Jämätammikuu, osa 4 - pupu velourtilkuista

Kuka se sieltä kurkkaa? 

Kuka kipittää kohti nurkkaa?

Vilahtaa vain viiksenpää.

Pian et sitä enää nää. 

Pupuhan se on, 

pupu pehmoinen.

Heilahtaa tassu, 

pullottaa massu. 

Väritys on hempeä. 

Ilme ihan lempeä.

Pupuhan se on. 

Pupu pikkuinen.

Ristissä on tassu.

Piilossa on massu.

Hymyssä suu.

Etkö kaveriksi tuu?

Pupuhan se on. 

Pupu söpönen.

Pupu kestää rutistuksen. 

Lötköt tassut puristuksen.

Pienen sänkyyn kaverikiksi,

turvaksi ja lemmikiksi.

Pupuhan se on.

Pupu peloton.

Pupulla on sydänmassu.

Hännän tupsu yhtä hassu.

Sydän kertoo tykkäyksen. 

Ilon, onnen lykkäyksen. 

Pupuhan se on. 

Pupu kultainen. 

Tammikuu on tapissa. 

Helmikuu on alussa. 

Jämäkuu se taakse jää. 

Housuhaasteet odottaa. 

(Ja muutama muukin.) 

******

Tällainen pupunen syntyi velourtilkkusten jämistä.

Näissä on paljon muistoja Ainokaisen Tyttöni pikkutyttöpäivistä. 

Osallistun tällä työllä (ehkä jo teillekin tutuksi tulleeseen)

Mehukekkerit-blogin Kässävuoteen. 

Helmikuussa haasteena on housut. 

Muutamat pökät on jo leikattuna. 

Kunhan vain saisin se saumurin huollosta. 

Jämätammikuu, osa 3 - solmupantoja

Elämäni on solmussa. 

Ei suuressa, 

mutta pienikin hiertää

ja lanka ei kulje jouhevasti. 

Ei, ei mitään vakavaa.

Ei ylipääsemätöntä.

Kyse on vain saumurista. 

Olemme olleet erossa.

Se on ollut huoltoreissullaan jo

kuukauden verran. 

Solmut hidastavat usein elämää. 

Samalla ne pakottavat miettimään 

tekemisiä uudesta näkökulmasta. 

Keksimään ratkaisuja.

 Sitä, mitä ei ole, 

ei voi käyttää.

Sitä, mitä on, 

kannattaa nyt hyödyntää.  

Ja se on tällä kertaa

matonkuteen jämät

ja ompelukone.

Joskus solmu voi olla ratkaisu.

Vetosolmu.

Umpisolmukin. 

Nyt koristesolmu. 

Itse asiassa

nyt solmu on pääasia.

Tälle solmulle on ollut suorastaan tarvetta. 

Ehkä teen näitä vielä muutaman lisää eri väreissä.

On se vaan niin kätevä.

*****

Tein punaisen solmupannan joulun alla.(Klik)

Se on niin hyvä käytössä.

Ihan paras pääasia.

Hyvät ohjeet sen tekemiseen löytyy täältä (Klik).

Toisen solmupannanhan tein neulomalla.

Se löytyy täältä (Klik).

*****

Osallistun näillä pikkusilla käsitöillä

Mehukekkerit-blogin Kässävuoteen. (Klik)

Näihin voi käyttää trikookankaiden jämäsoiroja, 

vanhoja t-paitoja

ja matonkuteen jämiä, 

kuten itse käytin.  

Jämätammikuu, osa 2 - tyynyjä tilkuista

Ajattelin tehdä olohuoneen 

vanhalle ja kuluneelle sohvalle

pari uutta tyynyä. 

Teemana farkun jämät.

Sukeltelin ensin pienten puuvillatilkkujen laatikossa. 

Toiveena löytää sopivia sinisävyisiä tilkkusia

farkkukankaan kaveriksi. 

Tällaisia löysin. 

Niistä tuli mukavia muistojakin mieleen. 

Yksi on ollut Esikoisen vauvalakana. 

Toinen Miehen puhkihiutuneen paidan hiha. 

Kolmas tilkkupeiton pohjakankaan jämäsoiro.

Tein ohuelle farkkukankaalle

sydämellisen "ikkunan". 

Ikkunasta näkyy muistoja.

Ja joo, 

edelleen olen ihan ihastunut 

ompelukoneeni koristeompeleisiin. 

Eikö olekin melkein kuin 

käsintehtyjä pykäpistoja? 

Vähän vain liian tasaisia. 

Toisesta tyynystä tein farkkuisen kokonaan. 

Hyödynsin monen farkun reiden tai pohkeen.

Miten nuo farkkutilkut aina sopivatkin värinsä puolesta

 niin hyvin yhteen?

Vielä jäi farkuista jämiä toiseenkin projektiin. 

Projektiin, joka ei ole vielä edes suunnitelman asteella.

Siellä ne nyt sulassa sovussa nököttävät sohvalla

kera vanhan lumihiutaletyynyn (Klik)

ja valkoinen neuletyynyn, 

joka on peräisin Anopin virttyneestä 

neulepaidasta (Klik).

Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa

ja voimia uuteen työviikkoon!

*****

Tälläkin postauksella osallistun 

Mehukekkereiden kässävuoteen 2018. (Klik)

Ps. Omasta mielestäni 

minun paras farkkutilkkuompelukseni on tämä takki, 

kurkkaapa. (Klik)

Jämätammikuu, osa 1 - jämistä vaatteita tarpeeseen

Tammikuu on lumikuu.

Tammikuu on hiihtokuu.

Tammikuu on jämäkuu.

Uusi vuosi, uudet haasteet. 

Löysin itselleni uuden vuoden kestävän haasteen.

Mehukekkerit-blogin Kässävuosi 2018. (Klik)

Siihen junaan hyppäsin kyytiin. 

Sopivan väljät raamit. 

Tammikuu on jämäkuu.

Joulukinkun jämät keitin lihakeitoksi. 

Joulusuklaiden rippeet taioin suklaapiirakan päälle.

Joulukilojen jämät 

- niitä olen pudotellut ladun varteen.

Ompeluhuoneessa aloitin jämätammikuun

perkaamalla kangaslaatikoita. 

Etsin sieltä jämät. 

Ne kankaat, 

joista on jo ommeltu se aiottu. 

Ne, joista ei tule enää kokonaista vaatetta.

Ne, joista aika ajoi jo ohi. 

Aloitin ompelemalla Kummitytölle synttärilahjaksi hupparin. 

Olin ostanut kivaa tyttömäistä kangasta lahjabodya varten 40 cm. 

Body oli ommeltu. 

Jämät jäivät jäljelle. 

Tuli kiva tilkkuhuppari. 

Takakappale on valkoinen. 

"Saisit ommella mulle yökkäreitä. 

Vanhoissa on liian pienet hihat ja jalat."

Kolmivuotiaan pyjamiin etsin jämät trikoolaatikosta. 

Tulipa riemunkirjavia. 

Varmasti näkee kivoja unia. 

Mitä haittaa, 

jos saman vaatteen kaikki resorit ovat eri väriset?

Resorin jämiä kertyy paljon. 

Just yhden hihansuuresorin kokoisia. 

Mitä haittaa, 

jos jokainen kappale on eri kankaasta?

Mitä haittaa, 

jos joka kappale on eri kangasta 

ja lisäksi vielä yksi kappale

koostuu monesta eri kankaasta?

Mitä haittaa,

jos kaavaa soveltaa sen mukaan, 

minkä pituisesti on kangasta?

Laittaa resoreilla jatkoa. 

Joustofroteen jämistä ompelin 

siivousliinoja. 

Näillä räteillä siivouskin sujuu nopeammin 

kuin vanhoilla luutuilla. 

Ompelin Neidille jumppatrikoot. 

Saman kankaan jämistä 

ompelin itselleni putkihuivin ja pipon hiihtolenkeille. 

Varapipon surautin oman leggarikankaan jämistä. 

Eipä jäänyt jäljelle niistä tilkun tilkkua.

Mahtavat hiihtokelit olleet viime päivinä. 

Ei oikein malta olla ompelukoneen äärellä.

Aamulatu taas kutsuu. 

Leppoisaa sunnuntaita

ja mukavaa uutta työviikkoa!