Kuosirakkaus.
En ole ymmärtänyt sitä.
Että joku kangaskuosi on ylitse muiden.
Että sitä hankitaan hinnasta välittämättä.
Että sitä on pakko saada kaikissa väreissä.
Että siihen ei raaski kunnolla saksia upottaa.
Että sitä vain jemmaillaan hyllyssä.
Ihastellaan ja huokaillaan.
En ole tajunnut,
että sellaista voi oikeasti olla olemassa.
Että aikuinen ihminen sillä tavalla haksahtaa.
Nyt saatan reunasta ymmärtää tunteen.
Lomareissullani nimittäin ostin
metrin verran Nuppu Printin Sydäntalvea.
Vähän kuin matkamuistoksi.
Hetken ajan kaikkia noita
edellä lueteltuja tunteita
häivähti mielessäni.
Siis hetken ajan.
Ne olivat ihania tunteita.
Kuin rakastuminen.
Kotona kangas
ihastutti edelleen.
Metrin pala.
Siitä saa mukavasti
hihattoman mekkosen,
mielivaatteeni.
Sitä varten sen ostinkin.
Ompelin sen heti,
kangas hädin tuskin ehti
käydä esipesussa.
Heti se pääsi käyttöönkin.
Oikea kesäkuosi.
Oikea kesävaate.
Niin ihana.
Metrin palasta jäi
mekkosen jälkeen pieniä palasia.
Mihin ne raaskisin käyttää?
Ei ihan mihin tahansa.
Yhden lippapipon ompelin
sukulaispikkuiselle vauvalahjaksi.
Söpönen.
Nipsukukkaron mallisesta palasesta
tuli tietenkin nipsukukkaro.
Niin kaunis.
Voisiko olla kauniimpi?
Ihan pikkuisista tilkkusista
tein pompuloita,
nappeja ja
magneetteja.
Yhden rusettipompulankin tekaisin.
Ja vielä sitä jäi.
Sehän olikin riittoista metri.
Näille soiroillekin on suunnitelma.
Arvaapa,
mitä meinaan näistä tehdä.
Oikein vastanneiden kesken
arvon pienen sydäntalvisen palkinnon.
Ihan ei syttynyt se kuosirakkaus.
Vieläkään.
Mutta ei se kaukana tainnut olla.
Ihastuminen, ehkä.
Mutta se on varmaa, että
viimeinenkin tilkku käytetään
iloksi tai hyödyksi.
❤❤❤
Käytetyt kaavat:
Mekkonen on muokattu Mekkotehtaan Ainosta.
Lippapipon alkuperäinen kaava on Ainoan Heppu-lippis.
Molempia kaavoja olen muokannut vuosien aikana niin paljon,
että onkohan alkuperäisistä kaavoista mitään enää jäljellä.
Nipsukukkarossa käytin edelleen
Punatukan ohjetta. (Klik)
Se on ihan verraton.
.JPG)
