Rippijuhlien jälkeisissä tunnelmissa

 

Hetken vielä viipyilen 

viikonlopun juhlatunnelmissa. 

Esikoisemme konfirmoitiin lauantaina

ja juhlistimme sitä perhepiirissä 

läheisten ihmisten kanssa. 

Rippikirkko oli tunnelmallinen, 

koskettava ja lämminhenkinen. 

Välittyi vahvasti tunne, 

että rippileiri oli ollut kaikinpuolin onnistunut

ja läheisiä ihmissuhteita oli solmittu uusien ystävien kanssa. 

Olen niin onnellinen, 

kun Nuoreni sai viettää nuo leiripäivät

tuossa porukassa. 

Tyttäreni kanssa koristimme kotimme 

luonnon ja pihapiirin kukkasin. 

Kielon kaino kukka vihreiden lehtien suojassa

puhuttelee minua joka kesä. 

Kunpa itsekin osaisin olla yhtä suojeleva, 

kuin nuo lehdet, 

oman lapseni lähellä.

Että tuulet ja puhurit ottaisivat ensin minuun

ja vasta sen jälkeen laimeampana lapseeni.  

Leivoimme juhlahetkeen

viidenlaisia pikkuleipiä, 

joiden teemana oli karamelli:

Kettumarmeladipikkuleipiä (ohje täältä, klik), 

After Eight -paloja, 

Omar-viipaleita (ohje täältä, klik), 

Amerikankekseja, 

Ranskalaisia kukkia. 

Lisäksi juhliaan viettävä Poika toivoi

Kinder-piirakkaa (ohje täältä, klik)

ja tiikerikakkua. 

Täytekakku oli mansikkainen. 

Löysin kauniin ristikoristeen jo vuosi sitten (täältä, klik). 

Tein ristin ympärille pelkistetyn mansikkakoristuksen. 

Uutena herkkuna testasin Oreo-vadelmajuustokakkua. 

Ja herkkuahan se olikin. 

Ohje siihen löytyy täältä, klik. 

Makeiden tarjottavien lisäksi 

koko illan kestäviin juhliin teimme myös 

suolaisen herkkupöydän. 

Sieltä löytyi kinkku- ja jauhelihapizzasia, 

karjalanpiirakoita ja munavoita, 

kalainen voileipäkakku, 

paistettu juustokakku,

makaronisalaatti

sekä kurkkua soiroina, 

viinirypäleitä ja sipsejä. 

Ensimmäisen kerran elämässäni tein voileipäkakun. 

Sen sisälle kätkeytyi itse savustettua kuhaa, 

kylmäsavulohta ja kananmunaa. 

Paistettu juustokakku oli minulle ihan uusi tuttavuus.

Hoksasin reseptin siihen toukokuussa

Kermaruusu-blogissa, Klik. 

Juustokakun päälle tulee vihersalaatti.

Kaupoistamme ei löytynyt Ricotta-juustoa, 

niin korvasin sen Mozzarella-raasteella.

Nam, miten hyvää!

Aika usein juhlavalmisteluihini sisältyy ompeluhommia. 

Tälla kertaa käsityöt rajautuivat leipomuksiin 

ja rippikortin tekemiseen. 

Korttiin tein pelkistetyn ristin

ja liimailin kimaltavia timantteja. 

Yksinkertaisen kaunis!

Näin juhlien jälkeen 

koti tulvii kukkien tuoksua

ja pöytään nostetaan yhä uudestaan

juhlista jääneitä herkkuja. 

Nämä juhlat säilyvät muistoissamme pitkään. 

Oli ihana olla yhdessä läheisten kanssa 

pitkän Korona-kurimuksen jälkeen.

Omalle Nuorelleni toivotan

valoisaa tulevaisuutta, 

toivon näköaloja

ja kaikkea hyvää elämässä!

"Elä unelmaasi, 

kulje ilon kuljettamaa tietä

- seuraa viittaa, 

jossa kerrotaan sinun kulkevan 

kohti onnellista aikaa."

(Valmis korttiteksti,

tuntematon kirjoittaja)

❤❤❤

Neuleklipsut, osa 2.

 

Klipsututti lisää. 

Piti tehdä setti

värikkäämpiä neuleklipsuja

edellisten mustavalkoisten seuraksi. (Klik) 

Nyt on kevättä ja väriä klipsuissa. 

Perhosia on jo näkynyt, 

sinisiipiä, sitruunoita ja neitokin, 

mutta sudenkorennot ovat vielä lepotilassa. 

Paitsi tämä, 

joka lennähti keltaisten klipsujen kaveriksi. 

Monenlaiset kukkasetkin ovat
nousseet mullasta: 

siniset minililjat, 

keltaiset vuohenjuuret, 

narsissit ja voikukat, 

punaiset tulppaanit

sekä valkoiset ketunleivät.

Mutta mitä kukkiahan ovat nämä kaunokaiset? 

Aika nättejä neuleklipsujahan näistä tuli,

sellaisia kesäisen rentoja ja pirtsakoita.

Monenmoisia herkkuja jäi vielä helmilaatikoihinkin. 

Saattaa tulla vielä kolmaskin neuleklipsutteluhetki.

Luonnossakin on jo ihan kesä.

Koivut eivät ole enää hiirenkorvilla, 

vaan lehti on puhjennut. 

Lähipellolla on aamuisin valtaisa lintukuoro

ja aurinko lämmittää kivasti. 

Toivottavasti Sinua ei ole kiusannut

siitepölyallergia. 

Sitä on meillä ollut haitaksi asti. 

Silti niin huippua, 

että talvi on taas takana

ja lämpimät päivät edessä.

Ja loma. 

Iloa Sinun päivääsi! 

❤❤❤

Neuleklipsut

Pientä näpertelyä pitkästä aikaa, 

Tyttären kanssa hetki helmien parissa.

Teimme neljä klipsuhelmikoristetta

neuleiden kiinnipitimiksi. 

Neuleklipsut ovat niin näppäriä. 

Neuletakki pysyy paikoillaan, 

eikä etukappaleet liuhota perässä

kovassakaan vauhdissa. 

Nämä olivat sellaisia nopeita, 

pikku askarteluja. 

Lopuksi todettiin Tyttären kanssa, 

että tulipa niistä mustavalkoisia. 

Pitää tilata klipsuja lisää

ja tehdä muutama värikäskin neulepidike.

Koruilu ja helmeily on aika koukuttavaa puuhaa. 

Sormet jäivät syyhyämään uusien helmitöiden pariin. 

Iloa ja valoa

Sinun päiviisi!

❤❤❤

Elämä on YES!

 

Esikoiseni täytti vapun tietämissä 15 vuotta. 

Niin kauan olen ollu äiti. 

Minusta tuntuu, 

että siitä on vain hetki, 

kun sain ensimmäisen lapseni syliini. 

Voiko hetki olla 15 vuotta? 

Nyt se pieni on varttunut nuorukaiseksi. 

Kuoren sisällä kuitenkin on sama pieni poika. 

Luonto kiinnostaa, liikunta houkuttaa 

ja avulias mieli on ihanasti säilynyt 

uhma- ja murrosiän aallokoista huolimatta. 

Onnellista olla tuollaisen teinin äiti.

Synttärisankari ei toivonut lahjaksi mitään. 

Kävin sitten ostamassa pakettiin verkkareita ja t-paitoja. 

Lisäksi ompelin hupparin. 

Tuollaisen perusmallisen harmahtavan. 

Jotain pientä jippoa siihen halusin. 

Tekaisin silityskalvosta kolme kirjainta. 

Kyllä viisitoistavuotiaan elämä on YES. 

Kaikki tuntuu niin siistille. 

Elämä on tässä ja nyt. 

❤❤❤

Hupparin kaava löytyy Ottobresta 1/2019. 

Kangas on Hellinin Blizzard

Sormineulottu torkkupeitto

 Aivan ihanan pehmeä lanka!

Kuin pienen vauvan poski,

kuin lämmin, sileä nurmi kesäpäivänä, 

kuin unen syli väsyttävän päivän jälkeen. 

Niin pehmeästä langasta 

neuloin harmaan torkkupeiton. 

Puikkojen sijaan neuloin sormilla.

 

Pehmoisen peiton alle on kiva käpertyä lukemaan kirjaa

tai ottaa pienet nokoset, 

niin kuin minä ihan äsken tein. 

Nyt voisin lähteä jatkamaan suursiivousta vinttiin. 

Tavoitteena on suursiivottu koti

kesälomaan mennessä. 

Suursiivoatko sinä jossain vaiheessa vuotta?

❤❤❤

Käyttämäni lanka on Alize Puffy-lenkkilankaa. 

Siitä on nopea ja helppo neuloa. 

Samasta langasta tein aiemmin valokuuset. (Klik!)

Paitoja palasista ja yhdestä väristä

 Tällä kertaa esittelen muutaman paidan, 

jotka olen ommellut omille yläkouluikäisilleni. 

Olin alkamassa ompelemaan paria paitaa Vanhimmalle Pojalleni, 

kun myös Neitoseni esitti toiveita uusista paidoista. 

Netistä oli "sattumalta pistänyt silmään"

muutaman kivannäköinen paita. 

"Jos sää mulle muutaman ompelisit."

Lupasin ommella yhden. 

Hän valitsi palapaidan. 

Solmu- ja nyöripaita jäivät odottelemaan 

kangasta ja seuraavaa ompelukertaa.

Palapaidan ompelin myös Pojalleni. 

Tuollaiseen palapaitaan voi kivasti hyödyntää

muista ompeluksista jääneita palasia. 

Tällä kertaa kuitenkin suurin osa tilkkusista 

tuli otettua ihan käyttämättömien kangasten reunamilta. 

Molemmissa paidoissa on sama kaava, 

mutta pientä eroavaisuuttakin niissä on. 

Tytär ei halunnut resoreita kaulalle, hihansuihin ja helmaan,

kun taas Poika ne paitaansa halusi. 

Tuli mieluisat palapaidat, 

jotka ovat etsiytyneet päälle toistamiseen pesun jälkeen.  

Palapaidan lisäksi Poika toivoi yksiväristä peruspaitaa. 

Ai, että miten herkun värin hän jemmoista valitsikaan.

Kauniin värin lisäksi, 

petrooli trikoo tuntuu oikein mukavan napakalle. 

❤❤❤

Kevät on edennyt pitkälle. 

Asfalttitiet ovat sulana 

ja lumipenkat ovat kovasti madaltuneet. 

Ladun ympäriltä alkaa pelto pilkottamaan, 

mutta vielä pääsee hiihtämään yöpakkasten turvin. 

On ollut kyllä upea hiihtotalvi.

Kevätillat, 

jolloin vielä lämpötila

menee pakkasen puolelle

aurinkoisen päivän jälkeen, 

ovat minusta ihan parasta antia tähän aikaan.

Nautitaan aurinkoisista päivistä, 

heräävästä luonnosta, 

lintujen laulusta

ja lämmenneistä ilmoista. 

❤❤❤

Käytetyt kaavat:

Palapaidat: XXMVII, Ottobre 4/2017, 164cm

Yksivärinen paita: Plain Basic, Ottobre 1/2019, 164cm.

Äärellä-sukat

 

Jokunen päivä sitten luulin, 

että teen pääsiäispostauksen.

Aihekin oli valmiina. 

Nyt pääsiäismaanantain iltapäivällä

olen varma, ettei pääsiäispostausta tulekaan.

Sen sijaan kirjoittelen sukkapostauksen. 

Neuloin sukat

Rakkaalle Kuopukselleni, 

joka täytti palmusunnuntaina seitsemän vee. 

Ihan totta, 

hän on jo niin iso. 

Neuloin hänelle sukat langasta, 

jonka hän oli antanut minulle synttärilahjaksi

silmät loistaen. 

Kivan sukkamallin löysin Neulekekkerit-kirjasta. 

Äärellä-sukat. 

Nimensä puolesta juuri sopivat. 

Kirjassa lukee:

"Sukkien idea lähti pienistä kasvavista varpaista, 

metsäretkistä ja vilkkaista päivistä kengät jalassa. 

Juuri niistä, kun lapsi on luonnon ja 

ympäristön äärellä."

Sukkiin tuli vähän kasvunvaraa,

mutta ajattelin, että ovatpahan sopivat 

vielä syksylläkin Ekaluokkalaisen jalkaan. 

Mutta hyvät ovat toki jo nyt, 

kun kumisaapaskelit ovat täällä. 

Loiskis ja läiskis, 

niin mukava on hypätä lammikkoon!

Mukavia kevätpäiviä Sinullekin

- lammikon kanssa tai ilman! 

❤❤❤

Sukkien malli on kirjasta

Veera Jussila: Neulekekkerit, Saumattomat lasten neuleet. 

Lankana Novitan Majakkasaari