Rusetti korkkikankaasta

 

Juhlavalmisteluja:

suunnittelua, 

leipomista, 

juhlakutsuja,

pientä siivoilua, 

lisää suunnittelua, 

lisää leipomista

ja ihan vähän ompelua. 

Yhden rusetin verran.

Vanhin pojistani saa viikon päästä ylioppilaslakin päähänsä. 

Hänen lakkiaisiaan olen viime viikkoina valmistellut.

Keskimmäinen pojistani saa samaan aikaan peruskoulunsa päätökseen. 

Myös se on hyvä syy juhlia. 

Ysiläiselle ompelinkin korkkikankaasta rusetin 

ysien omaan juhlaan, Ysigaalaan. 

Toivon molemmille pojilleni valoisaa tulevaisuutta. 

Toivottavasti tulevaisuuden haaveet kantavat

ja sopivat opiskelupaikat löytyvät.

Upeita nuoria miehiä!

Olen ylpeä ja onnellinen heistä. 

❤❤❤

Ohjeen korkkiseen rusettiin löysin täältä, KLIK.

Itse laitoin ohjeesta poiketen kuminauhan rusetin nauhaksi.

Toivottavasti se toimii hyvin. 

Ovikranssi pajusta

 

Ilo, 

valo, 

kevät, 

pääsiäinen. 

Sen aika on nyt. 

Ojan penkalla kasvoi paljon pörhöisiä pajunkissoja. 

Ne oikein houkuttelivat kranssipuuhiin. 

Kiepautin yksinkertaisen ja nopean kranssin. 

Muutama tipunenkin pääsi katselemaan 

avaraa maisemaa

kranssin syliin. 

Narsissit ja helmililjat tuoksuvat porraspielessä, 

kutsuvat pääsiäisen ajan vieraita sisälle.

Teitä odotellaan, Rakkaa Vierahat! 

Toivon Sinulle

pääsiäiseksi 

mukavan kotoista oloa, 

leppoisan kiireetöntä eloa

ja sopivasti keväistä auringonpaistetta!

❤❤❤

Tavallinen paita ja pieni punainen sydän

 

Tavallinen tiistai, 

tavallinen toive, 

tavallinen paita. 

Toteutunut toive. 

Tavallinen paita.

Tavallista parempi tiistai. 

Paitaan kätkeytyy 

äidin rakkaus toivojaa kohtaan.

Sen tietää, vaikka ei sitä sanoisikaan. 

Kerroin sen kuitenkin pienellä punaisella sydämellä. 

💓

Pieni punainen sydän kuvastaa

ehdotonta rakkautta.

Äidin rakkaus omia lapsia kohtaan on juuri sellaista. 

Se on alkanut jo ennen syntymää

ja se jatkuu silloinkin, 

kun poikanen lennähtää pesästä.

Ehdoton rakkaus kestää, vaikka

uhmaikä nyrkittää ovea

ja murrosikä puhaltaa jäätävästi. 

Olen halunnut rakastaa lapseni 

vahvoiksi, 

pärjääviksi ja 

omanlaisikseen.

Olen sanonut heille, 

ettei ole sellaista asiaa, 

josta ei voisi äidille luottamuksella puhua. 

Ettei ole sellaista kysymystä, 

jota ei kehtaa äidiltä kysyä. 

Ja monenlaista on vuosien aikana kysytty. 

Monenlaisiin asioihin on tarvittu mielipidettä. 

Tavallisena on tiistaina oli

onnellista ommella 

tavallinen paita

ja tuottaa mielihyvää

tavallisen paidan toivojalle. 

💓

Iloa Sinun päiviisi!

Toivon, 

että Sinunkin toiveesi toteutuu.

*****

Paita on ommeltu Ottobren 7/2017 Grandpa-kaavalla. 

Kangas on trikoota omasta jemmasta. 

Muistelen ostaneeni sen Oulun Eurokankaasta. 

*****

Osallistun tällä postauksella KristiinaK:n huhtikuun haasteeseen,

jonka aiheena on Pieni ja punainen. (KLIK)

Pehmoeläimiä ja hiihtoa

 

Viime viikkoina ollut talvipenkkiurheilijan juhlapäivät. 

Monenlaisia kisoja on ollut tarjolla. 

On ollut jännittämistä ja hurrattavaa, 

karvaita, niukkoja tappioita ja mahtavia menestymisiä. 

Omaa kisajännitystä on ollut mukava purkaa virkkuukoukkuun. 

Tomeran parivaljakon sainkin virkattua 

pehmoisesta paksusta langasta. 

Ensin virkkasin lumenvalkoisen pupun. 

Suurin piirtein samaan aikaan, 

kun pupu valmistui, 

Lauri Vuorinen kiri mitalille MM-mittelöissä. 

Sen kunniaksi pupu sai nimekseen Late.

Virkkasin pupulle kaveriksi nallen. 

Nallen virkkaamisen loppusuoralla

pitkään fanittamani Ilkka Herola 

nappasi uransa ensimmäisen MC-voiton.

Ihan oikeutetusti nalle sai siis nimekseen Ilu. 

Ihan pelkäksi kisojen seuraamiseksi 

ja pehmojen virkkaamiseksi

täällä elo ei kuitenkaan ole jäänyt. 

Vähäisestä lumen määrästä huolimatta

ladut ovat vielä mahtavan hyvässä kunnossa. 

Päivittäin on rentouttava käydä suihkaisemassa lenkki

ja tuulettaa samalla mieltä ja ajatuksia. 

Kovasti tuoksuu jo luonnossa kevät. 

Aurinkoa ja lämpöä kevätpäiviisi!

Nallen- ja pupunpehmeitä halauksia!

❤❤❤

Käytetyt ohjeet ja langat:

Sekä pupu että nalle on virkattu Alize Velluto-langasta. 

Pupun ohje on Paapon, KLIK. 

Tein pupun muuten ohjeen mukaan, 

mutta keskivartaloa lyhensin. 

Nallen ohje on Novitan, KLIK. 

Nalle on muuten ohjeen mukainen, 

mutta ohjeen mukaan nalle virkataan 

ohuehkosta villalangasta, 

mutta itse siis virkkasin sen paksusta Vellutosta.

Ompelukone - siitä en ihan heti luovu

 

Ei se ole loma eikä mikään, 

ellei yksi päivä hujahda ompeluhuoneessa.

Minulla se oli tällä talvilomalla eilinen päivä. 

Mukavaan ompelupäivään sisältyi

vähän huoneen järjestelyä, 

kasa silitettäviä vaatteita, 

muutama korjausompelus

ja kaksi uutta pikkuompelusta

alkuviikolla ostetusta kankaasta. 

Toki johonkin väliin mahtui

myös vanhojen kankaiden ihastelua ja hiplausta. 

Olen helmikuun aikana 

pohdiskellut Kristiina K:n haastetta:

Kodinkone, josta en luovu. (Klik)

Kyllä se minulla on ompelukone. 

Mieti nyt, 

miten upea kone se on.

Se auttaa rikkimenneen tuotteen korjaamisessa,

jolloin vaate saa uuden mahdollisuuden.

Sen kanssa luot kankaasta tuotteen, 

josta olet haaveillut, 

jonka tarvitset

tai jonka haluat.

Se tekee siistiä jälkeä muutamaa nappia painamalla.

Sen äärelle on aina rentouttavan terapeuttista istua. 

Ompelukoneen ääni suorastaan rauhoittaa mielen. 

Näin se on. 

(Pst! Ihan joskus, 

tosi harvoin, 

se vahvistaa myös sinun hermojasi, 

kun se ei toimikaan kuin unelma, 

mutta tätä tapahtuu siis vain tosi harvoin!)

Toki kotona on paljon muitakin tärkeitä laitteita. 

Hella, jääkaappi, pakastin ja pyykkikone

- niitä ilman olisi vaikea elää, 

mutta ne oikeastaan lasken peruskodinkoneiksi, 

jotka kuuluvat jokaiseen omakotitaloon. 

Niistä ei oikeastaan voi edes luopua.

Siksi en niitä tähän valinnut. 

Mutta ompelukone, 

ah, se on minulle tärkein 

näiden pakollisten jälkeen. 

Eiliset ompelukseni

omalla Pfaffillani olivat

tyynyliina Tyttären kämppään

ja avainnauha itselleni.

Värit sen paljastavat

- kevättä kohti mennään. 

Kevättä mieleen ja

hymyä suupieleen!

❤❤❤

Hyvillä sanoilla, pienillä teoilla ja lankakerillä on merkitystä

Halusin ystävänpäiväksi 

itselleni vaaleanpunaisen avainnauhan. 

Hyödynsin avainnauhaan

kaksi pientä lankakerän jämää. 

Avainnauhasta tuli ihanan pehmeä. 

Ja onhan se söpön värinenkin. 

 

Aiemmin olin jo virkannut

toisesta lankanöttösestä suojuksen 

työpuhelimeni latauspiuhaan.

Kuluneella viikolla vietettiin ystävänpäivää. 

Tällä kertaa en saanut aikaiseksi ystävänpäiväpostausta. 

Sen sijaan muistin omia perheenjäseniä ystävänpäiväherkuilla. 

Tyttärelle lähetin postissa mukavan yllätyksen. 

Kotona olevia hemmottelin maistuvalla aamu- ja iltapalalla. 

Oppilaita muistin kortilla ja namulla. 

Kotiin ostin vaaleanpunaisia ruusuja. 

Koulussa ystävänpäivä oli läsnä koko viikon. 

Viikon teemana oli huomata hyvä ja 

parantaa toisen päivää pienillä mukavilla teoilla. 

Sanoilla ja teoilla on merkitystä. 

Kalenteriin ystävänpäivä on merkitty 14. helmikuuta. 

Toivoisin sen kuitenkin olevan joka päivä. 

Toivoisin, että voisimme päivittäin huomioida toista

välittävillä sanoilla ja teoilla. 

Onko se minulta pois, 

jos huomioin toista? 

Ihan niin kuin pienistä jämälankakeristä voi loihtia

ilahduttavia käyttöesineitä, 

samalla tavalla pienillä sanoilla 

ja teoilla voidaan piristää, 

kannustaa, lohduttaa ja ilostuttaa

läheisen päivää. 

Turhaan me niitä jemmaamme, 

otetaan hyvät sanat käyttöön. 

Ihan niin kuin jemmakerätkin.

Yhdessä koettu ilo on 

moninkertainen ilo

ja jaettu huoli ja suru 

on helpompi kohdata ja kantaa. 

Ystävällisiä ajatuksia ja sanoja Sinulle

tähän päivään ja seuraavaan viikkoon! ❤

Kotini vanhin esine

Uusi vuosi ja uudet haasteet. 

Olen vähän etsivällä silmällä 

katsellut itselleni tälle vuodelle

jotain mukavaa haastetta. 

Päädyin kuvaushaasteeseen. 

(Pst! On minulla yksi käsityöhaastekin, 

mutta esittelen sen sitten, 

kun saan sen käyntiin.) 

Kuvaushaaste löytyi Kristiinan blogista. 

Hänen bloginsakin on minulle uusi tuttavuus, 

mukavantuntuinen sellainen. 

Tammikuun haasteena oli kuvata ja esitellä 

kotini vanhin esine. (KLIK)

Katselin kotiamme

ikäsilmälasien läpi. 

Kodissamme on aika paljon 

esineita ja asioita 1940- ja 1950-luvuilta. 

Yksi huonekalu on kuitenkin 1920-luvulta (ehkä). 

Se on sänky, 

jonka olen ostanut kirppikseltä,

jossa lapsemme ovat vuorollaan nukkuneet,

joka edelleen on parisänkymme vieressä, 

mutta jossa ei enää nuku kukaan. 

Paitsi Kuopus sairaana ollessa. 

Se sänky on vanha renginsänky. 

Se on kapea.

Pituutta siihen kuitenkin saa mukavasti. 

Kyllä siinä on varmasti rengille uni maistunut pirtin perällä

tuhdin iltapalan jälkeen, 

kun töitä on ensin paiskittu iltamyöhäiseen saakka. 

Sänky on jonkun taitavan käsityöläisen tekemä. 

Arvostan sitä. 

Uutta maalia sänky on saanut varmasti pintaansa

1920-luvun jälkeenkin, 

mutta liitokset ja puuosat ovat pysyneet kuosissaan. 

Tykkään tästä sängystä, 

vaikka en sen historiaa tarkemmin tunnekaan.

En raaski siitä luopua, 

vaikka sille ei enää vakituista käyttäjää olekaan. 

Tämä on ehkä kotimme vanhin esine. 

Sitä kannattaa säilyttää jo senkin vuoksi.

Viime tipassa ehdin osallistua tammikuun haasteeseen. 

Huomenna on jo helmikuu. 

Iloa viikonloppuusi!

*****

Sängyn päälle on nakattu tekemäni tilkkuviltti. (KLIK)

Seinällä on tekstaamani huoneentaulu. (KLIK)