keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Työkassi




Työkassi. 
Riittävän tilava.
Taskuja tarpeeksi.
Olalle nakattava.









                                       

Sellainen siitä tuli. 
Nahkaisista näytepaloista tilkkupintaa, 
pohjalla pehmeää sinistä samettia,
sisällä koulun vanhaa vahvaa verhoa. 
Mausteeksi muutama kierrätetty nappi ja solki.

Käytössä todettu toimivaksi. 





sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Taaperon paidat ja pöksyt



T-paitakausi on mennyttä, syksy on tullut. 
Aamulla pieni pakkanen on nipistellyt jo sormia.
Lämmintä vaatetta on etsittävä. 
Ja ommeltava. 

Taaperon tarpeisiin tällä kertaa vastattu.
Paitoja ja pöksyjä.




"Tässä menee tie,
ja tässä huristellaan vauhdilla.
Keltainen auto, ja toinen...
Mikä tuon melkein sinisen auton väri on?"



"Ja taskut.
Jos kädet on taskussa, 
ei voi tehä mittää.
Seisua vaan, 
niin ku ukkelit."


"Ota vaan niitä kuvia, 
sillai,
että tiksvii."


"Tässä on mun kiipeilykivet. 
Niistä ei saa tipahtaa tuonne väleihin.
Voi jäähä jalaka jummiin."


"Näinkö sitä pittää seisua, 
jos otetaan lokikuvia?" 


"Ei ku toinen käsikö vaan?"
Äitiä huvittaa.


"Nää reinot ei passaa 
mulle enää kohta.
Varpaat on ihan täynnä.
Mutta ei purista, 
ei saa panna kirppikselle."
(Muistoksi ovat jäämässä.)


Kaksivuotias höpöttäjä. 
Niin kiva kuunnella.
Niin kiva kuvata. 
Miten hymy onkin aina niin 
herkässä?




Ps. Osallistun ruskeilla housuilla 
HommaHuoneen ruskeaan syyskuuhun (Klik). 



*****



Käytetyt kaavat:
Paidat: Ottobre 4/2016 Lil´Bear, koko 92cm.
Ruskeat collegehousut: Ottobre 4/2016 Sweat&Merino, koko 92cm.
Ruskeat joustofroteehousut: Ottobre 4/2016 Free Motion, koko 92cm.

torstai 8. syyskuuta 2016

Työstä ja ystävyydestä


"Onko sun töissä, äiti, kivaa?"
kysyy KaksVee,
kun tulen töistä kotiin. 
Töissä kivaa? 
Ikäväkö hänellä oli tullut?
Olinko viihtynyt töissä liian pitkään? 
Olinko erityisen iloinen töistä palattuani?

"Kyllä, 
minusta töissä on kivaa."



"Onko sulla työpaikalla ystäviä?"
kysyi Ystäväni kerran
ja jatkoi: 
"Mä pidän työkaverit kavereina, 
ja ystävät erikseen.
Haluan niin."
Hämmästelin mielessäni. 
Minusta Ystävät on työssäni melkein parasta. 


Työssäni saan olla 
ystävyyden äärellä joka päivä
Aapisen tarinassa. 
Oppilaiden elämässä. 
Työkavereiden kanssa.
Arjen rikkautta,
mielestäni. 


Työkavereiden kanssa 
juttelemme työasiat, tietenkin. 
Jatkamme kotiasioista. 
Kasvatamme ja sisustamme. 
Nauramme ja nautimme toistemme seurasta. 
Välillä vakavoidumme, 
jos on tarpeen.
Joskus unohdamme kellon ja
hoksaamme aikojen päästä, 
että nyt olisi hyvä olla jo kotona. 
Sellainen työpaikka.
Sellaiset työkaverit, 
Ystävät.


Tänään minulla on kotipäivä. 
Flunssa kampitti minut. 
Tsemppiviestit yllättävät aina. 
"Parane pian!"
"Pärjäämme kyllä!"
Minua odotetaan takaisin, 
mutta niin korvaamaton en ole, 
etten voisi sairastaa rauhassa.


Aapisen seikkailussa seurataan
kaniinin ja ketun ystävyyttä,
aluksi ainakin vähän salaista ja salaperäistäkin. 
Kaksi niin erilaista, 
kuitenkin jotain niin samaakin. 
Kuin meissä jokaisessa. 
Upea tarina!


Sääntöjä on vähän. 
"Olen kaikkien kaveri."
Se on tärkein. 
Siitä lähtee kaikki. 
Sen jälkeen jokaisella on hyvä olla. 
Ystävyys syntyy vähitellen, 
kypsyy kuin sato syksyllä.
Siihen ei ole sääntöjä. 
Se syntyy kaveruudesta.
Ja mahdollisuudesta. 
Tarvitsee vain avata ovi 
ja antaa lupa tulla sisään.
Olla oma itsensä.
Olla luottamuksenarvoinen. 



Toiveikasta torstaita Sinulle
ja terveyttä loppuviikkoon! 



*****


Pehmoeläimet on Ikeasta. 
Ne näyttävät kovin samanlaisille kuin 
Seikkailujen Aapisen Annu ja Olli. 
Vaatteet ompelin itse. 
Annu ja Olli tarkkailevat luokan toimintaa
ja välillä pääsevät toki rutistuksiin, 
tehtävien tarkistamiseen, 
apuopehommiin jne. 


torstai 1. syyskuuta 2016

Petroolinsiniset paidat



Petroolinsininen, 
ihan herkullisen värinen.
Ja karkit purkeissaan,
sopivasti mustia ja valkoisia. 
Väripaletti on taas kasassa.
Mustaa, valkoista ja piristettä.


Tunikaksi itselle,
paidaksi Pienelle.
Samistellaan sitten. 
Ainakin iltakävelyn verran.
Mieli tekee sillan taakse.









Syksy tuoksuu.
Aurinko on matalalla.
Naapurin Sedän pellolla 
on valopaikkoja ja varjokohtia.
"Kävellään aurinkoon asti."
Aurinkoa kohti askel on kevyt.
Varjoiselle paluutaipaleelle
tarvitaan sylikyyti.
Kotisillan kohdalla voimat palaavat. 



Kalenteri ilmoittaa syksyn olevan tässä ja nyt.
Nautitaan tästä hetkestä!




******

Kaavana omassa tunikassani on 
Mekkotehtaan Aino, koossa 40. 
(Moneskohan kerta tälle syyskesälle?)
Onniliinin paitakaava on 
Ottobren 1/2016 Skogsdjur 86cm,
pääntie hieman muokattuna.
Onniliinin farkut kirppislöytä, 2e.