sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Vanhat farkut päiväpeitteeksi



Vanhat farkut tilkuiksi
ja tilkut päiväpeitoksi. 
Nopea homma
- siinä ei kauan nokka tohise. 
Näin luulin, 
mutta toisin kävi.

Tein suunnitelman, 
tein toisenkin, 
mutta Esikoinenpa ei niitä hyväksynytkään. 
Ei kelvannut maisemakuva. 
Eikä kelvannut geometrinen suunnitelma. 
Poika toivoi sellaista päiväpeittoa, 
missä ei ole mitään "ideaa" tai suunnitelmaa. 
Erikokoisia tilkkuja vain sikin sokin. 
Sillä "suunnitelmalla" sitten tein
ja tällainen siitä tuli. 













Muutama tikkaus pitää vielä lisätä
ja yksi ommel purkaa ja korjata.
Teen ne jossain vaiheessa.
Peite oli kuitenkin kaapattu jo käyttöön.
Oli kuulemma näyttänyt valmiilta. 
Peitteen päihin jätin taskuja, 
joihin voi sujauttaa vaikka puhelimen 
päivänokosten ajaksi. 
Tämä peitto on tehty rakkaudella Esikoiselleni!


❤❤❤


 


lauantai 18. heinäkuuta 2020

Silmälasikotelon uusi elämä


Rikkinäinen silmälasikotelo. 
Melkein heitin sen jo roskiin.
Saranaosa oli mennyt rikki
eikä kotelo pysynyt kiinni. 
Päätin ommella sen kuntoon. 
Tällainen siitä tuli. 






Rikkinäisestä tuli ehjä. 
Roska muuttui käyttötavaraksi.
Vanha kotelo tuntuu ihan uudelta. 
Kyllä tuunaaminen kannattaa. 

❤❤❤

Heinäkuu hellii. 
Minulla on aamut kuluneet hillasuolla. 
Suolla tarpominen on urheilun lisäksi 
terapeuttista nautiskelua
suon tuoksujen äärellä. 
Sopivia nautiskeluhetkiä Sinullekin!

❤❤❤









sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Kantha-kirjontaa nipsukukkaroon


Kesäloman alussa järjestelin kaappeja. 
Se on sellainen päännollauskeinoni numero yksi
tiiviin, pitkän kevätlukukauden jälkeen. 
Se pelastaa minut keväästä toiseen. 

Käsityökaappiini oli taas kerääntynyt iso kasa 
vuoden aikana hankittuja käsityö- ja askartelulehtiä. 
Kaikki niin täynnä upeita ideoita, 
houkuttelevia ja innostavia. 
Selailin niitä siinä siivouksen lomassa. 
(Selailu melkein voitti siivouksen.)
Silloin tein päätöksen. 
Jokaisesta tulevasta lehdestä pitää 
seuraavan vuoden aikana toteuttaa aina vähintään yksi ohje. 
Lisäksi nykäisin kasasta yhden lehden 
ja päätin inspiroitua siivouksen jälkeen sen lehden jostakin mallista.



Lehdeksi valikoitui alkukesän Ihana-lehti 3/2020. 
Ja ihanahan se lehti toden totta on. 
Valitsin työn alle Kantha-kirjonnan. 


Kantha-kirjonta oli minulle käsitteenä uusi. 
Sen kerrottiin olevan inspiroiva tapa yhdistää kierrätyskankaita. 
Niinpä aloitin pienten kierrätystilkkujen etsimisen. 
Ohjeessa tehtiin vetoketjupussukka, 
mutta itse päädyin nipsukukkaroon. 


Selvitin, että Kantha-kirjonta on kotoisin Intiasta. 
Yksinkertaistettuna se on tiheää käsintikkausta.
Pistojen suuntaa vaihtamalla saisi paremmin pintaan liikkeen tuntua, 
mutta vaikka itse laitoin kaikki pistot vaakasuoraan, 
silti työ hieman aaltoilee. 


Parasta Kantha-kirjonnassa on se, 
ettei pistojen tarvitse olla täydellisiä. 
Minunkin pistoni ovat ihan vinksin vonksin, 
kun pistelin neulalla menemään.
Ehkä viivoista olisi tullut suoremmat, 
jos nurjalle olisin vetänyt viivottimella apuviivat. 
En silti halunnut apuviivoja. 



Tällainen pieni kirjontatyö sopisi
vaikka lomareissun käsityöksi.
 Kesälomani alkaa olla puolivälissä. 
Työn alla on ollut käsinukke, tilkkupeitto ja yksi tuunaus. 
Saapa nähdä, mikä niistä pääsee seuraavaksi tänne esittelyyn. 

Toivotaan heinäpoutia ja virkistävää sadetta sopivassa suhteessa. 
Nautitaan kesän vehreydestä, 
uitetaan varpaita rantavedessä
ja maistellaan kypsyviä mansikoita. 
Helliköön heinäkuu Sinua!

❤❤❤


sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Kultahäissä


Viisi vuosikymmentä. 
Siihen mahtuu monenlaista.  
Myötä- ja vastatuulta, 
paljon ihan tyyntäkin. 
Juhlaa ja arkea, 
värikästä ja harmaampaa. 
Ruuhkavuosien vilskettä,
rauhoittumista ja vauhdin hiljentämistä. 
Toiveita, haaveita ja unelmia, 
toteutuneita ja toteutumattomiakin.
Reissuja, tapahtumia, 
muistoja. 
Kotona ja kauempana. 
Päällimmäisenä kuitenkin kiitollisuus. 
Kiitollisuus siitä, 
että vierellä on ollut toinen, 
jonka kanssa on saanut jakaa kaiken tämän. 












Juhannuksena vietimme Vanhempieni kultahäitä. 
Pääsimme 50 vuoden takaisiin juhliin
kuvin ja muisteloin, 
kukkakimpuin ja tarjoiluin. 
Morsian asetteli hunnun päähänsä
ja Sulhanen sovitti vihkipukuaan. 
Häämarssi kajahti. 
Salamavalot räpsähtelivät. 
Ilmassa oli onnea
ja juhlantuntua. 

Toivotan omille 
rakkaille Vanhemmilleni
onnea ja rakkautta edelleen
sekä paljon yhteisiä vuosia. 
Kiitos turvallisesta kodista
ja rakastavasta kasvuympäristöstä!


❤❤❤


Ps. Kortin tein ompelemalla kartonkiin 
sydämet korkista ja tekonahkasta. 
Kimaltelevat timantit laitoin liimalla. 
 
Sydänpikkuleipiin löytyy ohje täältä. (Klik)
(Ne juhliin teki siskoni.)
Suklaamuffinssien ohje on täältä. (Klik)

Suklaakukat tein pursottimella ja 
niiden taikinaohje on tässä:

200g voita
1,5dl sokeria
1tl vaniljasokeria
1,5rkl kaakaojauhetta
3dl vehnäjauhoja
1dl perunajauhoja
1tl leivinjauhetta
0,5dl siirappia

koristeeksi ranskanpastilleja

Paista 175 asteessa,
uunin keskiosassa,
 6-8 minuuttia.