maanantai 11. lokakuuta 2021

Farkkutossukat

 

Olet tärkeä. 
Olet rakas.
Olet ihana. 
Sinä riität. 
Nauti.


Ajatuksia ja arvoja,
 joihin pohjaan työni ja vapaani, 
kasvatan lapseni 
ja erityisesti itseni. 
Ajatuksia, 
jotka ovat kaiken pohja.


Niiden ajatusten päällä olen nyt konkreettisestikin, 
sillä ompelin ne teksteinä tossujen pohjaan. 








Tossukat on kierrätetty vanhoista farkuista. 
Tein tällaiset jo aiemminkin, KLIK 
mutta niiden pohjat kuluivat puhki. 
Nyt ompelin pohjat kolminkertaisiksi. 
Jospa nämä kestäisivät paremmin. 
Vuorina on trikoota. 
Aiemmista tossuista poiketen
tein yläreunasta vähän erimallisen
ja pujotin siihen kuminauhan. 

Ihanan pehmeät farkkutossukat näistä tuli.
Mutta tuo kuvien sammal, 
se se vasta pehmeä olikin. 
Ai, että! 



Pehmeyttä, 
iloa ja rakkautta 
Sinun viikkoosi!

  
Olet tärkeä. 
Olet rakas.
Olet ihana. 
Sinä riität. 
Nauti.




❤❤❤



Tossujen alkuperäinen kaava 
on jostain ikivanhasta kaavakirjasta, 
jonka tietoja en ole merkannut edes ylös. 
Eli kaava-asiaan en osaa vastata, 
jos sitä joku kaipailee. 









keskiviikko 6. lokakuuta 2021

600. postaus - korjausompelua Otzeille

 

Tämä on blogini 600. postaus. 
Oikeastaan se lukumäärä tuntuu niin suurelle, 
etten ensin uskonut sen olevan edes totta. 
Reilun kahdeksan vuoden aikana 
tästä on tullut harrastus,
jonka äärellä vierähtää useita hetkiä viikon aikana.
Tämän harrastuksen mukana olen saanut 
monta sometuttua ja muutaman Ystävänkin. 

Juttutahti on vaihdellut.  
Välillä postauksia on tullut tiheämpään tahtiin,
välillä on ollut katoviikkoja. 
Toisinaan jutut syntyvät kuin itsestään, 
joskus pitää puristaa enemmän. 

Tällaisessa juhlapostauksessa olisi mahtavaa esitellä
joku upea, monimutkainen tilkkutyö, 
kaunis, monivärinen kirjoneule
tai uusi, vaikea erikoistekniikka, 
jota yleisö saisi huokaillen ihailla. 
Tässä merkkipaalupostauksessa esittelen kuitenkin tyylilleni uskollisena
hyödyllisen pikku ompeluksen, 
jonka sain viikonloppuna lopultakin tehtyä. 
Korjasin ihanat, 
jalassa hyväntuntuiset Otz-kenkäni. 
Mutta hei!
Parsiminen ja paikkaaminen 
on tämän vuoden Taitoliiton valitsema käsityötekniikka. 
Siksihän tämä ompelus passaakin tähän hetkeen
paremmin kuin hyvin. 






Parin vuotta vanhoihin Otzeihin oli tullu kaksi reikää. 
Leikkasin korkkikankaasta palaset reikien peitoksi. 
Laitoin korkkikankaan nurjalle puolelle liimaharson, 
jonka avulla sain pysymään paikan paikoillaan ompelun ajan. 
Ompelin paikat kiinni tikkipistoilla ikivanhalla karhulangalla. 
Se lankarulla muuten tuli minulle yhden mahtavan kirppislöydön mukana. 
Niin vain aika tavaran taas kaupihti. 
Olikin hyvää ja tiukkaa lankaa!

En tiedä, 
miten korkkikangas kestää kengissä. 
Nyt testataan. 
Idean tällaiseen paikkaamiseen sain Sormustimen Instagram-tililtä. 
Korkki kyllä sopii hyvin Otzien paikkamateriaaliksi, 
kun pohjallisetkin ovat korkkia. 



Syksy on jatkunut ihan suurenmoisena, 
niin värikylläisenä ja aurinkoisena. 
Eilen siihen aurinkoisuuteen tuli muutos. 
Tuuli ja satoi, 
keli näytti harmaalta. 
Se näytti suorastaan sohvan nurkkaan 
neulomaan kutsuvalta. 

Nautiskellaan syksystä
joka säässä!


❤❤❤


sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Merinovillainen poncho ommellen


Unelmavaate. 
Lempivaate.
Turvavaate.
Lohtuvaate.

Sellainen tuli merinovillaisesta ohuesta ponchosta, 
jonka ompelin itselleni. 

Helppo, nopea ompelus 
ja ihana lopputulos. 

Ihan palkitsevinta ompelemista!







 
Ponchokuvat ovat Kuopukseni ottamia. 
Lähdimme suoraan töistä frisbeeradalle. 
Lenkkarit vain jalkaan 
ja menoksi. 
Hyvin sopi poncho
ja harsohulttana ulkoiluvaatteiksi. 
Olipa ihana hetki viettää Kuopuksen kanssa 
yhdessä aikaa metsän keskellä
työpäivän päätteeksi


❤❤❤


Ponchon kaava on Unelmallisen Ilta. 
Ponchon kangas on Mereenin merino-tenceltrikoo. 
Ompelumerkki on Katjan ompelupuodista.
 

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Mieli tekisi ruskaretkelle

 



Ilmassa on selvä syksyn tuntu: 
tuntuu kostean vilpoisalle. 
Mutta ah, 
miten hyvä lenkkeilysää se on. 
Vähitellen luontokin pukeutuu murrettuihin sävyihin. 
Jotenkin niissä sävyissä mieli lepää ja 
vähäinen stressikin laantuu. 



Sunnuntaiaamun lenkillä, 
metsäpolulla se iski vahvana:
Lapin kaipuu ja haave ruskaretkestä. 
Päästävä olisi just nyt tai ainakin piakkoin, 
mutta kun työt haittaavat harrastamista. 
Siksi täytynee tyytyä vain lähimatkailuun. 
Kuvien avulla kuitenkin palasin kesäreissuun 
Pallastunturin liepeille. 


Lommoltunturiin teimme pienen päiväretken.
Selkeät, hyväkuntoiset polut, 
mahtavat näköalat
ja rauhallinen paikka. 
Sääkin oli upea, pilvipoutainen. 
Pallastunturin laet ihan lähellä
näyttivät jättiläisiltä. 







Palkaskerolle teimme iltaretken. 
Polku oli paikoin kivikkoinen, 
ja onneksi se sattui nousuosuudelle. 
Suurin osa reitistä oli kuitenkin hyväkulkuista polkua. 
Muita patikoijia nähtiin vain neljä, 
saman verran kuin poroja. 
Ihana retki ilta-auringossa. 








Sammaltunturille nousimme kahtena iltana. 
Ensimmäisenä iltana ukkonen vähän hidasti retkeilyämme, 
mutta siitäkin tuli hieno kokemus muistojen aarrearkkuun.
Geokätkö piilotteli sen verran lahjakkaasti, 
että teimme Sammaltunturille toisenkin retken.
Ja onneksi teimme, 
sillä sillä reissulla kätkö löytyikin melko näppärästi.
 





Särkitunturiin teimme päiväretken. 
Upeat maisemathan siellä oli, 
mutta niitä oli tullut katsomaan moni muukin lisäksemme. 
Arviolta tunturilla retkeili samaan aikaan kanssamme
ainakin parisataa ihmistä. 
Se oli vähän liikaa meille, 
jotka olimme tulleet 
nautiskelmaan Lapin rauhasta. 
Särkitunturille meni sorastettu polku. 
Jonkin verran oli maastopyöräilijöitäkin, 
joita sai väistellä. 
Mutta maisemat 
- ne olivat kertakaikkisen kauniit!






Lisäksi retkeilimme ja geokätköilimme
Vuontispirtin kulmilla...




.... Äijäkoskella....



.... ja Ounasjoen rantamilla. 




Näin työaikana on kuitenkin tyytyminen 
oman lähialueen metsiin, rantoihin ja polkuihin.
Kaunista oli aamulla täälläkin, 
mutta silti kaipaisin johonkin vähän kauemmas ruskaretkelle. 
Ehdotapa, mikä paikka olisi hyvä kohde. 
Mistä retkipaikasta tai luontokohteesta sinä tykkäät?

 









sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Lippapipo päähän ja menoksi




Eilen minulla oli korjausompelupäivä. 
Korjausompelusten lisäksi 
ompelin itselleni yhdet legginssit ja kaulahuivin. 
Siinä leggarikangasta etsiessä käteeni osui
palanen ikivanhaa jalkapalloneulosta. 
(....Siis noin kymmenen vuotta vanhaa.)
Olin yrittänyt myydä sitä kirppikselläkin pois, 
mutta se ei ollut kelvannut kenellekään. 
Nyt se sattui käteen kuin tilauksesta. 
Kuopus tarvitsi uuden lippapipon 
ja se oli juuri sopiva kangas syyspipoon. 
Paksu ja joustava. 
Tällainen siitä tuli. 








Kuvat napsin aamulenkin päätteeksi. 
Poikaset menivät frisbeeradalle
ja minä Tyttären kanssa metsälenkille. 
Aivan huikea syyskeli!
Niin nautin syksyn tuoksusta
ja viileydestäkin. 


Kyllä luonto on voimaannuttava ja upea. 
Päätin ottaa tavaksi metsälenkin 
ainakin kerran viikossa. 
Miten se tuntuu, 
että metsälenkillä rentoutuu aivan eri tavalla
kuin pururadalla tai soratielenkillä?


Sopivia syystuulia Sinulle!



❤❤❤


Lippapipo on Noshin ilmaiskaavalla, 
joka oli tarjolla silloin, 
kun Nosh myi vielä kankaita. 
Pipon kangas on Majapuulta. 
Housut ompelin loppukesästä Jujunan Hidden Treasure -kaavalla. 


sunnuntai 29. elokuuta 2021

Movimiento-mekko

 

Hetkiseksi vielä palaan 
alkukesän muistoihin. 
Rippijuhlat olivat tulossa, 
tarjoilulistoja suunniteltiin
sekä juhlavaatteita etsittiin ja soviteltiin. 

Tyttärelle ei löytynyt mekkoa juhlavaatekaapista. 
Sitten selattiin verkkokauppoja, 
tutkittiin paikallisten vaatekauppojen valikoimaa, 
etsittiin kirppikseltä ja laitettiin ostoilmoituskin. 
Iso määrä saatiin mekkoja sovitukseen, 
toinen toistaan kauniimpia ja hienompia. 
Ei löytynyt sopivaa, 
ei mieluista, 
ei omannäköistä. 

Onneksi ompeluhuoneen kangaslaatikosta 
löytyi harmaapohjainen Pioni-trikoo.
Se riitti just sopivan tyttömäiseen
yksinkertaiseen, pelkistettyyn mekkoon. 
Ei siitä kovin juhlava tullut,  
mutta mieluisa ja helppokäyttöinen. 
Helteisessä juhlapäivässä trikoinen, keveä mekko
oli ihan paras vaate. 






Jos sää olisi ollut viileä, 
hartioille olisi ollut tarkoitus kietaista kaunis pitsinen huivi.
Tai jos keli olisi ollut oikein kolea, 
mekon päälle olisi voinut vetäistä neuletakin. 
Kuluneena kesänä kuitenkin jokaisena juhlapäivänä 
oli suurenmoinen helle ja Tytär käytti mekkoa ilman lisukkeita. 
Kuvissa näkyvät legginssit ovat edellisen kesän surautus.

❤❤❤

Mekon kaava on Ottobren Movimiento, lehdestä 3/2013. 
Mekon koko on 164/170cm.
Kukkaisa kangas on Nappinjan Pioni-trikoo. 
Pioni-kankankaita oli tullut jemmattua trikoon lisäksi 
paksuna collegena ja joustocollegena.
Niistä tuli ommeltua kesän aikana 
itselle huppari (, jonka jo esittelin aiemmin, KLIK)
kaksi hupparia kummitytöille, 
kaksi hupparia vauvalahjoiksi 
ja yksi nipsukukkaro. 
Vielä en ehtinyt kyllästyä kuosiin.