sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Mieli tekisi ruskaretkelle

 



Ilmassa on selvä syksyn tuntu: 
tuntuu kostean vilpoisalle. 
Mutta ah, 
miten hyvä lenkkeilysää se on. 
Vähitellen luontokin pukeutuu murrettuihin sävyihin. 
Jotenkin niissä sävyissä mieli lepää ja 
vähäinen stressikin laantuu. 



Sunnuntaiaamun lenkillä, 
metsäpolulla se iski vahvana:
Lapin kaipuu ja haave ruskaretkestä. 
Päästävä olisi just nyt tai ainakin piakkoin, 
mutta kun työt haittaavat harrastamista. 
Siksi täytynee tyytyä vain lähimatkailuun. 
Kuvien avulla kuitenkin palasin kesäreissuun 
Pallastunturin liepeille. 


Lommoltunturiin teimme pienen päiväretken.
Selkeät, hyväkuntoiset polut, 
mahtavat näköalat
ja rauhallinen paikka. 
Sääkin oli upea, pilvipoutainen. 
Pallastunturin laet ihan lähellä
näyttivät jättiläisiltä. 







Palkaskerolle teimme iltaretken. 
Polku oli paikoin kivikkoinen, 
ja onneksi se sattui nousuosuudelle. 
Suurin osa reitistä oli kuitenkin hyväkulkuista polkua. 
Muita patikoijia nähtiin vain neljä, 
saman verran kuin poroja. 
Ihana retki ilta-auringossa. 








Sammaltunturille nousimme kahtena iltana. 
Ensimmäisenä iltana ukkonen vähän hidasti retkeilyämme, 
mutta siitäkin tuli hieno kokemus muistojen aarrearkkuun.
Geokätkö piilotteli sen verran lahjakkaasti, 
että teimme Sammaltunturille toisenkin retken.
Ja onneksi teimme, 
sillä sillä reissulla kätkö löytyikin melko näppärästi.
 





Särkitunturiin teimme päiväretken. 
Upeat maisemathan siellä oli, 
mutta niitä oli tullut katsomaan moni muukin lisäksemme. 
Arviolta tunturilla retkeili samaan aikaan kanssamme
ainakin parisataa ihmistä. 
Se oli vähän liikaa meille, 
jotka olimme tulleet 
nautiskelmaan Lapin rauhasta. 
Särkitunturille meni sorastettu polku. 
Jonkin verran oli maastopyöräilijöitäkin, 
joita sai väistellä. 
Mutta maisemat 
- ne olivat kertakaikkisen kauniit!






Lisäksi retkeilimme ja geokätköilimme
Vuontispirtin kulmilla...




.... Äijäkoskella....



.... ja Ounasjoen rantamilla. 




Näin työaikana on kuitenkin tyytyminen 
oman lähialueen metsiin, rantoihin ja polkuihin.
Kaunista oli aamulla täälläkin, 
mutta silti kaipaisin johonkin vähän kauemmas ruskaretkelle. 
Ehdotapa, mikä paikka olisi hyvä kohde. 
Mistä retkipaikasta tai luontokohteesta sinä tykkäät?

 









sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Lippapipo päähän ja menoksi




Eilen minulla oli korjausompelupäivä. 
Korjausompelusten lisäksi 
ompelin itselleni yhdet legginssit ja kaulahuivin. 
Siinä leggarikangasta etsiessä käteeni osui
palanen ikivanhaa jalkapalloneulosta. 
(....Siis noin kymmenen vuotta vanhaa.)
Olin yrittänyt myydä sitä kirppikselläkin pois, 
mutta se ei ollut kelvannut kenellekään. 
Nyt se sattui käteen kuin tilauksesta. 
Kuopus tarvitsi uuden lippapipon 
ja se oli juuri sopiva kangas syyspipoon. 
Paksu ja joustava. 
Tällainen siitä tuli. 








Kuvat napsin aamulenkin päätteeksi. 
Poikaset menivät frisbeeradalle
ja minä Tyttären kanssa metsälenkille. 
Aivan huikea syyskeli!
Niin nautin syksyn tuoksusta
ja viileydestäkin. 


Kyllä luonto on voimaannuttava ja upea. 
Päätin ottaa tavaksi metsälenkin 
ainakin kerran viikossa. 
Miten se tuntuu, 
että metsälenkillä rentoutuu aivan eri tavalla
kuin pururadalla tai soratielenkillä?


Sopivia syystuulia Sinulle!



❤❤❤


Lippapipo on Noshin ilmaiskaavalla, 
joka oli tarjolla silloin, 
kun Nosh myi vielä kankaita. 
Pipon kangas on Majapuulta. 
Housut ompelin loppukesästä Jujunan Hidden Treasure -kaavalla. 


sunnuntai 29. elokuuta 2021

Movimiento-mekko

 

Hetkiseksi vielä palaan 
alkukesän muistoihin. 
Rippijuhlat olivat tulossa, 
tarjoilulistoja suunniteltiin
sekä juhlavaatteita etsittiin ja soviteltiin. 

Tyttärelle ei löytynyt mekkoa juhlavaatekaapista. 
Sitten selattiin verkkokauppoja, 
tutkittiin paikallisten vaatekauppojen valikoimaa, 
etsittiin kirppikseltä ja laitettiin ostoilmoituskin. 
Iso määrä saatiin mekkoja sovitukseen, 
toinen toistaan kauniimpia ja hienompia. 
Ei löytynyt sopivaa, 
ei mieluista, 
ei omannäköistä. 

Onneksi ompeluhuoneen kangaslaatikosta 
löytyi harmaapohjainen Pioni-trikoo.
Se riitti just sopivan tyttömäiseen
yksinkertaiseen, pelkistettyyn mekkoon. 
Ei siitä kovin juhlava tullut,  
mutta mieluisa ja helppokäyttöinen. 
Helteisessä juhlapäivässä trikoinen, keveä mekko
oli ihan paras vaate. 






Jos sää olisi ollut viileä, 
hartioille olisi ollut tarkoitus kietaista kaunis pitsinen huivi.
Tai jos keli olisi ollut oikein kolea, 
mekon päälle olisi voinut vetäistä neuletakin. 
Kuluneena kesänä kuitenkin jokaisena juhlapäivänä 
oli suurenmoinen helle ja Tytär käytti mekkoa ilman lisukkeita. 
Kuvissa näkyvät legginssit ovat edellisen kesän surautus.

❤❤❤

Mekon kaava on Ottobren Movimiento, lehdestä 3/2013. 
Mekon koko on 164/170cm.
Kukkaisa kangas on Nappinjan Pioni-trikoo. 
Pioni-kankankaita oli tullut jemmattua trikoon lisäksi 
paksuna collegena ja joustocollegena.
Niistä tuli ommeltua kesän aikana 
itselle huppari (, jonka jo esittelin aiemmin, KLIK)
kaksi hupparia kummitytöille, 
kaksi hupparia vauvalahjoiksi 
ja yksi nipsukukkaro. 
Vielä en ehtinyt kyllästyä kuosiin.




 





sunnuntai 22. elokuuta 2021

Paitoja pojalle

 

Perinteinen probleema kesän jälkeen
 on hihoista ja helmoista kitsahtaneet paidat. 
Ehkä aurinko ja uiminen saavat
lapset hujahtamaan kesän aikana
pituutta niin, että keväällä sopineet vaatteet
ovat jääneet auttamattomasti kinttanoiksi. 
Siispä uusia paitoja kaappiin.


Ensin yritin lomareissulla usuttaa 
Kuudesluokkalaistani paitarekkien väliin, 
mutta kovin oli vastenmielistä hommaa
sopivan paidan etsiminen hänestä.

"Etkö voi muka ommella, 
mua ei kiinnosta nuo paidat."

"No, entä joku tällainen urheilullinen paita?"

"Ei oo mun näkönen, 
kuulitko, etten ala näitä sovittamaan."

"No, entä tällainen hupullinen?"

"Huokaus, 
etkö usko, 
etten aio ostaa paitaa. 
Etkö muka voi ommella?"

Jotenkin näin se keskustelu meni. 
Ja niin...
nyt on ommeltu. 
Yhden lauantain se otti, 
mutta onpahan mieluisat paidat. 



Mikään kuosi ei kelvannut, 
vain yksiväriset hyväksyttiin. 
"Voithan sää keksiä siihen jotain juttua, 
jos et yksiväristä halua tehdä, 
mutta en mää tajua, 
miksi ei vois yksiväristä tehdä."


Harmaan kankaan hän valitsi ensimmäisenä. 
Ja minä valitsin siihen Mikki Hiiriä tilkkulaatikon kangassoirosta. 
Aiemmin tein samaiselle pojalle koko paidan Mikki Hiirestä. 
Se paita oli ihan suosikki. 
Suosikki taitaa tulla tästäkin. 




Leikkasin kuvat pyöreiksi, 
silitin niiden taaksi kaksipuoleisen liimaharson, 
silitin kuvat paikoilleen
ja ompelin reunoista suoralla ompeleella kuvat kiinni. 




Toinen valinta oli musta kangas. 
Se löysi parikseen kirjavan langan. 
Lanka oli hieman liian löyhäkierteistä, 
eikä se oikein hyvin kulkenut ompelukoneessa, 
mutta peitetikkikoneen alalankana se oli ihan mainio.
 


Play - se on päivän sana. 
Sitä voitaisiin harrastaa koko ajan 
muodossa tai toisessa. 


Kolmas kangas oli turkoosi, 
mutta sitä oli pahimmoilleen liian vähän. 
Niinpä yhdistin etukappaleelle harmaata. 
Aika kiva yhdistelmä. 


Viikonloppu on ollut sateinen. 
Juuri sopiva ompeluun ja kaikenlaiseen kotoiluun. 
Sateet tuovat mukanaan vähän viileämmät kelit. 
Kohta t-paidan saakin vaihtaa pitkähihaiseen. 
Onpan nyt Pojalla paitoja, 
mistä voi valita. 

Raikasta ja reipasta viikkoa Sinulle!



❤❤❤

Kaavana paidoissa on Ottobren Plain Basic, 
joka löytyy lehdestä 1/2019. 
Paitojen koko on 164cm. 

tiistai 10. elokuuta 2021

Paitoja, muistoja ja toiveita

 

Lapsosilla loppuu tänään kesäloma
ja koulutyö alkaa. 
Minä palasin töihin jo viime viikolla. 
Muistorikas kesäloma on takana ja arkinen aherrus edessä.

Millainen se kesäloma olikaan? 
Muistellaanpa.


Kurkistelimme moniin paikkoihin, 
vanhoihin tuttuihin, 
moniin uusiinkin loukkoihin. 
Tunturilta pohjoiseen ja etelään, 
hillan viereltä suohon vetelään. 


Teimme temppuja, 
kuin konsanaan Pesosen Viiru-kissa, 
villinä ja vapaana, 
trampoliinilla, 
nurmikolla ja Superparkissa.


Omalla pihalla leikimme, 
pelasimme, 
hyppäsimme, 
heitimme, 
polskimme 
ja molskimme. 


Välillä vain istahdimme alas, 
levähdimme ja huokaisimme, 
kun kuumuus meinasi meidät kaataa. 
Huh hellettä, 
onneksi on loma, 
ihan oma, 
ettei tarvitse raataa!


Pallon perässä on juostu ja voitettu. 
Välillä hävittykin.
Tasapeli on tullut harvoin.
Frisbeekiekko mukana on menty uusille maille, 
pelikentille ja areenoille,
Ouluun, Kokkolaan ja  
Kalajoen hietikoille.



On menty järvelle ja merelle, 
kuultu aaltojen loiskeet ja tuulen humina,
myös kaukaa kuuluva ukkosen kumina. 
Tunnettu poskilla pärskeet ja tuiverrus.
Ja oltu taas tukevasti maan kamaralla
ja kotoisan kurkihirren alla. 


On katsottu kauas ulapalle
 ja mietitty syntyjä syviä. 
On katsottu lähelle
ja koettu hetkiä hyviä.


On tavattu ystäviä, tuttuja ja serkkuja
ja yhdessä nautittu herkkuja. 
On koluttu yhdessä puistoja 
ja hankittu muistoja. 


Kesä on ollut helteinen. 
Metsä on ollut vehreä ja vihreä, 
ja nurmikin pääosin
- paitsi silloin kun auringon helle meinasi sen tainnuttaa. 
Taivas on ollut sininen ja valkoinen, 
usein ihan pilvetön.
Vain välillä hieman sateinen 
( - oikeasti vain muutaman kerran). 


Paljon on matoja tongittu, 
kaloja ongittu,
virvelöity ja jigattu,
ja kalan limassa housut liattu.
On oltu kotivesillä
ja vierailla pesillä,
lähilammilla, järvillä
ja Lapin purosilla.
Saamatta jäi haavesiika, 
mutta korvikkeeksi on tullut 
ahventa, haukea, kuhaa, 
taimenta ja harjusta.
Välillä ihan liikaa on ollut liikaa.


Maisemat ovat olleet 
välillä tasaisia, tylsiäkin
useammin metsäisiä, niittyisiä, 
rantaisia, hiekkaisia,
jylhiä, harjuisia, 
kallioisia, kivisiä, 
soisia ja monenmoisia. 
On ollut kylää, kaupunkia ja maaseutua. 
On ollut asutusta ja asumatonta erämaata. 
Niin monenlaista, ettei yhtäkkiä edes luetella saata.



Sellainen loma meillä oli
Kaikkien toiveita on yritetty kuunnella vuorollaan. 
Sinne on menty, 
mikä on kiinnostanut. 
Vielähän tuota olisi voinut jatkaa, 
tehdä vaikka pari matkaa, 
mutta nyt on taas työn aika. 



Toivottavasti loma on juurruttanut meitä
taas lujemmasti toisiimme.
Että olisimme perhe,
jossa jokainen kokee olevansa 
tärkeä ja rakastettu,
jossa ei haittaa erhe
Että jaksaisimme
kannustaa ja auttaa toisiamme alkavassa arjessa. 
Että löytäisimme haastavanakin päivänä
oman huumorimme esille
ja pääsisimme taas selkeille vesille. 
Ja että toisimme toisillemme iloa, 
ja harmaisiin päiviin valoa.  




Olemme tänään koko porukka samojen portaiden äärellä.
Kuopus on alimmalla ekaluokan rappusella aloittelemassa
ja Esikoinen ylimmällä ysin tasanteella lopettelemassa. 
Jospa jokaisen porras olisi sopivasti haastava, 
mutta silti riittävän tukeva. 



Toivon tyyntä ja selkeää kouluvuotta. 
Toivon jokaiselle
luottamusta itseen ja toiseen. 
Toivon onnistumisen kokemuksia. 
Sinä riität. 
Sinä olet hyvä just omana itsenäsi. 

Onnellista, muistorikasta kouluvuotta jokaiselle!

❤❤❤



Palasin kesämuistoihin ompelemieni paitojen avulla. 
Nuoremman pojan paidat on ommeltu Paapiin Osma-kaavalla, koossa 128cm.
Vanhemman pojan ja serkkupojan paidat on ommeltu 
Mekkotehtaan Kuusikko-kaavalla, koossa 150/160.