Sulkia peitossa

"Löysin aarteen, 

löysin sulan. 

Sillä on joutsen lentänyt

ja jos löydän monta sulkaa, 

minäkin saatan päästä lentoon."

Näin pieni poikani suunnitteli vuosia sitten. 

Nyt suunnitelmat ovat muuttuneet.

Minullakin oli suunnitelma.

Suunnittelin tekeväni sulkapeiton

Poikani sängyn päälle. 

Suunnittelin puolitoista vuotta. 

Aina vain joku toinen työ ajoi ohi. 

Välissä jo toivoin, 

että hyvin suunniteltu 

olisi puoliksi tehty. 

Mutta nyt ei kyllä sananlasku 

käynyt toteen. 

Nyt se työ on kuitenkin valmis. 

Eikä siinä itse työssä sitten mennytkään 

kovin monta päivää, 

vaikka työ keskeneräisenä 

odottelikin viikkoja. 

Ensin se odotteli uutta ompelukonetta. 

Sitten se odotteli sopivaa työaikaa. 

Poikani on luonnonlapsi, 

hän rakastaa luonnossa liikkumista, 

tietää siitä paljon, 

opettaa minuakin. 

Siksi valitsin väreiksi sinistä, vihreää ja ruskeaa. 

Niitä värejä luonnossa on aina. 

Pohjakankaaksi löysin jäisen harmaan. 

Kankaista löytyy

kukkia, lehtiä, 

kaarnaa, käpyjä,

kiviä, pilviä, 

sydämiä. 

Rakkaudesta luontoon. 

Peiton nurjapuoli on 

sinipohjaista tähtikangasta.

Ihan kesätaivaan sinistä.

"Voiko, äiti, tähdet laskea?

Onko kaikille tähdille nimet?

Minä tiedän ainakin 

Otavan, Pikkukarhun, Isonkarhun

ja Siriuksen."

Saunan jälkeen takaportailla istuessa

iltapimeässä tähdet näkyvät hyvin.

"Kaikki koostuu hiukkasista, 

semmosista hippusista, 

ettei niitä välttämättä edes näe. 

Tiesitkö äiti?"

Niillä hippusilla kanttasin peiton reunat. 

Tikkausompeleet ovat kuin aaltoja kotijärvellä. 

Lempeitä, eteenpäinvieviä,
keinuttavia, 
unettaviakin. 

Sängyn päällä on myös Suomi. 

Tein sen aiemmin, 

silloin kun aloittelin tätä sulkapeittoa. 

Muistatko vielä? (Klik)

Tein sen tämän peiton ylijäämäsoiroista.

Tuli nätti peitto. 

Olen tähän oikein tyytyväinen. 

Seuraavana on tilaus Tyttären päiväpeitteeseen. 

Millaisen tekisin? 

Tällä hetkellä siinä sängyssä on 

peitteenä Muistojen peitto (klik),

mutta Neito ottaisi sen mielellään 

torkkupeitoksi

ja haluaisi jonkun uuden sängyn päälle. 

Minkälaista tilkkukuviota suosittelisit?

*****

Lopuksi muutamia kuvia 

peiton valmistumisvaiheista.

Idean tähän sulka-tilkkupeittoon 

löysin inspiroivasta Pomada-blogista. (Klik)

Alkuperäinen malli on täältä. (Klik)

Tällä työllä osallistun Kangaskorjaamolla-blogin 

Suomi 100-käsityöhaasteeseen, 

jossa syyskuun teemana on Luonto. (Klik)

(Tulipas siihen monta klikkausta ☺)

Suriseva pörriäinen

Niityn puna-ailakissa,

pellon niittyleinikissä, 

kukkapenkin unikossa,

kasvihuoneen kurpitsassa,

takapihan vadelmassa.

Kaikkialla surisee kesäpäivänä.

Ilma sakeana surinaa ja pörinää.

Kesän ääniä, tärkeitä, välttämättömiä.

Kesäkurpitsallekin elinehto,

jos meinaa saada hedelmän aikaan.

Minä puolestaan ihmettelen

tätä surinaa olohuoneessa.

Sainko tosiaan aikaan pörriäisen?

Eihän tästä ihan mallin mukainen tullut 

ja symmetrisyyskin on vähän sinnepäin.

Minä malttamaton, hosuja.

Välillä ompelin viivan vierestä.

Kaunis se on silti,

epätäydellisenäkin.

Idean tähän surisevaan pörriäiseen sain 

erityisen inspiroivasta Pomada-blogista. (Klik)

Ilmainen paper piecing-malli löytyi netistä. (Klik)

Onko lumi valkoista? - tilkkutyyny sohvalle

Pakkaslumi,

nuoskalumi,

lumihiutale,

hanki.

Minkä väristä lumi on?

Onko se valkoista?

Miksi se näyttää usein siniselle?

Sininen lumihiutale.

Se leijaili luokseni yhä uudelleen,

mieleni sopukoihin. 

Malli ei jättänyt rauhaan.

Tehtävä se oli.

 Tämä ei ole niin täydellinen kuin luonnon hiuteleet.

Akka ei malttanut olla ihan tarkkana, nääs.

Akalla taisi olla hoppu.

Ihan kaikki kulmat eivät kohtaa 

ihan prikulleen oikeassa kohdassa.

Mutta eivät ne kohtaa todellisessa elämässäkään.

Milloin vinksottaa mihinkin suuntaan.

 Punaisen Mökin olohuoneen sohvalle

vanhan villaisen lumihiutaletyynyn viereen

tupsahti uusi hiutaletyyny.

Ja se on sininen.

Sininen on entinenkin.

Ja sohvakin on sininen.

Sininen on ollut sisustusvärini

jo yli kaksikymmentä vuotta. 

Neljässä eri kodissa.

Välillä jo kyllästyin, 

mutta ihastuinpa siihen uudelleen.

Se tuntuu niin omalta ja turvalliselta väriltä. 

Kiitos sinisestä haasteesta HommaHuoneen Sanne-Maijalle!

Katse on käännetty helmikuun haasteeseen, pastelliväreihin. 

Neiti odottaa itselleen jotain vaaleanpunaista.

Puikoilta saattaa pudota jotain pastellista, vaaleansinistä itselleni.

Ja Onniliini tarvitsisi uuden talvisen pyhätakin. 

Siihenkin on pastellikangas hankittuna. 

*****

Malli tähän lumihiutaleeseen löytyy kirjasta
Playful, little paper-pieced projects.

Paper pieced-tekniikalla tein joulun alla pannulappuja (klik).

22.12. Keittiön verhot ja tyynyt

Oi, valinnan vaikeus!

Punaisen Mökin verhokaapissa 

on ihan liian monet keittiön jouluverhot.

Silti Akka intouitui ostamaan ja tekemään taas uudet.

Mutta kun niin ihana kangas....

Ja tokihan uusi sohva 

tarvitsi uudet tyynyt.

Sydämellisiä ajatuksia mieli täynnä. 

Suloista aatonaatonaattoa Sinullekin!


*****

Käytin tyynyihin vanhoja pieniä liinoja 
ja sydänkankaita, joita olen keräillyt vuosia. 
Mitäpä ne siellä kangaslaatikossa ilahduttavat. 
Huomenna lisää sydänkankaita esillä.

18.12. Pieniä tilkkutöitä - pannulappuja

Pitkin syksyä Pikku Akka on ihastellut 
blogeissa ja Pinterestissä 
paper piecing-tekniikalla tehtyjä tilkkutöitä.
Pikkupakko kokeilla pikkusen.
Jouluisilla pannulapuilla on hyvä aloittaa.

Joulupukki, 

joulutähti, 

joulukuusi ja 

jouluomena.

Ihastuttava tekniikka. 

Helppo ja nopea.

Varsinkin, 

jos malli on selkeä 

ja kuviot riittävän isot.