lauantai 30. huhtikuuta 2016

Leikkihuoneen leijonatuolin kaverukset



Meillä on leikkihuoneessa tuoli,
jonka kuuluisi olla kaatopaikalla. 
Se ei kuitenkaan ole siellä, 
vaan leikkihuoneen nurkassa. 


Topakkuudessani määräsin,
kun yhteistaloutta Mieheni kanssa suunnittelimme,
ettei Hänen parvekkeellaan vuosikausia olleella 
tupakkatuolillaan
ollut sijaa meidän yhteiskodissamme.
Syy yksi:
- Se haisi hirveälle.
Syy kaksi:
- Meillä ei ollut parveketta.
Syy kolme:
- Meillä ei enää tupakoitu.
Syy neljä:
- Aika rumakin se oli.


Tuoli ei tullut muutossa.
Se tuli myöhemmin.
Salakavalasti, 
kun olin yksin reissussa
ja mies yksin kotona.


Se ei tullut sisälle.
Se oli kannettu kylmälle ulkovintille.
Piiloon!
Sitten tuli se päivä,
jolloin vinttiä alettiin rakentaa huoneiksi.
Vintti tyhjennettiin.
Ja näin sen tuolin. 


Niin, te arvaatte lopun.


Ruma se oli edelleen, 
mutta haju oli tuulettunut vuosien aikana pois. 
Rakennusmiehet ahkeroivat vintissä.
Minä tuolin kimpussa alakerrassa.



Pesin istuintyynyn.
Se oli toiselta puolelta vielä käyttökelpoinen.
Irrotin käsinojatyynyt. 
Niissä oli hyvässä kunnossa vain pehmusteet.
Verhoilijaksi minusta ei ole.
Päätin peitellä tuolin.
Ostin Ikeasta leijonanurkkaisen fleeceviltin.
Leikkasin leijonan irti
ja applikoin sen toiselle kankaalle.
Käsinojatyynyt päällystin irtotyynyiksi.
Leijonapeite on kestänyt vuosia.
Ja kestää edelleen.


Vanha istuintyyny tuli kuitenkin tiensä päähän.
Tein nyt uuden tilkkuisen,
vihreän sävyisen, 
eri materiaaleista.
Muhkean pehmeä!
(Samalla tekniikalla olen aiemmin tehnyt peittoja.
Täällä teko-ohje Klik.)


Samalla päivitin myös käsinojatyynyistä tehdyt pehmot.
Toisessa pehmossa tyyny on levällään,
toisessa taitettuna kaksinkerroin.


 Leijonan kaverina on norsu.
Harmaa littana, 
huiskuhäntäinen,
lerppukorvainen räpsyripsi.


Ja papukaija.
Tarkkasilmäinen, 
pitkänokkainen,
oranssisiipinen.


Yhdessä ne muodostavat kolmikon,
joiden seuraan on kiva istahtaa lukemaan.


Punaisen Mökin leikkihuone on 
värien suloinen sekamelska.
Ja välillä lelujenkin.


Leijonatuolin suosiosta on kilpaillut
pinnasängystä tehty pieni sohva. 
Keinuominaisuuden ja valaistuksen vuoksi 
leijonatuoli kuitenkin johtaa löhöilyssä 6-0.


Pääsiäisen alla bongasin 
nettihuutokaupasta ihanan,
ikivanhan verhokankaan. 
Käyttämätöntä pupukangasta kuusi metriä.
Oli saatava. 
Ja sainkin.
Verhohan siitä piti tehdä ihan heti. 
Ihan aarre!


Vappu on ihan justiinsa.
Tänään puhalletaan lisää ilmapalloja
ja paistetaan rosetteja siman kaveriksi. 
Näillä leikkihuoneen säännöillä kelpaa juhlia vappuakin.


Uutta mattoa leikkihuoneen lattia vielä kaipaa.
Kuteet on jo ostettu.
Pitäisi kaivaa vain iso virkkuukoukku esiin.
Ehkäpä kesän aikana...


Aurinkoista ja iloista vappua Sinulle!




tiistai 26. huhtikuuta 2016

Ei siitä liiviä tullutkaan...



Vuosia sitten aloitin neulomisen
oliivinvihreillä langoilla. 
Muutaman illan juttu
neuloa hihaton liivi
isoilla puikoilla
paksulla langalla.
Ei tarvitse edes ohjetta.
Kunhan neuloo vaan.
Muutaman illan juttu! 


Meni syksy, 
tuli talvi. 
Alkoi työtkin.
Neule jäi kaapin perukoille.
Ei olisi ollut paljon kesken. 
Unohtui, hyväkäs!


Vuosia myöhemmin muistin neuleen. 
Liivi valmistui muutamassa illassa.
"Äh, mutta eihän tää näytä mun liiviltä!"
Virkkasin eteen leveät reunaresorit.
Neuloin vyönkin.
"Parempi, 
mutta ei mun vaate."


Päätän purkaa alkutekijöihinsä.
Laitan neulekoriin odottamaan inspiraatiota.
Päälle tulee sukkia, 
säärystimiä,
uusia keriä,
uusia neulomuksia
ja uusia virkkauksia. 
Unohdan koko liivin.




Viime syksynä Se taas tuli vastaan.
"Mitä tälle tekisin? 
Puranko?
Jatkanko johonkin suuntaan?"
Vaihdan neulepuikot virkkuukoukkuun.
Virkaan ensin lyhyet hihat.
Sitten jatkan pitkiksi. 
Välissä purankin,
kun niin kiristivät.
Lopulta hihat valmistuivat.




Jotain se vielä tarvitsi.
Lisäsin taskut.
Tein napit.
Alkoi näyttää omalle!







Ei siitä liiviä tullutkaan, 
mutta tulipa neuletakki. 
Ei se ihan muutamassa illassa valmistunut,
mutta mitäpä se haittaa. 
Ihanan pehmoinen se joka tapauksessa on.
Ja pääsee käyttöön.


*****


Vieläpäs ehdin tälläkin vihreällä käsityöllä 
HommaHuoneen vihertävään huhtikuuhun. (Klik)





perjantai 22. huhtikuuta 2016

Poimutusta, reikiä ja paljetteja


Vielä kaksi paitaa
Koulutytölle.
Sitten on hänen vaatekaappinsa 
päivitetty kevääseen.









Kuin kevään ensiperhoset.
Ja sydänkin välkehtii kilpaa auringon kanssa.


*****

Käytetty kaava:
Punainen paita: Ottobre, Flamingos 6/2014, koko 134cm. 
Valkoinen paita muokattu samasta kaavasta
muuttamalla hihan kaava yhdeksi kappaleeksi. 





sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Vihreä huppari




Tuulessa heiluu vihreä keinulauta.
Pihan yli juoksee Neito.
Istuu laudalle ja ottaa kovat vauhdit.
Vihreähupparinen tyttö keinuu 
eteen ja taakse,
eteen ja taakse.





Tyttö hyppää täysistä vauhdeista laudalta.
Juoksee trampoliinille.
Pom-pom-pom,
pompottaa trampoliini.
Tyttö hyppii huppu päässä 
vinhasti ylös ja alas.
Korkeammalle,
korkeammalle.




Luonto ei ole vielä kovin vihreä.
Kuusimetsä on tumma.
Lehtipuut ovat paljaina.
Nurmikko on ruskeankellertävä.
Vuohenjuuri kuitenkin sinnikkäästi kilpailee 
hupparin kanssa vihreydessä.


Vihreä ennustaa vahvasti kesää.
Kevät on jo täällä.
Aurinkoisena päivänä 
ei tarvitse takkia,
pärjää hupparilla.


*****

Pienen mansikkakukkaisen neulakirjan arvonnassa voitti 
Surinan pauloissa-blogin Paula.
Onneksi olkoon!
Olen Sinuun yhteydessä.

*****

Osallistun tällä vihreällä hupparilla 
HommaHuoneen vihertävään huhtikuuhun (Klik). 

*****

Käytetty kaava: 
Lizard, Ottobre 1/2014, 
koossa 128cm, hiukan pidennettynä



torstai 14. huhtikuuta 2016

Valtava unikaverikalavonkale


"Uniaika, äiti!
Heti yläkertaan!"
Sitten Onniliini nukuttaa minua.
Nukuttaja nukahtaa ensin.

Pienelle Miehelle on tärkeää, 
että päiväunille nukahtamisen hetkellä,
nukumme samalla tyynyllä. 
Mikään tyyny ei tahdo olla riittävän leveä.
Aina jomman kumman pää tipahtaa tyynyltä pois.

Lupauduin jo vuoden alussa
Vaapula-blogin 
"Eläimellista menoa"-haasteeseen. (Klik)
Monia visioita oli mielessä.
Kala ei jättänyt rauhaan.
Eikä päiväunityyny.


Ja valtava vonkalehan siitä tulikin. 


******



Valtava vonkale, suuri kala, 
kalastajalle olisi kova pala.
Pilkkireiästä ei mahtuisi alkuunkaan,
veneenkin taitaisi keikauttaa.
Suurista kaloista haaveillaan,
ennätyksistä puhutaan.



Suurella kalalla on suuri suu, 
silmäkin suurempi kuin taivaan kuu.



Suuren kalan suuri pyrstö
viuhuu, vauhuu, vinkeästi,
pärskii, porskii pinkeästi.
Kovan vauhdin sillä saa. 
Kuka kaveriksi uskaltaa?


Suuren kalan evä suuri,
korkeampi kuin Kiinan muuri,
vakaasti suurta kalaa ohjaa,
kohti syvää meren pohjaa.



Suuren kalan suuret suomut,
kirjavat ja värikkäät,
kalan pintaa peittävät.
Jotain taikaa niissä on,
siitä ihan varma oon.



Suuren kalan kaulalla kiiltävät juovat,
kimallusta vonkaleelle tuovat.
Hiipii epäily salaa, 
ei kai se ole kuningaskala.



Suuren suuri kala ui aikansa,
lopulta pysäyttää vauhtinsa.
Suvannossa suuri kala pötköttää
mielellänsä kyljellään.



Kun on sopiva hetki, 
tehdään yhdessä uninen retki.
Kalan kanssa kaulatusten,
matka sujuu yli odotusten.



*****

Ps. Tämän tyyppisen kalan näin aikoja sitten
 Surrur - tee oma Marimekkosi -kirjassa. 
Ihastuin ja unohdin melkein saman tien.
 Se pongahti mieleen uudestaan, 
kun näin samanmoisen Hupsistarallaa-blogissa (Klik). 
Kiitos vain, Norsis, inspiroinnista!

*****

En käyttänyt kalassa mitään kaavaa. 
Leikkasin niin suuren vonkaleen kuin vain vihreästä joustofroteesta sai. 
Muuten siis ihan suorakaitale, 
mutta toiseen päähän leikkasin pään 
ja vastakkaiseen päähän lovesin pyrstön.
Kalan sisälle tein sopivankokoisen irtotyynyn.
Pyrstöön ompelin vetoketjun, 
josta tyynyn saa näppärästi pois. 



Pyrstön yläpuolella on nauhakuja, 
joka kiristää pyrstön muotoonsa. 




Tilkut on trikoota 
ja jämiä aikaisemmista ompeluksista.
Kalan pituus on noin 150cm. 
Aika vonkale siis. 


*****

Pst!
Edellisen postauksen pieni arvonta 
on voimassa sunnuntaihin asti. 







tiistai 12. huhtikuuta 2016

Kaivinkoneneulan paljastus ja pieni synttäriarvonta



Olipa se vaikea tehtävä!
Se pieni arvausvisa, 
jonka viime viikolla heitin. 
Tai Onniliinihan sen keksi. 


 Siinä se nyt on!
Kaivinkoneneula työmaallaan. 


Ja kaksi kaveria tauolla. 


"Kaivinkone kaivaa
suuria kuoppia, 
kaivinkone kaivaa
syviä ojia.
kaivinkone kaivaa
suuria kasoja."

Niin me laulamme Onniliinin kanssa päivittäin. 
Se laulu on itse keksitty. 
Nyt laulu voisi jatkua:
"Kaivinkone kaivaa kukkapurkkeja."

*****

Arvauskisaa varten tein palkinnoksi
pienen neulakirjan.



Kirjassa on valmiina muutamia uusia lasipäisiä nuppineuloja.



Keskiaukeamalle voi pujottaa 
tylppiä neuloja ja isoja teräviä.
Yksi langanpujotin onkin jo valmiina.



Viimeisellä aukeamalla on kolme uutta silmäneulaa
ja kolme uudenuutukaista kaivinkoneneulaa.



Ai, miksi juuri kolme?
Huhtikuun alussa Pikku Akan Tilkkuvakka täytti kolme vuotta. 
Kolme rikasta ja rakasta vuotta olen teille 
esitellyt omia ompeluksiani, 
virkkauksiani ja värkkäyksiäni.
Välillä on sukellettu tilkkulaareissa 
ja katsottu kuoseja.
Välillä on kierrätetty
ja välillä herkuteltu uutuuksilla.
Välillä on puhuttu käsitöistä,
välillä niiden vierestä.
Olen tykännyt hirmuisesti tästä ajasta.



Arvottakoon nyt tämä pieni palkinto 
kaikkien tätä postausta kommentoineiden kesken
3-vuotissynttäreiden kunniaksi,
koska kukaan ei arvannut visassa oikein.
Arvonnan suoritan sunnuntaiaamuna, 
kun herään. 
Siihen asti aikaa osallistua. 

Neulakirjan takakannessa on mansikoita.
Niitä minä haluaisin tarjoilla jokaiselle teistä,
jotka täällä aina käytte kurkkimassa
ja kommentoimassa.
Te olette tämän bloggauksen suola.
Te pidätte tämän blogin elossa.
Kiitos teille kaikille!


*****


Tulossa:

Torstaina, ylihuomenna siis
 paljastan oman eläimellisen ompelukseni. 
Pikku Akka on nimittäin mukana Vaapulan huhtikuun haasteessa (Klik). 
Tykkään niin kaikista tämmösistä haasteista.



*****

Tässä kuussa on tarkoitus myös olla mukana HommaHuoneen 
vihertävässä huhtikuussa (Klik).


Viherrystä on keittiön ikkunalla,
mutta lisäksi
neulepaita on valmistumassa, 
huppariin löytyi kaupunkireissulta sopiva vetoketju
ja taitaapa eläimessäkin olla pohjavärinä vihreä. 

*****

Toukokuun alkua odotan innoissani.
Olen silloin osallistumassa 
elämäni ensimmäisille ompelulaneille.
Ne järjestetään Lestijärvellä (Klik). 



Tuletko sinäkin mukaan? 


*****

Tämmösiä mukavia juttuja tulossa. 
Mutta osallistupa sinä arvontaan, 
jos sinulla on tarvetta pienelle neulakirjalle. 
Ja jos haluat, 
voit kommentoida, 
miksi sinä tykkäät käydä täällä
Punaisen Mökin Pikku Akan Tilkkuvakassa
kurkistelemassa.