Tiskiliina, luutu vai rätti?

 

Viime postauksessa surkuttelin 

käsitöideni hidasta tahtia.  

En minä aina hituroi. 

Nyt sain kolme tiskiliinaa valmiiksi

ihan käden käänteessä

Siis mitä tiskiliinaa???

Mitä ihmeitä ovat tiskiliinat? 

No, siis luutuja. 

Tai rättejä niin kuin jotkut sanovat. 

Rätti on minusta kuitenkin hieman ala-arvoinen nimitys.

Minulle rätti on epäkelpo, 

vähäarvoinen, ehkä ei niin laadukaskaan.

Siksi en tykkää itse käyttää rätti-sanaa käsitöiden yhteydessä. 

Luutu, pöytäluutu. 

Sillä nimellä minä kutsun tällaisia, 

joilla luututaan eli pyyhitään pöytä. 

Liina taas on sellainen hienompi, 

joka laitetaan pöydälle peitteeksi, koristeeksi, 

pöytäliina katsos. 

Neuloin nämä kolme luutua 

pellavaisesta langasta. 

Neuloin löysästi, 

joten luutuista tuli ilmavia. 

Ihanan ilmavia. 

Ne kuivuvat hetkessä

ja eivät ala niin helposti haisemaan.

Pellavaluutun imukyky kuulemma vain paranee vanhetessaan. 

Neuloin luutut älyvapaasti, 

nopeasti ja puikkojen heiluttamisesta nauttien. 

Ensimmäisen tein 1o1n-joustinneuleella, 

toisen neuloin 2o2n

ja kolmanteen käytin korinpohjaneuletta. 

Siis niin rentouttavan mukavaa

ja älynystyröitä rasittamatonta käsityön tekemistä. 

Tästä  minä tykkään!

Jatkoon!

Arvaapas, mistä muusta minä tykkään?

Siitä, että juuri tänään meillä Siipan kanssa tulee

 20 avioliittovuotta täyteen. 

Edelleen tykätään. 

Edelleen tahdotaan rakastaa.

Edelleen menisin vihille saman Miehen kanssa.

Edelleen juhlistettaisiin yhteistä onnea pienessä Turkansaaren kirkossa. 

Edelleen valittaisiin hääpäiväksi torstai, koska torstai on toivoa täynnä. 

Kuva on Rusetiinan ottama vuonna 2005.

Mikä on sitten onnistuneen avioliiton salaisuus?

Minusta se on vähän niin kuin tuollainen hyvä luutu. 

❤ Se on ilmava.

Siinä on kummallakin tilaa hengittää, 

olla oma itsensä.

❤ Se on kestävä.

Se ei murru arjen väännöissä,

se luottaa toiseen ja 

haluaa olla itsekin luottamuksen arvoinen.

❤ Se on pestävä.

Sen saa puhtaaksi sovinnolla, 

jos on tullut epäsopivia sanoja

tai turhia tiuskimisia.

❤ Se on arkinen, 

mutta ah, niin tarpeellinen.

Toimii se myös juhlahetkinä, 

kuten kunnon luutukin. 

❤ Se paranee vanhetessaan.

Tuttua ja turvallista.

❤ Sillä pyyhkii hyvin. 

Kyllä 20 vuoteen on mahtunut 

paljon onnen tunteita, 

iloa ja huumoria. 

Toki joskus vähän tasaisempaa 

ja ankeampaakin, mutta harvemmin.

Iloa ja huumoria toivon seuraavalle 20-vuotiskaudellekin. 

Kuva on otettu vuonna 2023, kun kävimme näyttämässä
vihkikirkkoamme lapsillemme. 

Näillä kirkkokuvilla juhlistan aurinkoista juhlapäiväämme.

Samalla osallistun Kristiina K:n heinäkuiseen kirkkokuvahaasteeseen. (Klik)

Vihkikirkkomme on Turkansaaren kirkko. 

Se on Oulussa Turkansaaren museoalueella

nököttävä pieni kirkko. 

Kirkko on puinen ja se on rakennettu alkujaan kalastajille.

Se on valmistunut vuonna 1694. 

Se on somaakin somempi. 

Onko Turkansaari Sinulle tuttu? 

Jos ei ole, 

suosittelen tutustumaan, 

jos käyt Oulussa päin. 

Tähän postaukseen mahtuikin monenlaista asiaa. 

Tämä oli tällaista juhlapäivän ajatuksen virtaa. 

Nyt alan värkkäilemään juhla-ateriaa, 

että se on valmis,

kun Mies pian palaa töistä.

Pyyhin luutulla pöydän puhtaaksi

ja levitän liinan pöydälle. 

Iloitaan, 

nautitaan ja 

fiilistellään!

❤❤❤

Luutuja virkkaamalla ja koukkuamalla

Arki on pyörähtänyt vauhdikkaasti käyntiin kesäloman jälkeen. 

Niin vauhdikkaasti, että blogin päivittäminenkin

on tässä hötäkässä jäänyt. 

Viipyilen vielä parin postauksen verran lomakäsitöissä. 

Edellisessä jutussani esittelin joogasukkia,

jotka neuloin matkalla Keski-Suomesta Pallakselle. 

Samalla matkalla tein myös neljä luutua.

Menomatkalla virkkasin kaksi luutua 

Raikkaat rätit -kirjasta. 

Se on muuten älyttömän ihana kirja!

Ensin tein oranssin luutun, 

jonka nimi oli Kattotiilet. 

Kun oikein mielikuvittelee, 

niin kyllä kai tuossa luutun pinnalla voi kattotiiliä nähdäkin. 

Oranssin jälkeen vaihdoin sinisen kerän

ja etsin kirjasta uuden mallin. 

Malliksi valikoitui Palmikkoinen. 

En ollutkaan aiemmin virkannut palmikoita, 

neulonut kylläkin. 

Oranssi ja sininen luutu on kuvattu

Taivaskeron reunamilla

samaan aikaan joogasukkien kanssa. 

Evästauon aikana ehti hyvin napata muutaman kuvan käsitöistäkin. 

Miestäni huvitti, 

että olin kantanut käsityöt mukanani, 

vaikka muutakin kannettavaa oli ihan riittävästi. 

Mutta eihän pari pikkuista luutua paljon paina. 

Paluumatkalla virkkasin kaksi luutua lisää. 

Ensin tein koukkuamalla keltaisen luutun

ja vielä jämälangoista virkkailin 

Afrikkalaista kukkaa muistuttavan kukkaluutun. 

Koukuttuun luutuun testailin erilaisia silmukoita

ihan omasta päästäni. 

Olipa virkistävän erilaista!

Innostuin koukkuamisesta pitkän tauon jälkeen niin, 

että laitoin alulle myös toisen pienen koukkuamistyön, 

mutta se ei sattuneesta syystä (kröhöm... töihinpaluu)

ole nyt hetkeen edistynyt. 

*****

Käytetyt materiaalit:

Kirja: Raikkaat rätit - virkkaa ja neulo kestäviä keittiöliinoja. 

Keltainen lanka: Dropsin Cotton Light

Oranssi lanka: Adlibriksen Cotton 100%

Sininen lanka: Dropsin Paris

Tummansininen lanka: Dropsin Paris

*****

Laitan tänne postauksen loppuun vielä muutaman 

reissukuvan itselleni ja Teille lukijoilleni

voimaantumiskuviksi. 

Miten tuulisen päivän jälkeen, 

voikaan tulla niin tyyntä ja kaunista. 

Ai, että nämä värit!

Ja kauneutta silmänkantamattomiin. 

On ihmeellistä, 

miten kivirakkaisen rinteen jälkeen 

tulee rehevä kuru

iloisine puroineen.  

Keidas erämaassa, 

kuin tyhjästä taiottuna.

Lapin lumo. 

Ei sitä turhaan mainosteta. 

Se tekee vaikutuksen. 

Mahtava reissu!

Elokuun hellepäivät ovat vaihtuneet

kirpeiksi aamuiksi. 

Tänäänkin vain kaksi astetta lämmintä. 

Syksy on selvästi täällä. 

Voimauttavaa syksyä Sinulle!

Keväiset tiskirätit

Olen löytänyt tänä keväänä keittiöön keltaisen. 

Lähdin ostamaan mustavalkoista verhoa, 

mutta ostinkin kelta-musta-valkoisen. 

Nyt olen siitä jotenkin lapsellisen innostunut.

Keltainen liina pöydällä, keltaista leivinliinassa, 

lasten tekemät keltaiset saviruukut

ja nyt keltainen luutukin.  

Löysin kirjakaupasta mainion rättikirjan. 

Sen innoittamana olen kokeillut monta mallia. 
Nyt virkkasin nämä kaksi:
Tähdenlennon ja Aamukasteen.

Kolmannen luutun virkkasi pylväillä Tyttäreni, 

joka tekee ihan kadehdittavan tasaista jälkeä. 

Aamuaurinko on jo korkealla. 
Taitaa olla aamulenkin aika. 
Sen jälkeen tiedossa haravointia ja ompelua. 
Nautitaan näistä kevätpäivistä!

❤❤❤

Lankana luutuissa on Dropsin 

Cotton Light. 

15.12. Virkattuja joululuutuja

Joulukuun 15. päivä. 

Kaipaisitko lauantaihin sopivaa vinkkiä

helppoon ja nopeaan 

joululahjaan, 

joka valmistuisi  

ihan sohvan nurkassa istuen?

Virkkaa luutu. 

Minäkin virkkasin. 

Netistä löytyy iso määrä valmita 

virkkausohjeita luutuille. 

Myös pannulappuohjeet käyvät hyvin 

luutuohjeiksi. 

Tai jos luutulle ei ole tarvetta

tai se tuo lahjana mieleen likaisen kodin

ja tekemättömät työt,

virkkaa uusi pannulappu. 

Itse virkkasin nämä luutut

puuvillalangalla

Jan Eatonin kirjasta

"200 virkattua ruutua".

Leppoisaa lauantaita!

❤❤❤❤

Muita joululahjavinkkejä

löytyy kalenterin aiemmista luukuista:

Ommellut luutut (Klik)

Ommellut pipot (Klik)

Neulotut pipot (Klik)

Hiusturbaani  (Klik).

. 

Jämätammikuu, osa 1 - jämistä vaatteita tarpeeseen

Tammikuu on lumikuu.

Tammikuu on hiihtokuu.

Tammikuu on jämäkuu.

Uusi vuosi, uudet haasteet. 

Löysin itselleni uuden vuoden kestävän haasteen.

Mehukekkerit-blogin Kässävuosi 2018. (Klik)

Siihen junaan hyppäsin kyytiin. 

Sopivan väljät raamit. 

Tammikuu on jämäkuu.

Joulukinkun jämät keitin lihakeitoksi. 

Joulusuklaiden rippeet taioin suklaapiirakan päälle.

Joulukilojen jämät 

- niitä olen pudotellut ladun varteen.

Ompeluhuoneessa aloitin jämätammikuun

perkaamalla kangaslaatikoita. 

Etsin sieltä jämät. 

Ne kankaat, 

joista on jo ommeltu se aiottu. 

Ne, joista ei tule enää kokonaista vaatetta.

Ne, joista aika ajoi jo ohi. 

Aloitin ompelemalla Kummitytölle synttärilahjaksi hupparin. 

Olin ostanut kivaa tyttömäistä kangasta lahjabodya varten 40 cm. 

Body oli ommeltu. 

Jämät jäivät jäljelle. 

Tuli kiva tilkkuhuppari. 

Takakappale on valkoinen. 

"Saisit ommella mulle yökkäreitä. 

Vanhoissa on liian pienet hihat ja jalat."

Kolmivuotiaan pyjamiin etsin jämät trikoolaatikosta. 

Tulipa riemunkirjavia. 

Varmasti näkee kivoja unia. 

Mitä haittaa, 

jos saman vaatteen kaikki resorit ovat eri väriset?

Resorin jämiä kertyy paljon. 

Just yhden hihansuuresorin kokoisia. 

Mitä haittaa, 

jos jokainen kappale on eri kankaasta?

Mitä haittaa, 

jos joka kappale on eri kangasta 

ja lisäksi vielä yksi kappale

koostuu monesta eri kankaasta?

Mitä haittaa,

jos kaavaa soveltaa sen mukaan, 

minkä pituisesti on kangasta?

Laittaa resoreilla jatkoa. 

Joustofroteen jämistä ompelin 

siivousliinoja. 

Näillä räteillä siivouskin sujuu nopeammin 

kuin vanhoilla luutuilla. 

Ompelin Neidille jumppatrikoot. 

Saman kankaan jämistä 

ompelin itselleni putkihuivin ja pipon hiihtolenkeille. 

Varapipon surautin oman leggarikankaan jämistä. 

Eipä jäänyt jäljelle niistä tilkun tilkkua.

Mahtavat hiihtokelit olleet viime päivinä. 

Ei oikein malta olla ompelukoneen äärellä.

Aamulatu taas kutsuu. 

Leppoisaa sunnuntaita

ja mukavaa uutta työviikkoa! 

Merenneitoa nukuttaa

"Jos tekisit vaikka joululahjaksi 

Neidille yöpaidan,"

ehdotti Kummitytön Äiti. 

Tein sen tänään ja vien perjantaina tuliaisena.

Mitä sitä joulua odottelemaan, 

sinne on niin monta päivää vielä. 

Ja kun perjantaina kerran tavataan

pitkästä aikaa...

Sinipohjaista merenneitoa

ja pinkkiä pallotrikoota. 

Pitsikuminauhaa rinnukseen 

ja hihansuihin.

Ja vielä helmaankin. 

Toivottavasti on mieluinen. 

Kaavapohjana Kaisa-paita Ob 1/2009

Koko 104cm, hihoja ja helmaa pidennetty.

**********************************

ps. Olin ompelutuulella.

Päätin ommella itselle tunikan. 

Sovitin melkein valmista vaatetta. 

Voi, EI!

Näytin isolta pallolta. 

Ripustin mekon hengariin odottelemaan.

Jospa keksisin siihen jonkun kivan jujun

jonain päivänä. 

 Minusta Pikku Akan ei tarvitse näyttää pallolta.

Ei, vaikka kyseessä olisi pallokangas.

Mutta edelleen olin ompelutuulella. 

Pakko ommella vielä jotain pientä. 

 Ompelin luutuja.

Nämä ovat ihan parhaita. 

Kiitos ideasta kuuluu Kotikolon Oivalluksia-blogin Emmille!