Toisen roska, toisen aarre

 

Toisen roska

voi olla toisen aarre. 

Näin oli tälläkin kertaa. 

Kahdesta kohtaa rikkoutunut säkkituoli 

työpaikallani oli menossa roskalavalle. 

Yhtä reikää olin paikannut tarrapaikoilla useaan otteeseen. 

Aina se tarra irtautui

ja sähköiset styrox-pallot olivat pitkin lattioita

siistijöiden riesana. 

Nyt säkkiin oli tullut toinenkin reikä. 

Reikien lisäksi säkin pinta oli melko nuhruinen.

Säkille annettiin hävittämistuomio.

Minä päätin yrittää pelastaa sen. 

Ja onnistuin siinä. 

Paikkasin reiät. 

Sen jälkeen tein säkille uuden päällisen.

Jemmoistani löytyi kaksi metrin kangaspalaa. 

Oranssi ja harmaa farkkupala olivat ihan nappivalinta. 

Molemmat napakkaa, tiivistä ja hyvälaatuista uutta kangasta.

Pitkä, sopiva vetoketjukin löytyi.

Vetoketjun olin kesällä pelastanut aikansa palvelleesta teltasta. 

Onnekseni (=laiskuuksissani) olin jättänyt vetoketjun reunaan

kangassuikaleet, tarrapalat ja tuulilistankin. 

Ihan täydellinen tähän projektiin

- värinsäkin puolesta.

Niin Kuopus sai itselleen uuden säkkituolin.

Tässä säkissä on hyvä istua lukemassa tai pelaamassa. 

Tässä vuoden ensimmäisessä käsityössäni 

on paljon niitä elementtejä, 

joita toivoisin löytäväni 

tämän vuoden käsitöistäni:

 - vanhasta uutta

- korjausompelua

- kierrätystä

- jemmojen hyödyntämistä

- onnistunut lopputulos

- tekemisen iloa.

Millaisia käsitöitä Sinä aiot tehdä

alkaneena vuonna? 

*****

Osallistun tällä postauksella 

KristiinaK:n kuvaushaasteeseen Kuukauden hankinta/löytö, KLIK.

Tämä rikkoutunut säkkituoli oli todellakin sitä. 

Kunnon win-win-tilanne!

Niin, ja Sinäkin voit osallistua tähän kivaan kuvaushaasteeseen. 

Joka kuukausi tulee uusi aihe.

Pieni korjaushomma

Kyllä on sääskiä ja muita hytyköitä

riittänyt tänä kesänä.

Inisijät oikein harrastavat parveilua

suojaisella etuportaallamme. 

Aikaisemmin ovessa on ollut sellaiset rimpsut, 

jotka ovat estäneet pienten hyönteisten sisälle lentämistä, 

mutta tänä kesänä piti ottaa tiheämmät keinot käyttöön, 

ja hankimme magneettisen oviverhon. 

Eihän siinä tietenkään mennyt kuin tovi, 

kun joku pojistani ei malttanut raottaa magneettia, 

vaan puski ovesta läpi nuoruuden innolla.

Niinhän siinä kävi, 

että herkkä verho repesi. 

 

Parisen viikkoa olen suunnitellut korjaavani reiän. 

Ensin mietiskelin vaihtoehtona jesaria. 

Se olisi ollut kyllä nopea ja pitävä korjaus, 

mutta olisihan se ollut ruma,

kertakaikkisen ruma. 

Tänään päätin sitten #korjauskeskiviikon kunniaksi

korjata ratkenneen verhon tyylilleni uskollisesti. 

Ensin mietin liimakangasvaihtoehtoja, 

mutta sitten totesin, 

että silittäminen olisi haasteellista

enkä oikein tiennyt,

olisiko oviverho edes kestänyt kuumaa rautaa. 

Niinpä päädyin pieneen käsinompeluun. 

Korjaukseen tarvittiin pätkä pitsiä, 

samanmoinen palanen vinonauhaa

sekä yksi nappi. 

Ensin harsin reiän umpeen. 

Sen jälkeen pitkillä pistoilla ompelin 

harsinnan päälle pitsinauhan. 

(Valokuvassa pistot näkyvät paljon selvemmin

kuin todellisuudessa. 

Mutta kuva paljastaa, 

että vähän kiireisesti kursin pitsin paikalleen. :D )

Pitsin ompelun jälkeen, 

kiinnitin magneettiverho-oveen avauslenksun. 

Tämä on tarpeellinen erityisesti silloin, 

kun ulko-ovi on kiinni 

ja sisältä pyrkii ulos. 

Lenksun avulla magneettiverhoa saa raotettua, 

jotta ulko-oven kahvasta saa otteen. 

Lenksun ompelemisen jälkeen

somistin koko komeuden napilla. 

Ai, että!

Kylläpä kannatti korjata.

Ihan on ilo silmälle ja mielelle. 

Mitä sinä olet korjannut viimeksi? 

#korjauskeskiviikko

#jämätjajemmatkäyttöön

Korjauskeskiviikko

 

Oletko kuullut korjauskeskiviikosta? 

Itse törmäsin #korjauskeskiviikko-haasteeseen 

viime vuoden aikana Instagramin puolella. 

Se on Sormustimen Annin lanseeraama upea haaste. 

"Kun vaatteiden korjaamiset menee osana arkea,

ei korjauspinot kasva liian isoiksi", 

valmentaa korjausguru Anni (KLIK).

Itse innostuin haasteesta tämän vuoden tammikuussa.

Aiemmin pidin aina kuun ensimmäisenä lauantaina korjauspäivän.

Tykkään tästä keskiviikosta enemmän, 

sillä nyt lauantait jäävät kaikelle mukavammalle puuhastelulle. 

(PSST! Aina ne rikkimenneet polvet ja hajonneet vetskarit ei niin houkuttele.) 

Tänään minulla on ollut sairaslomapäivä, 

kun olen parannellut omaa sitkeää flunssaani. 

Senpä vuoksi minulla oli hyvää aikaa korjata pieni kasa vaatteita.

Olihan tänään keskiviikkokin. 

Tänään lähtötilanne oli tämä:

- Kuopuksen hupparin ratkenneet kirjaimet, 

- muutama rispaantunut käsipyyhe, 

- Esikoisen ihan hajonnut rakas pyjama sekä

- Mieheni rikkinäisen ruutupaidan hihat ja 

- työvaatteen rikkoutunut vetskari. 

Aloitin pyyhkeistä. 

Kaksi sinisävyistä pyyhettä pelastin ompelemalla

ratkenneet käänteet uudestaan. 

Kolmas, harmaa pyyhe oli niin reunoista rispaantunut, 

että sen reunat saumuroin siisteiksi

ja annoin sille uuden elämän lattialuutuna. 

Toisena hommana ompelin hupparin kirjaimet

kolmoissuoralla. 

Nyt eivät varmasti ratkea. 

Se oli nopea korjaus. 

Pyjama oli päässyt niin huonoon kuntoon, 

että flanellisten housujen lahkeet ja trikoiset hihat katkaisin kesämittaan. 

Pyjamahousujen takapuolen ison hiutumarepeämän vahvistin 

hihasta saadulla trikoolla ja 

sen päälle ompelin vielä ylijäämälahjekankaasta takataskun. 

Miehen ruutupaidan hihat saivat saman kohtalon:

pitkähihaisesta tuli lyhythihainen. 

Vetoketjun vaihtaminen on ehkä kaikkein työläin 

korjausompelus, mitä tiedän. 

Nyt käytin hyväkseni korjaamisen oikopolkua.

Ai, että oikopolut ovat huippuja!!! 

En ratkonut vanhaa vetoketjua pois, 

vaan ompelin uuden ketjun vanhan viereen. 

Tulipa mukava mieli näistä korjaamisista.

Kyllä korjauskeskiviikko on hyödyllinen juttu. 

Ei muuta kuin uutta KoKea odottelemaan

ja rikkinäisten kamppeiden pinoa 

kasaamaan. 

Lähde sinäkin mukaan tähän haasteeseen!

Vielä ehdit. 

#korjauskeskiviikko

*****

Päivitänpä tähän loppuun vielä väliaikatiedon 

helmi- ja maaliskuun käsityötarvikeostoista.

Niin, niitä ei ole lainkaan. 

Siis 0 euroa on kulunut rahaa.

Jemmojani olen hyödyntänyt senkin edestä. 

 

Pojalle uutta kampetta

 

On se kyllä välillä kiva ommella vaatteita. 

Parisen viikkoa sitten, kun ulkona myrskysi, 

pidin lauantain verran ompelupäivää.

Silloin tekaisin edellisen postauksen kassin. 

Samaisena lauantaina ompelin Kuopukselleni

toivehupparin ja tarvepaidan.

Lisäksi tein pakolliset collegehousujen polvipaikkaukset.

Aloitin ompelukset toivehupparista. 

Kovasti jo frisbeekiekot polttelevat sormia, 

kun kausi lähestyy lähestymistään. 

Yhtään ei kuulemma enää tarvitsi tulla lunta

eikä pakkasta. 

Hupparin jälkeen ompelin paidan, 

sillä suurin osa kaapin paidoista

alkaa olla vähän liian lyhythihaisia. 

Ihana kangas!

Sain sen Ystävältäni lahjaksi

joulun salaisessa paketissa. 

Lopuksi vielä korjasin neljät housun polvet. 

Ensin se homma kyllä laiskotti ihan älyttömästi, 

mutta eihän siinä korjauksessa lopulta kovin kauan mennyt. 

Nyt on Kuopuksen vaatekaappi päivitetty kevääseen. 

Seuraavana on vuorossa vanhempien lasten vaatekaapit. 

Saapa nähdä, vieläkö heiltä tulee toiveita 

huppareista tai uusista kevätpaidoista. 

Loppuun nappaan pari kuvaa puhelimelta. 

Saimme perheemme kanssa viettää kuluneena viikonloppuna

muutaman lomapäivän Syötteellä. 

Vaikka siellä oli vielä ihan talvi, 

vähän oli jo kevään tuoksua ilmassa. 

Olipa rentouttavaa katkaista arjen kiire. 

Nyt voi rauhoittua pääsiäisen aikaan.

Iloa ja valoa hiljaiseen viikkoon!

❤❤❤

ps. Kuuluuko sinun perinteisiin pääsiäisen aikaan

piilottaa lapsille pääsiäismunia?

Meillä se on tärkeä perinne. 

Sitä varten olen tehnyt jo vuosia sitten

jokaiselle oman pupunkorvapussin. 

Tarkan ohjeen siihen löydät 

vanhasta postauksestani, 

täältä. 

Käytetyt kaavat ja kankaat:

Hupparin Frisbeegolf-kuosi on Ommelliselta. 

Hupparin kaava on Ottobresta 1/2019, koko 140cm.

Paidan kangas on Kärkkäiseltä.

Paidan kaavana on Paapiin Myyry, koossa 134cm.

600. postaus - korjausompelua Otzeille

 

Tämä on blogini 600. postaus. 

Oikeastaan se lukumäärä tuntuu niin suurelle, 

etten ensin uskonut sen olevan edes totta. 

Reilun kahdeksan vuoden aikana 

tästä on tullut harrastus,

jonka äärellä vierähtää useita hetkiä viikon aikana.

Tämän harrastuksen mukana olen saanut 

monta sometuttua ja muutaman Ystävänkin. 

Juttutahti on vaihdellut.  

Välillä postauksia on tullut tiheämpään tahtiin,

välillä on ollut katoviikkoja. 

Toisinaan jutut syntyvät kuin itsestään, 

joskus pitää puristaa enemmän. 

Tällaisessa juhlapostauksessa olisi mahtavaa esitellä

joku upea, monimutkainen tilkkutyö, 

kaunis, monivärinen kirjoneule

tai uusi, vaikea erikoistekniikka, 

jota yleisö saisi huokaillen ihailla. 

Tässä merkkipaalupostauksessa esittelen kuitenkin tyylilleni uskollisena

hyödyllisen pikku ompeluksen, 

jonka sain viikonloppuna lopultakin tehtyä. 

Korjasin ihanat, 

jalassa hyväntuntuiset Otz-kenkäni. 

Mutta hei!

Parsiminen ja paikkaaminen 

on tämän vuoden Taitoliiton valitsema käsityötekniikka. 

Siksihän tämä ompelus passaakin tähän hetkeen

paremmin kuin hyvin. 

Parin vuotta vanhoihin Otzeihin oli tullu kaksi reikää. 

Leikkasin korkkikankaasta palaset reikien peitoksi. 

Laitoin korkkikankaan nurjalle puolelle liimaharson, 

jonka avulla sain pysymään paikan paikoillaan ompelun ajan. 

Ompelin paikat kiinni tikkipistoilla ikivanhalla karhulangalla. 

Se lankarulla muuten tuli minulle yhden mahtavan kirppislöydön mukana. 

Niin vain aika tavaran taas kaupihti. 

Olikin hyvää ja tiukkaa lankaa!

En tiedä, 

miten korkkikangas kestää kengissä. 

Nyt testataan. 

Idean tällaiseen paikkaamiseen sain Sormustimen Instagram-tililtä. 

Korkki kyllä sopii hyvin Otzien paikkamateriaaliksi, 

kun pohjallisetkin ovat korkkia. 

Syksy on jatkunut ihan suurenmoisena, 

niin värikylläisenä ja aurinkoisena. 

Eilen siihen aurinkoisuuteen tuli muutos. 

Tuuli ja satoi, 

keli näytti harmaalta. 

Se näytti suorastaan sohvan nurkkaan 

neulomaan kutsuvalta. 

Nautiskellaan syksystä

joka säässä!

❤❤❤

Pahvilaatikon jatkoaika - laatikon päällystäminen kankaalla

Tilkkujen parissa olen taas puuhastellut.

Lajitellut ja ihastellut.

Ommellutkin.

Katsellut ympärille.

Järjestellyt.

Ompeluhuoneessa on säilytyslaatikkojen armeija. 

Paljon vieri vieressä,

suorissa riveissä.

Uusia ja vanhempia.

Pari tosi vanhaa sai polttotuomion, 

olivat niin kärsineet käytössä.

Rispaantuneita, teippailtuja.

Sisältä vanhat ovat kuitenkin puhtaan valkoiset.

Harmittaa hävittää hyvin palvelleita

pelkästään kauneussyihin vedoten.

Taisin juuri antaa vanhoille laatikoille jatkoaikaa.

Ompelin niille uudet pinnat

vanhoista verhoista.

Totta, 

oikein arvasit,

työn alla on laatikoiden jälkeen tilkkutyö. 

Keltaista, oranssia, ruskeaa, valkoista. 

Lokakuun 13. päivä pitäisi olla valmiina, 

kun olen niin luvannut Viipula Vaapula Vot-blogin Mandalle.

Jos kuitenkin innostuit laatikoiden päällystämisestä ompelemalla, 

niin teinpä niistä tähän työohjeetkin samalla.

*****

Laatikon päällystäminen kankaalla:

1. Valitse pahvilaatikko.

2. Valitse laatikkoon riittävän suuri kangas.

Kankaan pitää yltää reunojen yli. 

3. Asettele laatikko kankaalle.

Piirrä lyijykynällä (tai muulla kynällä, joka ei mene kankaasta läpi)

pallukat laatikon nurkkien kohdalle

kankaan nurjalle puolelle.

4. Piirrä myös laatikon pohja

 ja jatka viivoja nurkasta yli. 

5. Mittaa reunojen korkeus

sekä sopiva kääntövara. 

6. Leikkaa nurkista pala pois.
Jätä saumanvarat.

7. Tältä se sitten näyttää. 

(Tämä on laatikon kansi, 

siksi reunat ovat noin kapeat.)

8. Ompele nurkat.

9. Huolittele reunat.

10. Tee etikettitasku.

Itse käytin kristallimuovia ikkunana.

Ompele tasku paikalleen.

11. Liimaa kangas paikoilleen.

Itse käytin kaksipuoleista liimakangasta,

jota leikkasin parin sentin levyisesti vain kankaan reunaan

ja silitin sen paikalleen. 

Pohjaa ja sivuja en liimannut mitenkään.

12. Valmista tuli. 

Nukenrattaille uusi mekko

Kotileikki, nukenhoito, 

kahvinlaitto

- neitivekaran mielileikkejä.

Nukenrattaat, paljon leikityt

ovat rikki.

Kangas on kulunut puhki

ja kumilenkit katkenneet.

Vauvan ei ole niissä turvallista istua, 

saattaa pudota,

jos ei osaa istua ihan paikallaan.

Rattaat tuotiin ompeluhuoneeseen.

"Jospa äiti korjais.

Siinä tarvitaan vaan pikkusen kangasta 

ja vähän ompelua."

Valitsin kankaaksi kirppikseltä löytyneen 

Ikean kankaan palan.

Mittoilin, leikkasin kankaan,

ompelin, virittelin. 

Tällainen siitä tuli.

Kuomun reunaan ompelin

alavaran pallokangastilkuista.

Kiinnitin sen viidellä 

rengasnepparilla.

Somisteeksi laitoin reunaan 

ihanaista pinkkiä pitsiä.

Kuomu kiinnitetään runkoon

keltaisilla kumilenkeillä. 

Kone ei suostunut niitä ompelemaan

-jostain syystä.

Niinpä suihkin ne käsin 

ja vieläpä laitoin napin koristeeksi, 

ettei harakanvarvaspistot paista silmään.

Myös helmaosa sai pitsiä

ja napit koristeeksi.

Reunat kanttasin 

valkoisella ja vaaleanpunaisella.

Turvavyön ompelin pallotilkusta

ja kanttinauhan pätkistä.

Vanhoja solkia löysin 

kiinnipitimiksi ja kiristimiksi.

Napinkin laitoin.

Kyllä nyt vauvan on taas turvallista ulkoilla.

 Leikki voi jatkua.

Ja totta,

siihen tarvittiin vain pikkusen kangasta

ja vähän ompelua.

Suurin osa on suloista suunnittelua. 

Ps. Jostain syystä nyt nukenvaunutkit ovat matkalla ompeluhuoneeseen.

Tilkkuvakasta kuulemma löytyy niin nättejä kankaita, 

että joulupukin kirppikseltä löytämät vaunutkin saisi 

päällystää uusiksi.