaa suomalaiseen.
Suomalainen suosii suomalaista.
Suomalainen voittaa aina.
Saappaanheitossa,
eukonkannossa,
suopotkupallossa.
Mutta ei Euroviisuissa,
ei missikisoissa,
eikä oikein enää keihäässä
ja hiihdossakaan
- paitsi jos tulee pöljä päivä.
Hillareissulla suomalainen tarpoo hyllyvässä suossa.
Muuten suomalainen haluaa seisoa
molemmat jalat tukevasti maassa.
Suomalainen tykkää sopivan kokoisista saappaista.
Liian suuria saappaita hän pelkää.
Hän ei halua liikaa vastuuta.
Eikä nielaise kerralla paljon uutta.
Suomalainen antaa mielellään vastuun
toiselle suomalaiselle.
Suomalainen haluaa aina
mustaa valkoiselle,
ennen kuin hän uskoo.
Mutta mustavalkoinen hän ei ole.
Suomalainen ei halua poiketa massasta,
mutta silti hän laittaa oranssit helmet kaulaan,
ettei olisi justiinsa niin kuin kaikki muut.
Suomalainen on seurallinen erakko.
Suomalainen viihtyy hyvässä seurassa.
Parasta seuraa on usein kuitenkin oma seura.
Itsekseen on niin mukava puuhastella.
Ei tule riitoja eikä erimielisyyksiä.
Niistä hän ei tykkää.
Suomalainen rakastaa rauhaa.
Suomalainen kulkee kädet taskuissa.
Se on rentoa.
Rento on hyvä tyyppi.
Ja sellainen suomalainen haluaa olla.
Ja on suomalainen uteliaskin,
mutta sitä hän ei tunnusta.
Ihan pikkusen kiinnostaa naapurin tekemiset.
Ihan pikkusen ohikulkijat.
Ihan pikkusen työkaverin verotiedotkin.
Jos ihan pikkusen kurkkaa,
niin ei kai se haittaa.
Ei sitä tarvi tunnustaa,
että on kurkannut.
Salaiselta apajalta suomalainen poimii
kaksi ämpäriä hilloja.
Hykertelee tyytyväisenä.
Tarjoaa sitten niitä ystäville,
niille parhaimmille.
Suomalainen on vieraanvarainen.
Onneksi sinne suomalaisen suolle
ei osunut tänäkään kesänä kukaan toinen,
että on mistä tarjota.
Nyt en ole ihan varma,
kirjoitinko siitä suomalaisesta,
jonka sinä tunnet.
Se saattoi olla juuri se toinen suomalainen,
jota sinä et tunne,
mutta minä tunnen.
Suomalaisia kun on niin monenlaisia.
*****
Hillahulluutta ja muuta suomalaista luonnetta
halusin kuvata näillä rennoilla ompelemillani hillavaatteilla.
Näitä kaavoja käytin:
- Oma mekkoni: Mekkotehtaan Aino hihattomana, koossa M
- Onniliinin paita: Paapiin Myyry, koossa 98cm.
- Onniliinin housut: Oma kaava, koossa 98cm,
kierrätetty aikuisten collegehousuista.
- Onniliinin pipo: Oma kaava
Molemmat hillakankaat ovat Paapiilta.
Osallistun tällä jutulla Kangaskorjaamolla-blogin
elokuun haasteeseen (Klik),
jossa aiheena on suomalainen luonne.
