Kesäloman alussa järjestelin kaappeja.
Se on sellainen päännollauskeinoni numero yksi
tiiviin, pitkän kevätlukukauden jälkeen.
Se pelastaa minut keväästä toiseen.
Käsityökaappiini oli taas kerääntynyt iso kasa
vuoden aikana hankittuja käsityö- ja askartelulehtiä.
Kaikki niin täynnä upeita ideoita,
houkuttelevia ja innostavia.
Selailin niitä siinä siivouksen lomassa.
(Selailu melkein voitti siivouksen.)
Silloin tein päätöksen.
Jokaisesta tulevasta lehdestä pitää
seuraavan vuoden aikana toteuttaa aina vähintään yksi ohje.
Lisäksi nykäisin kasasta yhden lehden
ja päätin inspiroitua siivouksen jälkeen sen lehden jostakin mallista.
Lehdeksi valikoitui alkukesän Ihana-lehti 3/2020.
Ja ihanahan se lehti toden totta on.
Valitsin työn alle Kantha-kirjonnan.
Kantha-kirjonta oli minulle käsitteenä uusi.
Sen kerrottiin olevan inspiroiva tapa yhdistää kierrätyskankaita.
Niinpä aloitin pienten kierrätystilkkujen etsimisen.
Ohjeessa tehtiin vetoketjupussukka,
mutta itse päädyin nipsukukkaroon.
Selvitin, että Kantha-kirjonta on kotoisin Intiasta.
Yksinkertaistettuna se on tiheää käsintikkausta.
Pistojen suuntaa vaihtamalla saisi paremmin pintaan liikkeen tuntua,
mutta vaikka itse laitoin kaikki pistot vaakasuoraan,
silti työ hieman aaltoilee.
Parasta Kantha-kirjonnassa on se,
ettei pistojen tarvitse olla täydellisiä.
Minunkin pistoni ovat ihan vinksin vonksin,
kun pistelin neulalla menemään.
Ehkä viivoista olisi tullut suoremmat,
jos nurjalle olisin vetänyt viivottimella apuviivat.
En silti halunnut apuviivoja.
Tällainen pieni kirjontatyö sopisi
vaikka lomareissun käsityöksi.
Kesälomani alkaa olla puolivälissä.
Työn alla on ollut käsinukke, tilkkupeitto ja yksi tuunaus.
Saapa nähdä, mikä niistä pääsee seuraavaksi tänne esittelyyn.
Toivotaan heinäpoutia ja virkistävää sadetta sopivassa suhteessa.
Nautitaan kesän vehreydestä,
uitetaan varpaita rantavedessä
ja maistellaan kypsyviä mansikoita.
Helliköön heinäkuu Sinua!
❤❤❤
