Ei se ole loma eikä mikään,
ellei yksi päivä hujahda ompeluhuoneessa.
Minulla se oli tällä talvilomalla eilinen päivä.
Mukavaan ompelupäivään sisältyi
vähän huoneen järjestelyä,
kasa silitettäviä vaatteita,
muutama korjausompelus
ja kaksi uutta pikkuompelusta
alkuviikolla ostetusta kankaasta.
Toki johonkin väliin mahtui
myös vanhojen kankaiden ihastelua ja hiplausta.
Olen helmikuun aikana
pohdiskellut Kristiina K:n haastetta:
Kodinkone, josta en luovu. (Klik)
Kyllä se minulla on ompelukone.
Mieti nyt,
miten upea kone se on.
Se auttaa rikkimenneen tuotteen korjaamisessa,
jolloin vaate saa uuden mahdollisuuden.
Sen kanssa luot kankaasta tuotteen,
josta olet haaveillut,
jonka tarvitset
tai jonka haluat.
Se tekee siistiä jälkeä muutamaa nappia painamalla.
Sen äärelle on aina rentouttavan terapeuttista istua.
Ompelukoneen ääni suorastaan rauhoittaa mielen.
Näin se on.
(Pst! Ihan joskus,
tosi harvoin,
se vahvistaa myös sinun hermojasi,
kun se ei toimikaan kuin unelma,
mutta tätä tapahtuu siis vain tosi harvoin!)
Toki kotona on paljon muitakin tärkeitä laitteita.
Hella, jääkaappi, pakastin ja pyykkikone
- niitä ilman olisi vaikea elää,
mutta ne oikeastaan lasken peruskodinkoneiksi,
jotka kuuluvat jokaiseen omakotitaloon.
Niistä ei oikeastaan voi edes luopua.
Siksi en niitä tähän valinnut.
Mutta ompelukone,
ah, se on minulle tärkein
näiden pakollisten jälkeen.
Eiliset ompelukseni
omalla Pfaffillani olivat
tyynyliina Tyttären kämppään
ja avainnauha itselleni.
Värit sen paljastavat
- kevättä kohti mennään.
Kevättä mieleen ja
hymyä suupieleen!
❤❤❤
