Ensimmäinen adventti

 

Ensimmäinen adventti vuonna 2022. 

Joulun alusaika on hiipinyt ovelle ihan varkain. 

Juuri äskenhän oli syksy ja syysloma. 

Eikä kesästäkään ole kovin pitkä aika. 

Adventin aika. 

Neljän viikon mittainen matka jouluun. 

Oletkos jo aloittanut valmistautumisen? 

Minä ihan pikkuriikkisen on olen aloitellut:

Ennen tätä päivää olin laittanut tähden ikkunaan, 

ostanut (!) joulukortteja ja muutaman lahjan

sekä tehnyt töissä oppilaiden kanssa tonttuja. 

En ole vielä hurjastellut joulun kanssa, enhän?

Tänä aamuna etsin esille adventtikynttilät numeroineen. 

Tein helpon ja nopean adventtikynttiläasetelman. 

Samoja koukeroisia rautalankanumeroita käytin 

adventtikynttilöissä viimekin vuonna. 

Tykkään niistä. 

Adventtikynttilöiden tuunauksen lisäksi

tein tänään Teineilleni pussijoulukalenterit. 

Kierrätin hommaan viimevuotiset kalenteripussit. 

Nyt suljin ne pienillä pyykkipojilla. 

Viime vuonna pistin ne narulla kiinni. 

Monta herkkua mahtui 72 pussiin. 

Adventtikynttilän valossa kalenteripusseja oli kiva täytellä. 

Tonttu selvästi tarkkaili puuhiani.

Tuo sama tonttu muuten istui viime vuonna 

keittiön sivupöydällä lasipurkissa. (Klik)

Edellisenä vuonna se muistaakseni oli keittiön kranssissa. (Klik)

Edellisvuosien joulukalentereistahan sen voi tarkistaa. 

Tänä vuonna pidän taukoa blogin joulukalenterista. 

Pikkusen harmittaa katkaista kahdeksanvuotinen jouluperinne, 

mutta sen aika on nyt. 

Kokeilen, miltä tuntuu joulunalusaika ilman mitään 

itseluotuja aikatauluja ja itsetehtyjä kiireitä.

Luulen, että se sopii nykyiselle minälleni. 

Olen opetellut hidastelemaan. 

Hidastele Sinäkin. 

Se helpottaa kiireisessä arjessa. 

Sopivan leppoisaa adventin aikaa Sinulle!

Ps. Jos haluat seurata  (lähes) päivittäisiä joulupuuhiani, 

tule seuraamaan Instaan tiliäni Outilah. 

❤❤❤❤

Koukeroiset adventtikynttilän numerot olen ostanut 

Kauhavalta Lean Verstaalta. 

Paitoja ja sukat, kiitos!

 

Aika kinttanoita paitoja 

koko pinkka, 

vaihtoon kaikki

ja uusia tilalle, 

kiitos!

Ja yhdet pitkävartiset villasukat, 

ihan polviin asti ulottuvat, 

koossa 42, 

kiitos, kiitos!

Nyt on seiskaluokkalaisen toiveet toteutettu. 

Kuvissa näkyvien paitojen lisäksi ompelin kahdet mustat collegehousut.

On se kyllä mukava tehdä tilausvaatteita omille lapsille.  

174-senttiseen vaatteeseen menee vaan niin paljon kangasta, 

etteivät jemmassa olleet kankaat riittäneet ilman kikkailuja. 

Jokaiseen paitaan piti tehdä joku pieni "palapeli", 

että sai kankaan riittämään. 

Hoksaatko? 

❤❤❤

Nyt on ihana lauantaiaamu!

Mitähän sitä tänään tekisi,

kun ei ole mitään pakko tehdä. 

Aamulenkki, 

ompelua,

hmmmm - no, ne ainakin.

Kranssi ulko-oveen

 

Syysloma on vietetty.

Lokakuu on loppusuoralla. 

Kellot ovat kääntyneet talviaikaan. 

Minulle se tarkoittaa sitä, 

että katse kääntyy joulun suuntaan. 

Ei huono suunta ollenkaan. ☺

Monenlaisia jouluisia ajatuksia minulla olikin eilen, 

kun kävin metsästä keräilemässä kranssivärkkejä. 

Niistä materiaaleista kieputtelin kranssin ulko-oveen.

Tämä saa olla vaikka jouluun saakka, 

jos tuuli ei riepottele sitä hajalle.  

Nautiskellaan näistä loppusyksyn kauniista päivistä. 

Niistä harmaatakin harmaammista, 

jolloin on ihana villasukkailla kynttilänvalossa. 

Ja näistä, 

niin kuin tänään, 

kuulakkaista pikkupakkasista, 

jolloin valonmäärä yllättää. 

Tähän aikaan luonto hiljentää tahtia. 

Hiljennetään mekin. 

❤❤❤

Lopuksi vielä muutama kauneuspilkku

eiliseltä harmaalta päivältä

ja tämän aamun kuulakkaalta kävelyltä. 

Jos iloitsee pienistä asioista...

 

Jos iloitsee pienistä asioista, 

voi iloita usein. 

Vapaapäivä, 

pikku pakkanen, 

lämmin kaulahuivi,

talvirenkaat, 

ruskaa puissa ja pensaissa, 

lasten ystävä kylässä, 

naurua vintissä, 

auringon pilkistely, 

tuore leipä, 

hyvä salaatti, 

puhdas vesi paljussa, 

kynttilän lepattava liekki, 

nauravaiset koulukuvat, 

siivottu koti, 

leivinuunin lämpö, 

uunissa tuoksuva kaalilaatikko.

Ainakin näistä asioista olen iloinnut 

tänään keskiviikkona ja päivä on vasta puolessa

eli vielä ehtii ilon aiheita pulpahdella. 

Keittiön seinä tarvitsi uuden huoneentaulun

uusien, ihanien valotalojen taustalle. 

Vähän reunojen ompelua ja 

vähän enemmän tussittelua, 

niin taulu oli valmis. 

*****

Tuikkutalot ovat Ib Laursenin

ja bongasin ne Pihtiputaan Kultakeramiikasta. 

Pyyheturbaani vanhoista käsipyyhkeistä

 

Syyslomaviikko on aluillaan.

Yes, ihan mahtavaa! 

Mutta mitähän tulee lomaviikosta, 

jolle ei ole ladattu mitään suunnitelmia 

eikä odotuksia?

Heti perjantai-iltana ainakin ompelutti. 

Ompelin uuden pyyheturbaanin

vanhan, hiutuneen tilalle. 

Saunan jälkeen on ihana kietoutua pehmeään saunatakkiin

ja sujauttaa pitkät, märät hiukset turbaanin sisälle. 

Just parasta rentoutumista loman alkuun. 

Iloa ja rentoa oloa Sinunkin lokakuisiin päiviin!

❤❤❤❤

Joko sinulla on pyyheturbaani?

Haluaisitko sellaisen ommella? 

Se on helppo ja nopea ompelus.

Ja pst! Tämä on hyvä joululahjaideakin.

Itse tein omani kahdesta vanhasta käsipyyhkeestä.

Toki sen voi tehdä ihan uudestakin kankaasta. 

Itse huolittelin reunat saumurilla, 

mutta ihan yhtä hyvin ne voi ommella ompelukoneellakin

ja halutessaan reunan voi vielä kääntääkin, 

niin kuin itse olen tehnyt aiemmissa turbaaneissani. 

*******

Olen aiemminkin tehnyt pyyheturbaanipostauksen. 

Siellä on ohjeita ja vinkkejä siihen, miten isosta pyyhkeestä

saa tehtyä kaksi turbaania ilman reunan huolittelemisia. KLIK

Koristeltu harja lakaisee parhaiten

 

Pientä sunnuntaipäivän puuhastelua:

koristelin uuden katuharjan.

Tarvittiin harjan lisäksi 

kaksi servettiä ja decoupagelakkaa

sekä apuvälineeksi sivellin ja muovipussi, 

jolla oli helppo tasoitella servetti sileäksi lakan päälle. 

Eikös tullutkin aika makia? 

Koristeltu harja lakaisee parhaiten. 

Ai, miten niin?

Tiedätkö sinä?

No, tietenkin siksi, 

koska siihen on niin mukava tarttua, 

että tekee mieli lakaista, 

vaikkei olisi mitään lakaistavaakaan. 

Iloa viimeiseen syyskuun viikkoon!

❤❤❤

Vyölaukku lapsuuden ystävälle

 

Tukka tuulessa hulmuten, 
leveä hymy kasvoilla, 
uudenkarhea reppu selässä 
me hänen kanssaan poljimme pyörillä 
kohti mäen päällä olevaa punaista koulua.

Lapsuuden koulumatkat, 

miten tuntuukin siltä, 

että joka aamu hymyilytti.

❤❤❤

Kotileikit pihapihlajan juurella. 

Iso matto lattiana ja taivas kattona. 

Nuket nukkumassa pienissä vaunuissaan

ja me niitä kärryttelemässä nollan (=kotitien kierros) ympäri.

Nuket voivat hyvin, 

samoin nukkeäidit.

❤❤❤

Koulutyttöjen iloista kikatusta, 

hyppynarun läpsyjä soraiseen pihaan. 

"Pikkunalle pikkunalle, nosta kätesi...

ei, juu, ei, juu, ei, juu."

Hyppijä ja narun pyörittäjä vaihtuvat,

mutta hyppiminen jatkuu, 

kunnes jalat ovat ihan väsyksissä. 

❤❤❤

Näitä ja monia muita ihania tuulahduksia

tulvahti mieleeni, 

kun sain tehdä vyölaukun 

Lapsuuden Ystävälleni. 

Hän toivoi unikkoista vyölaukkua. 

Sellaisen hänelle tein. 

Toivottavasti tästä tulisi mieluisa

ja se nostaisi samalla tavalla 

mukavia muistoja vuosien takaa. 

❤❤❤

Testasin tähän laukkuun uutta kaava, 

jonka tulostin netistä Milliblu's:n sivulta. 

Nyt en sitä kuitenkaan enää löydä. 

Linkitän tähän kaavan, jos se vielä tulee minua vastaan. 

Pikkusen kuitenkin muokkasin sitä vetoketjun päiden kohdalta

omien toiveideni mukaiseksi.