Heinäkuun Ruusutarhuri-sukat valmistuivat

 

Olisiko minusta kukkapenkkimuijaksi?

Saisinko aikaan kukoistavan perennapenkin?

Viherpeukalo en ole ollenkaan, 

enkä kukkapenkin tonkija senkään vertaa.

Olisi kiva olla.

Olisi mukava 

ihastella aukeavia nuppuja, 

iloita kukkaloistosta pitkin kesää ja

kerätä omalta pihalta upeita kukkakimppuja. 

Kahdenkymmenen omakotitalovuoden aikana

olen todennut, 

ettei minusta ole siihen.

Ostan kausikukat ruukkuihin

ja kukat maljakkoon ruokaostosten ohessa.

Nekin ilahduttavat.

Siis ne ne vasta ilahduttavatkin. 

Helppoa vähällä vaivalla!

(Muistit varmaan, että tuo on minun mottoni käsitöissäkin, hih! 😊)

Nyt kuitenkin loin ruusutarhan.

Loin sen sukkiin. 

Eihän se ihan mennyt 

ykkösellä purkkiin 

eikä aivan kakkosellakaan. 

Eikä valmistuneet heinäkuussa, 

niin kuin aikomus oli

Mutta siinä ne nyt kukoistavat, 

syyskuussa. 

Aloitin sukkien neulomisen 

kahdella erisävyisellä vihreällä, 

kun laskelmoin, 

ettei yksi vaaleanvihreä jemmakerä

taida riittää kahteen nilkkasukkaan.

Toinen vihreä jemmalanka oli kirjava.

Varren neulomisen jälkeen hoksasin, 

ettei siinä palmikkokuvio näkynyt kunnolla. 

Pakko oli käydä ostamassa uusi vaaleanvihreä kerä

ja tehdä ihan yhdestä sävystä. 

Pientä taistelua oli palmikko-ohjeen lukeminen, 

mutta vaivannäkö palkittiin. 

Ensin mietin, 

että jättäisinkö ohjeen mukaiset ruusut kirjomatta,

kun en tykkää, että kengän sisällä jalkaa painaisivat ruusupatit. 

Päätin tehdä niitä kuitenkin varteen,

jotka jäävät kengän ulkopuolelle. 

Ai, että noita ruusuja oli ihana kirjoa!

Ne olivat - 

yllätys, yllätys - 

helppoja ja nopeita. 😄

Noita voisin kirjoa hyvin jonnekin muuallekin.

Voisikohan kukkapenkin hoitokin viedä tuolla tavalla mukanaan?

Näissä neulomishommissa oppii aina jotain itsestään. 

Nyt muistui mieleen se, 

etten ole sukissa nirkkoreunaihminen,

sillä tykkään napakasta resorista enemmän.

Sen tiesinkin jo aiemmista neulomuksista, 

että minun aivoilleni ohjeen seuraaminen on ihan liian työlästä.

Silti laitoin puikoille jo seuraavatkin sukat, 

joissa on palmikkoa. 

Hyvä kasvattaa itseään niissä asioissa, 

joissa ei ole ihan parhaimmillaan.

Sitä kukkapenkkiasiaa kuitenkin vielä mietin. 

Kuvien kätköistä löytyi 

viime kesän ruusukuva

todisteeksi siitä, 

että ruusupensaita meillä kasvaa, 

vaikkei kukkapenkkiä olekaan.

Näihin ruusupensaisiin voisin erikoistua. 

Nämä ainakin kukoistavat ilman

minkäänlaista hoitosuunnitelmaa.

Tuoksukin näissä on niin huumaava.

Nyt ulkona tuoksuu syksy ja

keltaiset lehdet leijailevat

kovissa tuulenpuuskissa. 

Taidan lähteä ulos 

nauttimaan aurinkoisesta syyssunnuntaista. 

Kaunista ja tunnelmallista

syyskuun jatkoa 

Sinulle!

❤❤❤

Ruusutarhuri-sukat ovat osa

 #sukkalaatikko2026 -haastetta.

Sukat on suunnitellut postietana_knits eli 

Jennina Koivuniemi.

Sukkamalli löytyy Ravelrystä. 

Lankana sukissa on Dropsin Fabel.

Todella helppo pitsineulehuivi

Tämän piti olla nopea huivi, 

sellainen parin illan juttu.

Niin piti, 

mutta eipä ollutkaan. 

Tästä tulikin sellainen 

 päännollausneule, 

opekokousneulomus

ja automatkatekele.

Neuloin tätä silloin, 

kun joutilaat kädet tarvitsivat

helppoa tekemistä.

Huivin neulos on hyvin yksinkertainen:

vuoroin neulotaan oikeita silmukoita yhteen 

ja vuoroin koukkaillaan langankiertoja.

Reilu puoli vuotta aloittamisen jälkeen lankakerä loppui

ja samalla valmistui myös huivi. 

Sopivasti pieniin syyspakkasiin. 

Täällä on parina yönä ollut jo pakkasasteita. 

Nyt kuitenkin on muutama päivän ajan satanut vettä

ja sää on ollut mitä harmain.

Pakkaset väistyivät odottelemaan nurkan taakse. 

Värikkäitä syys- ja ruskakelejä odotellaan. 

Iloa ja 

rennosti leijailevia keltaisia lehtiä

Sinun syyskuuhusi!

❤❤❤

Ohje helppoon Minttu-pitsihuiviin löytyy Lankavan sivulta, KLIK.

Lankana minulla huivissa on Alize Angora Gold. 

Rakkaudella - just sopiva

 

Omia lapsia kohtaan on usein

rakkaudellisia ajatuksia. 

Tänä syksynä kotipesästä lennähti 

opiskelupaikkakunnalleen myös Esikoinen. 

Tytär muutti jo kaksi vuotta sitten omilleen. 

Lämpöiset ajatukset eivät ainakaan vähene, 

kun nuori muuttaa pois kotoa. 

On ollut kotoisan mukava puhua omien nuorten kanssa

illalla videopuheluita, lähetellä viestejä ja kuulla kuulumisia. 

(Pst! Tuo farkkupeitto löytyy täältä, KLIK.)

Esikoiselle tein uuden kosmetiikkapussin - rakkaudella. 

Pikainen ompelus, 

mutta tiedän, 

että tarpeeseen menee. 

(Tällaisen pussukan teko-ohjeet löytyvät täältä, KLIK.)

Itselleen ei muuten 

läheskään aina puhu niin rakkaudella 

kuin lapsilleen.

Niin usein olisi jotain, 

joka voisi olla paremmin:

hoikempi, 

rikkaampi,

rohkeampi, 

tyylikkäämpi, 

energisempi, 

kivuttomampi. 

Siksi tein itselleni rannekorun. 

Olen just sopiva.

Sinäkin olet. 

Sano se itsellesi rakkaudella. 

❤❤❤❤

Kirjanmerkki - esimerkki

Tervehdys!

Työarki on koittanut. 

 Työni parhaita puolia ovat käsityötunnit. 

Tokaluokkalaisten käsityötuntia varten tein 

kirjanmerkkiesimerkin 

tai esimerkkikirjanmerkin. 

Tämä ei ole velvoittava malli, 

vaan yhdenlainen esimerkki. 

Jokainen tekee omanlaisensa.

Olen miettinyt esimerkin voimaa. 

Kenen esimerkkiä on helppo noudattaa?

Kenen esimerkkiä  kukakin haluaa jäljitellä?

Mitä omalla esimerkilläni haluan viestittää?

Tällä kirjanmerkkiesimerkillä haluan oppilailleni 

ensinnäkin kertoa, 

miltä kirjanmerkki voisi näyttää. 

Helpompi alkaa suunnittelemaan,

kun on jonkinlainen visio valmiista työstä.

Lisäksi haluan huhuilla sinnikkyyttä.

Yksi suoraan pujoteltu lanka

ei tarkoita vielä valmista kirjanmerkkiä. 

Sinnikkyys on nykylapsilla aika usein hukassa.

Tärkeintä minusta käsityössä on kuitenkin 

tekemisen ilo

ja riemu valmiista tuotoksesta. 

Vielä mietin sitä esimerkkinä olemista... hmmm... 

niin paljon ajatuksia.

Mitä sinä haluaisit omalla esimerkilläsi opettaa?

Minä haluaisin olla esimerkki siitä,

ettei tarvitse olla täydellinen. 

Vohvelipujotuksessakaan ei haittaa, 

vaikka välillä pujottelee ali, 

vaikka olisikin ollut vuorossa langan ylitys.

Haluaisin olla esimerkki siitä, 

että tekemällä oppii

ja virheitä ei tarvitse pelätä.

Se, joka ei tee virheitä, 

ei taida tehdä paljon muutakaan.

Lauantain aamulenkiltä palatessa 

nappasin kuvan pihamme omenapuusta. 

Tuollaisesta punaposkisesta omenasta

on mahtava haukata. 

Se on herkullista

ja siitä jää hyvä maku suuhun. 

Toivoisin, että minun käsityötunneiltani

jäisi aina samanmoinen maku. 

Hyvä ja virkistävä.

Että olisin ehtinyt nähdä jokaisen 

ja sanoa jonkun positiivisen sanan

työstä tai tekemisen meiningistä.

Virkistävää uutta viikkoa 

ja mukavia kohtaamisia Sinulle!

❤❤❤

Laudeliinat helposti ja nopeasti

 

Olin jo tovin etsiskellyt 

edullisia ja laadukkaita peflettejä saunaan. 

Aikoinaan tein tilkkuisia laudeliinoja (KLIK), 

mutta ne on käytetty loppuun jo aikoja sitten. 

Muutama vuosi sitten leikkelin vanhan 

pellavapöytäliinan palasiksi 

ja kanttasin palat lauteiden suojiksi. 

Nekin ovat kuluneet olemattomiksi.

Sen verran usein meillä saunotaan. 

Monet ostoiset pellavalaudeliinat,

jotka eivät ole edes olleet edullisia,

ovat hiutuneet puhki todella pian. 

Sen jälkeen ne päästävät pyykin sekaan "hitusia",

 joita saa sitten tarraharjan kanssa metsästää tummista vaatteista, 

jotka ovat olleet samalla kertaa pyykkikoneessa.

Etsinnässä siis nyt oli edullinen, 

kestävä ja pestävä pefletti

tai peflettikangas.

Ja löysinkin sellaisen.

Sattumalta muiden ostosten ohessa hoksasin 

pyyhehyllyllä astiapyyhkeitä, 

joiden kuosi miellytti silmää

ja kankaan tuntu oli laudeliinamainen.

Kaiken lisäksi liinat olivat edullisia.

Ostin yhden paketin peflettitestiin. 

Leikkasin liinan puoliksi

ja saumuroin leikkausreunan. 

Laudeliina oli valmis.

(Olisihan nuo reunat voinut kääntää ja ommellakin, 
mutta laiskotti.☺)

Muutaman käyttö- ja pesukerran jälkeen

totesin uudet laudeliinat toimiviksi.

Ostin muutaman astiapyyhepaketin lisää,

leikkasin ja saumuroin,

ja nyt peflettejä on saunassamme riittävästi.

Tämä oli taas sellainen minulle mieluisa

 "vartissa valmista" -ompelus.

Kesäloma alkaa olla lopuillaan. 

Huomenaamulla työt kutsuvat. 

Olenko valmis työarkeen?

Ainakin toivon, 

että arkirutiinit palaavat pian 

lomamoodin tilalle. 

*****

Jaanpa vielä muutaman kuvan 

Sallan reissulta, 

jonka teimme heinäkuun loppupuolella. 

Niin nautinnollista oli olla keskellä Ei mitään.

Silti ympärillä oli kaikki, 

mitä tarvitsin. 

Pehmeät suot ylitettiin 

tukevia pitkospuita pitkin. 

Tunturin laelta näki kauas, 

ihan naapurimaan puolelle. 

Tuuli huuhteli ajatukset kirkkaiksi.

Kunpa alkava kouluvuosikin olisi tällainen:

virkeitä ajatuksia, 

selkeitä päämääriä, 

vaikka ne siintäisivätkin kaukana

sekä tukevia askelmia, 

vaikka ympärillä olisi kuinka hyllyvä 

kysymysten ja vaatimusten suo. 

Onnellista syyskesää meille kaikille!

❤❤❤

*****

Astiapyyhkeet ostin Jyskistä. 

Astiapyyhe Limurt on kooltaan 50x70cm. 

Paketissa on kaksi pyyhettä ja hinta 3 euroa. 

Eli yhden puolitetun astiapyyhepefletin hinnaksi tuli 75 senttiä. 

Astiapyyhe on tiivistä 100 % puuvillaa. 

Kestää hyvin 60 asteen pesua.

Ps ja muoks!

Yksi saunajuttu unohtui...

Vielä ehtii kerätä koivunlehtiä

saunatuoksuja varten. 

Itse keräsin tänä aamuna. 

Kunhan lehdet ovat kuivuneet, 

ompelen tuoksupusseja löylyvettä varten.

Kun kesä on takana

ja taskussa vain mukavat muistot,

koivun tuoksuinen löylyvesi herättää muistot eloon.

Tuoksupusseista tein postauksen viime joulun alla, KLIK.

❤❤❤ 

Aaltoja sukissa

Aalto lyö tyrskyten rantaan. 

Vesi pärskähtää kasvoille asti. 

Tuuli heijaa vettä vielä monta kertaa.

Vähitellen aalto vaimenee laineiksi

ja lopulta vesi vain 

leikkisästi liplattelee 

rantakiviin. 

Sukkalaatikkohaasteen toukokuun sukkien kanssa

kävi vähän kuin rannan aalloille. 

Ensin ajattelin isoelkeisesti neuloa ne ihan parina iltana. 

Aikomukset olivat kai muutenkin valtavat, 

kun yhteen sukkaan mahtuivat 

melkein molemmat jalkani. 

Purkuhommiksi meni

- ja vieläpä monta kertaa.

Tuli vastaan monenlaista tyrskyä ja tuulen tuiverrusta. 

Välillä unohdin seurata ohjeita ja väärinhän se tietenkin meni.

Sitten silmukat putosivat puikoilta ja karkailivat, 

kuin villit aallot konsanaan.

Kiemurteleva pintaneule ei antanut armoa, 

vaan sukka oli purettava taas alkutekijöihinsä. 

Ei edes kolmas kerta sanonut totuutta, 

vaan vasta viides. 

Viidennellä ja viimeisellä kerralla 

sukat valmistuivat kuin 

lempeillä laineilla keinutellen. 

Ihan varpaisiin asti en neulonut ohjeen mukaan, 

vaan annoin laineitten tyyntyä

suoraviivaisiksi raidoiksi. 

Olipahan kokemus!

En tiedä,

miten se niin vastusti, 

mutta joskus merenkäynti voi yllättää

kokeneenkin merimiehen. 

Jälkimmäinen sukka valmistui 

laivamatkalla Ahvenanmaalle. 

Onneksi silloin aallot eivät keinuttaneet laivaa, 

vaan meri oli leppoisan tyyni ja 

aurinko paistoi täydeltä terältä. 

Nyt sukissa aaltoilevat tasaiset, 

vaahtopäiset laineet. 

*****

Laitanpa tähän sukkapostauksen loppuun 

muutaman kuvan Ahvenanmaan reissulta, 

jolta palasin pari päivää sitten. 

Kylläpä olikin kaunista 

joka paikassa!

Tänään heinäkuun helle vaihtui

kovaksi sateeksi. 

Huomenna paistaa taas aurinko

ja kesä jatkuu

- toivottavasti vielä pitkään.

*****

Sukkien sininen lanka on Ullrike by Ankin artesaanilanka Merino Sock. 

On muuten aivan ihanan pehmeä lanka, suorastaan suloinen!

Valkoinen raitalanka on Wetterhoffin Sivilla silkkivillaa,

jota oli jäänyt jämäilemään lapasneulomuksesta

pienen kerän verran. 

Sukkaohje löytyy Ravelrystä nimellä Wavey May Socks. 

Sukkaohje on Mia Salmisen suunnittelema. 

(myra.mii.knitting)

#sukkalaatikko2026

#jämätjajemmatkäyttöön

 

Kesäkuun Silmu-sukat

Kesä tuli ihan yhtäkkiä. 

Silmut ovat puhjenneet täyteen lehteen. 

Nuput ovat avautuneet kukoistukseen. 

Tuuli hulmuttaa hiuksia ja hameen helmaa. 

Ruoho taipuu jalan alla. 

Sieppo pyrähtää pesäänsä. 

Käki kukkuu lempeässä kesäillassa. 

On loma. 

Loman alkupäivinä käväisin 

muutaman päivän reissun lapsuuskotikaupunki-Oulussani. 

Reissukäsityönä neuloin Silmu-sukat. 

Langaksi valikoitui kauniisti liukuvärjätty Novitan Nalle, väriltään Kesä. 

Ohjeesta poiketen en tehnyt raitoja eri värisillä langoilla,

vaan luotin langan omaan raidoitukseen. 

Muutenkaan en noudattanut ohjetta orjallisesti, 

vaan muutin silmukkamäärän langan mukaiseksi, 

muokkasin kantapään omanlaiseksi ja 

kärkikavennuskin tuli ulkomuistista. 

Lomalla on mukava päästellä 

fiiliksen mukaan 

- neulomisessakin. 

Sukkalaatikossa on nyt viidet sukat. 

Sukkalaatikon toukokuun sukat olen purkanut nyt neljä kertaa. 

Jospa viides kerta toden sanoisi

ja saisin kivat aaltoilevat sukat neulottua valmiiksi. 

Hieman on vastustanut se sukkamalli. 

Siitäpä sitten lisää, 

jos saan sen neulottua. 

Juhannusruusu tuoksuu kesäillassa.

Vehreä nurmi kostuu yökasteesta. 

Paljaat varpaat saavat pieniä pisaroita helmikoristeiksi. 

Hilpaisen sisälle 

ja pujotan Silmu-sukat jalkaan. 

Kesäsukat, villasukat. 

       

Nautiskellaan kesästä.

Ei anneta kiireen pilata päiviä. 

Ei aikatauluteta lomaa. 

Fiilistellään.

Annetaan aikaa levolle.

Annetaan aikaa itselle. 

Nämä olivat ohjeita minulle. 

Ehkä Sinullekin. 

Ihanaa kesää just Sulle! 

❤❤❤

Silmu-sukat ovat osa

sukkalaatikko2026-haastetta. 

Silmu-sukat ovat Mirja Tuomivirran suunnittelemat

ja ohje löytyy Ravelrystä.