Minä jo ehdin säikähtää,
että olen muuttunut mustavalkoiseksi.
Hetken jo luulin,
että käyttövärini ovat vain
musta, harmaa ja valkoinen.
Onneksi olin väärässä.
Löysin taas värit.
Muutkin kuin ne turvalliset,
aikuisten värit.
Löysin keltaisen.
Auringonkeltaisen.
Syksynkeltaisen.
Okrankeltaisen.
Kauniin, loistavan.
Aika kiva mustan kanssa.
Niin, ei se musta minnekään karannut.
Makeat värit tulivat vain sen rinnalle.
Kuljin pellolla.
Vilja oli vasta puitu.
Korret pistelivät kenkien alla.
Vahvat korret,
hedelmänsä antaneet.
Vahvat korret,
hedelmänsä antaneet.
Pelto on ihmeellinen.
Sekin vaihtaa mekkoaan pitkin vuotta.
Pukeutuu mustaan ja vitivalkoiseen.
Ja sopivassa tilanteessa
vihreään, ruskeaan,
kullankeltaiseen.
Ja joskus ilta-auringossa
se kylpee kilpaa taivaanrannan kanssa.
*****
Kaava: Mekkotehtaan Aino hihattomana ja lyhennettynä, koossa 40.
Tasku on osittain tehty collegekankaan nurjasta puolesta.
Idea kohokirjontaan tuli Helmoja ja hepeneitä-blogista. (Klik)
Sekin vaihtaa mekkoaan pitkin vuotta.
Pukeutuu mustaan ja vitivalkoiseen.
Ja sopivassa tilanteessa
vihreään, ruskeaan,
kullankeltaiseen.
Ja joskus ilta-auringossa
se kylpee kilpaa taivaanrannan kanssa.
*****
Kaava: Mekkotehtaan Aino hihattomana ja lyhennettynä, koossa 40.
Tasku on osittain tehty collegekankaan nurjasta puolesta.
Idea kohokirjontaan tuli Helmoja ja hepeneitä-blogista. (Klik)
Samalla osallistun tällä HommaHuoneen murrettujen värien elokuuhun. (Klik)
Vielä yksi murrettu, kaunis väri on ommeltuna,
mutta se ei ehdi elokuussa julkaistavaksi.
Vielä yksi murrettu, kaunis väri on ommeltuna,
mutta se ei ehdi elokuussa julkaistavaksi.