Pussukka DIY

Uusi penaali, 
syksyn merkki. 
Voisiko se olla tämän mallinen? 

Samalla mallilla voi tehdä 
kosmetiikkalaukun, 
meikkipussin,
käsityöpussukan
 tai ihan minkä tahansa säilyttimen.


*****


Tässäpä ohjeet pussukan tekemiseen:

1. Leikkaa kaksi kappaletta pintakankaasta ja 

kaksi vuorikankaasta. 
Lisäksi tarvitaan vetoketju.
(Minulla tässä yhden kappaleen koko on 30cmx20cm, 
ja vetoketju on 30 cm.)

2. Aseta vetoketju ja pintakangas oikeat puolet vastakkain.

3. Aseta vuorikangas vetoketjun nurjan puolen päälle 

kankaan nurjapuoli ylöspäin. 
Ompele suoralla ompeleella pinta- ja vuorikangas kiinni vetoketjuun. 

4. Ompelun jälkeen pitäisi näyttää tältä. 
Tee vetoketjun toiselle reunalle sama homma (kohdat 2 ja 3). 

5. Tikkaa vetoketjun viereen, 
kankaan puolelle suoraommel. 
Näin kangas ei pääse vetoketjun väliin. 

6. Käännä kankaat oikeat puolet vastakkain 
ja ompele sekä päällisen että vuorin pohja. 

7. Käännä pussi nurinpäin.
Jätä vetoketju vähän auki, 
että saat pussin käännettyä.

8. Ompele päädyt. 

9. Huolittele. 

10. Ompele nurkat (4 kpl). 

11. Ommeltuna nurkat näyttävät tältä. 

12. Leikkaa ylimääräiset kolmiot pois. 
Huolittele.

13. Käännä oikeinpäin. 

Valmis. 
Eihän ollut vaikea? 

Narureppu DIY

Narureppu on ollut suosittu 
viimeisen parin vuoden ajan. 
Ja suosio jatkuu...

... 

Sellainen on helppo tehdä itsekin. 
Kokeilepa vaikka. 

*****

Tässäpä tulee ohjeet narureppuun. 

1. Leikkaa kankaasta suorakaide, 

jonka koko on 40cm x 84cm. 
(Toki voit leikata isomman tai pienemmänkin
omien toiveidesi mukaan.)

Huolittele reunat siksakilla tai saumurilla.

2. Jos haluat reppuusi taskun, 
tee se tässä vaiheessa. 
Ompele tasku paikalleen. 

3. Taita pitkien sivujen päistä noin 6 cm:n pituisesti ja 1cm:n levyisesti. 
Ompele taitokset suoralla ompeleella.
Näistä ompelepätkistä tulee nyörikujan päät. 

4. Tee kankaan kapeisiin reunoihin nauhakujat.

Käännä nurjalle noin 3cm. 

Ompele suoralla huolittelun vierestä.

5. Leikkaa kaksi nyöriä, 
joiden pituus on 165cm.

Pujota nyörit nauhakujiin. 

Laita nyörin päihin solmut. 
Tässä kuvassa on pujotettu ensimmäinen nyöri. 
Huomioi kulkureitti. 

Tässä on pujotettuna molemmat nyörit.

6. Taita kangas kaksinkerroin, 

oikeat puolet vastakkain. 

Laita nyörit pussin sisälle niin,

että solmupäät tulevat ulkopuolelle nurkista. 

Ompele sivusaumat aloittaen nyörikujan reunasta. 
Ompele nurkassa nyörien päältä muutaman kerran edestakaisin.

Käännä pussi oikeinpäin ja silitä. 

Nyt se on valmis.  

Emoji-heijastimia

Minions-buumi, 
Pokémon-jahti,
Angry birds -intoilu,
Fidget spinner

- vaihtuvia villityksiä.


Mikä on IN tänä syksynä?

😊 😏 😖 😶

Spinnereiden lisäksi

omilla lapsillani

 ja monilla muilla koululaisilla
tänä syksynä

näyttää olevan emojit suosiossa. 

Niitä on paidoissa, 

piirustuksissa

ja tietenkin viesteissä. 😊

Villityksen innottamana tein 

muutamia emoji-heijastimia. 😉

Hymynaamoja, 
sydämiä, 
silmäniskuja. 

Reppuun, 
koululaukkuun, 
takkiin. 
Koristeeksi, 
heijastamaan, 
hyvää mieltä jakamaan.

Kakkosluokkalaiseni mielestä 
kakka-emoji on paras. 
Valitsi itselleen sen. 
Naurava kakka! 😃

Minä valitsin 
kukkasilmäisen hymyilijän. 🌼

Syksy on selvästi tullut: 
raitis tihkusade ja flunssa. 
Molemmat ovat ohimeneviä. 😊

Hymyä huuleen ja peukut pystyyn!👍



*****


Ps. Nämä heijastimethan eivät täytä niitä turvallisuusvaatimuksia, 
mitä esim. Kuluttajavirasto on laatinut, 
mutta mukavana reppumaskottina kulkevat kyllä 
hyvän ja laadukkaan heijastimen kaverina. 😊

Saisko olla hilloja, mutta apajaa en kerro...

Millainen on suomalainen?

Suomalainen poimii hilloja,

vaikka ei niistä niin tykkäiskään. 

Suomalainen kiertelee suolla, 

vaikka keltaiset aarteet ovat harvassa.

Hän kehuu, 

miten paljon on niitä saanut.

Varmasti enempi kuin kaveri. 

Saahan suomalainen suurempia kalojakin

kuin toinen suomalainen.

Parhaimpia marjapaikkojaan 

suomalainen ei paljasta. 

Ei varsinkaan hilla-apajia. 

Ei edes sille ystävälle, 

jolle kerrotaan kaikki. 

Vaikenee, 

kiemurtelee

tai vastailee ympäripyöreästi,

jos joku rohkenee kysyä, 

mistä poimit.

Suomalainen on ahkera. 

Hillasuon lisäksi hän uurastaa

töissä pitkän päivän,

remontoi illalla kotona

ja kuokkii lomalla mökillä.

Suomalainen ei osaa olla oikein jouten. 

Joutilaisuus on laiskuutta

ja laiskuus on aina pahaksi. 
Suomalainen tykkää työstä, 
vaikka aina odottaakin jotain lomaa. 

Suomalainen tykkää suon tuoksusta, 
metsän huminasta ja
laineiden loiskeesta.
Suomalainen tykkää luonnosta. 

Se kaupunkisuomalainenkin, 

joka inhoaa hyttysiä,

kavahtaa käärmeitä

ja pelkää eksymistä. 

Hänkin menee luontoon vähintään juhannuksena. 

Johonkin järven rannalle mökkeilemään.

Suomalainen rakastaa puita.

Saattaa halaillakin niitä. 

Puut voimaannuttavat. 

Puille voi kertoa salaisuuksia, 

ne eivät varmasti kerro niitä eteenpäin. 

Eikä suomalainenkaan kerro. 
Paitsi joskus vahingossa.

Suomalainen luottaa suomalaiseen. 

Suomalainen suosii suomalaista. 

Suomalainen voittaa aina.

Saappaanheitossa, 

eukonkannossa, 

suopotkupallossa.

Mutta ei Euroviisuissa, 

ei missikisoissa, 

eikä oikein enää keihäässä 
ja hiihdossakaan
- paitsi jos tulee pöljä päivä.

Hillareissulla suomalainen tarpoo hyllyvässä suossa. 
Muuten suomalainen haluaa seisoa 

molemmat jalat tukevasti maassa. 

Suomalainen tykkää sopivan kokoisista saappaista. 

Liian suuria saappaita hän pelkää. 

Hän ei halua liikaa vastuuta.

Eikä nielaise kerralla paljon uutta.
Suomalainen antaa mielellään vastuun 
toiselle suomalaiselle.

Suomalainen haluaa aina 

mustaa valkoiselle, 

ennen kuin hän uskoo. 

Mutta mustavalkoinen hän ei ole. 

Suomalainen ei halua poiketa massasta, 

mutta silti hän laittaa oranssit helmet kaulaan,
ettei olisi justiinsa niin kuin kaikki muut.

Suomalainen on seurallinen erakko.

Suomalainen viihtyy hyvässä seurassa.

Parasta seuraa on usein kuitenkin oma seura. 

Itsekseen on niin mukava puuhastella.

Ei tule riitoja eikä erimielisyyksiä. 

Niistä hän ei tykkää. 

Suomalainen rakastaa rauhaa.

Suomalainen kulkee kädet taskuissa. 

Se on rentoa. 

Rento on hyvä tyyppi.
Ja sellainen suomalainen haluaa olla.

Ja on suomalainen uteliaskin, 
mutta sitä hän ei tunnusta. 

Ihan pikkusen kiinnostaa naapurin tekemiset.

Ihan pikkusen ohikulkijat. 

Ihan pikkusen työkaverin verotiedotkin. 

Jos ihan pikkusen kurkkaa, 

niin ei kai se haittaa.

Ei sitä tarvi tunnustaa, 

että on kurkannut.

Salaiselta apajalta suomalainen poimii 

kaksi ämpäriä hilloja. 

Hykertelee tyytyväisenä.

Tarjoaa sitten niitä ystäville,
niille parhaimmille.

Suomalainen on vieraanvarainen. 
Onneksi sinne suomalaisen suolle 

ei osunut tänäkään kesänä kukaan toinen, 

että on mistä tarjota. 

Nyt en ole ihan varma,

kirjoitinko siitä suomalaisesta, 

jonka sinä tunnet. 

Se saattoi olla juuri se toinen suomalainen, 

jota sinä et tunne, 

mutta minä tunnen. 

Suomalaisia kun on niin monenlaisia. 

*****

Hillahulluutta ja muuta suomalaista luonnetta
halusin kuvata näillä rennoilla ompelemillani hillavaatteilla. 

Näitä kaavoja käytin:

- Oma mekkoni: Mekkotehtaan Aino hihattomana, koossa M

- Onniliinin paita: Paapiin Myyry, koossa 98cm.

- Onniliinin housut: Oma kaava, koossa 98cm, 

kierrätetty aikuisten collegehousuista.

- Onniliinin pipo: Oma kaava

Molemmat hillakankaat ovat Paapiilta.

Osallistun tällä jutulla Kangaskorjaamolla-blogin 

elokuun haasteeseen (Klik), 

jossa aiheena on suomalainen luonne. 

Laiska töitään luettelee

"Sulla tais olla aika hiljainen ompelukesä?"

"Ai, oliko? Kyllä kai minä ompelin."

"Et montaa ompelusta laittanut blogiin kesän aikana."

Näin juttelin tuttavan kanssa kuluneella viikolla. 

Mutta kyllä minä olen ommellut. 

Kesäkuussa vähemmän, 

heinäkuussa enemmän. 

Virtuaalista ompelubingoakin pelasin. 

Ompelin lapsen kanssa pehmobambin, 

barbille muutaman vaatteen, 

Sisko-myssyn (haasteesta täällä, Klik), 

vyölaukut (julkaistu heinäkuussa, Klik),

muutaman peruspaidan...

... opekalenterin kannet (julkaistu edellisessä postauksessa, Klik), 

Suomen (julkaistu heinäkuussa, Klik), 

tyynyjä,

muutamat perushousut...

... tuubihuivin, 

hörselöpaidan, 

mammahousuista leggarit...

... vanhoista leggareista tytölle uudet, 

paidan miehelle, 

päällystysompelin tilkuille uuden laatikon...

... ja lisää paitoja

ja vielä lisää. 

Semmosia ihan tavallisia, 

joissa ei ole mitään jujua, 

vaan kaunis kuosi on pääasia. 

Sitten testasin trikoisen Heppu-lippalakin kaavaa. 

Tästä tuli mieluisa. 

Tätä voin suositella. (Klik)

Pitää ommella syksyksi lippapipo. 

Onnistunee tällä samalla kaavalla.

Eilen jo sitä suunnittelin. 

Mutta...

kyllä se oli ihana kesä. 

Ei ehkä ompelullisin, 

eikä lämpimin,

mutta ikimuistoinen.

Meren rannallakin tuli lomailtua neljään otteeseen:

Yyterin aalloilla, 

Lohtajan hiekalla, 

Hailuodon rannalla, 

Nallikarin sannalla. 

Niiden voimalla uuteen syksyyn!

*****

Eilen pidin ompelupäivän. 

Ompelin kasan housuja lapsille koulukäyttöön. 

Mustia ja harmaita. 

Peruscollegehousuja taskuilla.

Lisäksi ompelin trikoopaitoja viidesluokkalaiselle pojalle.

Tekeillä on myös isohko tilkkupeitto,

mutta se on nyt pikkusen jäänyt taka-alalle, 

kun työt alkoivat 

ja piti ommella peruskampetta tarpeeseen. 

Jospa kuitenkin saisin peiton esittelyyn viimeistään syyskuussa.

Lisäksi minulla on repun virkkaaminen työn alla. 

Se valmistunee ensi kevääksi tällä vauhdilla. 

Ja yksi neuletakkikin on suunnitteilla. 

Se saattaa olla kymmenvuotisprojekti

kuten edellinenkin. 

Ja joulukalenteriakin olen jo miettinyt.

Se valmistunee marraskuun loppuun mennessä.

(Tai sitten ei.)

Ja uuden ompelukoneenkin sain ostettua. 

(Oikeasti aivan ihana!)

Että en minä ole tahtia hiljentänyt, 

tai ainakaan ompelua lopettanut, 

vaikka ihan kaikkea valmista en blogiin laitakaan esille.
Moni peruspaita ja -housu jää bloggaamatta. 
Epäilyttää, onko lukijoissa 
oikeasti peruspertsoista kiinnostuneita.
Perusvaatteen käyttöarvo on arjessa. 

*****

"Laiska töitään luettelee."

Vanha suomalainen sananlasku. 

Suomalaista luonnetta olen tässä viime päivinä miettinyt, 

kun Kangaskorjaamolla-blogin haasteeseen (Klik) yritän elokuussakin vastata.

Laiska suomalainen ei ainakaan ole. 

Mitä se sitten on?

Luulen, että minun suomalainen menee seuraavassa 

postauksessa hillasuolle. 

Siihen juttuun on ompelukset tehty, 

mutta kuvauskelit eivät ole suosineet.

Loma loppuu, työt jatkuvat - ompelin suojakansia

Elokuu, 

loman loppuminen, 

koulun alkaminen, 

töiden jatkuminen.

Se aika on käsillä juuri tänään. 

Työ, 

usein arkista kuin farkku,

tiivistä, kestävää, samanlaista.

Onneksi seassa on kimaltavia hetkiä, 

onnistumista, 

osaamista, 

oppimista

kuin pieniä paljetteja farkulla. 

Uuden lukuvuoden kunniaksi

ompelin itselle työnnäköiset kannet opekalenteriin. 

Kalenterin lisäksi käytän töissä 

inspiraatiokansiota. 

Toivon, 

että siellä olisi sisältöä vielä toukokuussakin. 

Inspiskansio sai myös farkut suojakseen. 

Oman nimeni tilkkuilin kanteen. 

Toivon, että minulla riittäisi taitoa 

kohdata luokassa päivittäin jokainen lapsi 

omana itsenään, 

omalla nimellään, 

omilla taidoillaan,

omana persoonana. 

Ja sitten on se takatasku. 

Jossa on se viimeinen vinkki tai idea, 

kun olo on neuvoton

ja kaikki keinot on käytetty. 

Takatasku kuin hätävara.

Toivon, että takataskulle on harvoin käyttöä.

Tänä aamuna tällaisissa ajatuksissa, 

monenlaisissa mietteissä.

Innostuneena, 

sillä jokaisessa uudessa alussa 

on uusi mahdollisuus. 

Jännittyneenä,

sillä vaikka kaikki on tuttua, 

aina jokin uusi asia yllättää.

Haikeana, 

sillä vapaat lomapäivät ovat takana, 

edessä on aikataulut ja kalenterit.

Onnellista koulusyksyä

koululaisperheisiin 

ja jokaiselle kollegalle.

Voimia arjen kohtaamiseen meille kaikille!

*****

Olen tehnyt kalenterin kansia aiemminkin. 
Täältä löytyy teko-ohjeetkin suojakansiin. (Klik)
Tällaiset siis voi tehdä ihan mihin tahansa kirjaan tai kansioon. 

Näissä kansissa käytin kierrätysfarkun lisäksi nahkapaloja. 
Samoista nahkapaloista tein viime syksynä työlaukun. 
Se löytyy täältä. (Klik)