Onko lumi valkoista? - tilkkutyyny sohvalle

Pakkaslumi,

nuoskalumi,

lumihiutale,

hanki.

Minkä väristä lumi on?

Onko se valkoista?

Miksi se näyttää usein siniselle?

Sininen lumihiutale.

Se leijaili luokseni yhä uudelleen,

mieleni sopukoihin. 

Malli ei jättänyt rauhaan.

Tehtävä se oli.

 Tämä ei ole niin täydellinen kuin luonnon hiuteleet.

Akka ei malttanut olla ihan tarkkana, nääs.

Akalla taisi olla hoppu.

Ihan kaikki kulmat eivät kohtaa 

ihan prikulleen oikeassa kohdassa.

Mutta eivät ne kohtaa todellisessa elämässäkään.

Milloin vinksottaa mihinkin suuntaan.

 Punaisen Mökin olohuoneen sohvalle

vanhan villaisen lumihiutaletyynyn viereen

tupsahti uusi hiutaletyyny.

Ja se on sininen.

Sininen on entinenkin.

Ja sohvakin on sininen.

Sininen on ollut sisustusvärini

jo yli kaksikymmentä vuotta. 

Neljässä eri kodissa.

Välillä jo kyllästyin, 

mutta ihastuinpa siihen uudelleen.

Se tuntuu niin omalta ja turvalliselta väriltä. 

Kiitos sinisestä haasteesta HommaHuoneen Sanne-Maijalle!

Katse on käännetty helmikuun haasteeseen, pastelliväreihin. 

Neiti odottaa itselleen jotain vaaleanpunaista.

Puikoilta saattaa pudota jotain pastellista, vaaleansinistä itselleni.

Ja Onniliini tarvitsisi uuden talvisen pyhätakin. 

Siihenkin on pastellikangas hankittuna. 

*****

Malli tähän lumihiutaleeseen löytyy kirjasta
Playful, little paper-pieced projects.

Paper pieced-tekniikalla tein joulun alla pannulappuja (klik).

Pieni sininen mies

Tummansininen, 
savunsininen,

sähkönsininen, 

turkoosinsininen, 
mustikansininen, 
taivaansininen,

vaaleansininen.
Poikavekaroiden lempivärejä.

Traktorit,

kaivurit, 

traktorikaivurit.

Kaivaa, kaivaa, koko ajan kaivaa. 

Pienen miehen mielipuuhia.

Päivästä toiseen. 

Syntyy uusia sanoja, 
keksii hassuja temppuja,
oppii uusia taitoja.
Ikä kohta kaksi vuotta.

Vahva omantahdonkausi.
Tietää, mitä tahtoo.
Vauhtia ja vipinää.
Viikari vekara.

Sinisiä kamppeita,
paitoja ja pöksyjä.
Kasvunvaralla.

*****

Kiinnostuitko kaivinkoneen applikointitekniikasta?

Olen aiemmin tehnyt samalla tyylillä toisen paidan.

Sitä voit käydä kurkkaamassa täältä (Klik)

ja siellä on myös työvaiheohjeet.

*****

Paidoissa käytetty hyödyksi Miehen vanhoja paitoja
sekä kangastilkkuja,
jotka ovat jääneet tähteeksi tilkkulaatikkoon
aiemmista ompeluksista. 

*****

Käytetyt kaavat:

Hupparihaalari: Reggae Ob 1/2016, koko 86cm
- Nappilistan kanttaukset jätetty pois.

Paidat: Skogsdjur Ob 1/2016, koko 86 cm
- Kaavasta poiketen hihansuut kantattu resorilla
ja numeropaidassa on suora helma.

- Vaaleammat housut: Streaky Legs Ob 1/2015, koko 74cm
- Tummemmat housut muokattu ostoisista oman pään mukaan.

Sininen luistinpussi

Sininen taivas,

sininen järven pinta,

sininen utu,

sininen uni.

Pakkaspäivän hetki.

Luistelemassa järvellä.

Ohut lumiharso sileällä jäällä.

Rannan pajut odottamassa kevättä.

Uudet luistimet,

uusi luistinpussi.

Sininen, tyttömäinen,

hiukan romanttinenkin.

Farkkua kyljet, 

etuosa vanhaa paksua verhoa,

mallina luistinten muovinen suojapussi.

Kuvio tilkkuvakan sinisävyisiä minikangaslöytöjä,

valkoinen rusetti nauharasian kätköistä,

luistimen terä heijastinkangasta.

Mukavasti auringossa välkehtii

ja pimeällä heijastaa.

Tekniikkana irish folding,

(jota käytetään ehkä enemmän paperiaskartelun puolella).

Lisäksi tikkaukset vahvistamassa,

että kuvio kestää.

Kantokahvassa sininen pitsi somisteena.

Takareunassa vetoketju. 

Pakkasaurinko hellii luistelijoita.

Oranssi, 

valoa ja voimaa antava.

Tunnin päästä pakkanen 

on kirpistänyt nenän punaiseksi

ja poskille tiukan hyytymättömän hymyn. 

Kotiinlähdön aika. 

Pakkasta on 25. 

Sininen lumiharsoinen jää on saanut pinnalleen

vauhdikkaita luistimen vetoja.

Huomenna uudestaan. 

*****

Ps. Pussin pohjalle tein vanhasta pyyhkeestä ja
 retkipatjan palasesta vahvikkeen, 
ettei pohja mene ihan heti puhki. 

Kiinnostuitko irish folding-tekniikasta?

Siitä olen tehnyt aikaisemmin diy-ohjeet.

Kurkkaapas tänne (klik)!

*****

Osallistun tällä jutulla

HommaHuone-blogin värikkääseen vuoteen (klik).

Tammikuun väri on sininen. 

Ehkä vielä toinenkin sininen juttu tulossa.

*****

Ja vielä ARVONTATULOKSET.

Pörinäkirjan kuosiveikkausarvonnassa

onni suosi 

LIILAA

 ja IRKKUA!

Onneksi olkoon!

Laittakaapa sähköpostilla osoitetta tulemaan.

Email-osoite löytyy tuosta sivupalkista. 

Niin, ja kuosejahan oli 21. 

Liila oli ainoa oikein tunnistanut ja laskenut. 

Pakkaspäivän ompelukset: kotipöksyt ja kauppakassi

Pureva pakkanen. 

-30.

Iltapäivällä aurinko värjää 

metsän reunan oranssiksi.

Kylmän kaunis.

Nenänpäästä nipristää.

Poskestakin haukkaa.

Muuten mukavan lämmin.

Pukeutumiskysymys, sanoisin. 

Uunin edessä on lämmin. 

+ 30.

Ei palele poskia, 

eikä varpaita. 

Ompelun ilosta olen vähän ommellutkin

suursiivouksen välissä.

(Niin, sitä minä olen aloitellut heti joulun mentyä.)

Kotilegginssit itselle ompelin. 

"Eriparijalat!" kommentoi Neiti.

"Omituiset!" huudahti Esikoinen.

"Hyvät kalsarit", tokaisi Esikoulupoika.

"Ethän mene noilla ihmistenilmoille", toivoi Mies.

Kotoiluhousuiksi nämä tein.

Huoli pois. 

Samalla ilolla jatkoin. 

Tein kauppakassin. 

Vanhat, kun ovat ihan tiensä päässä.

Paksusta farkusta pääasiassa, 

kuviotrikoosta somistetta.

Muutaman napinkin tein. 

Koristeeksi.

Kassin päädyt tein farkun nurjasta puolesta. 

Mutta kukapa se sanoo, 

ettei nurjasta saisi tehdä. 

*****

Pakkaspäivät jatkuvat.

Sisällä on kiva jatkaa suursiivousta 

ja välillä ommella muutama sauma.

Seuraavaksi pitäisi ommella jotain sinistä. 

Olen tarttunut HommaHuone-blogin 

koko vuoden kestävään värihaasteeseen (Klik).

Tammikuu on sininen kuukausi. 

Sininen hämäryys,

se on tähän aikaan vuodesta

ihan käsinkosketeltavaa.

Pörinää - kuosillinen pehmokirja

Jos joku olisi vuosi sitten sanonut, 

että Pikku Akka innostuu pehmokirjoista,

en olisi uskonut.

Kolme niitä kuitenkin tein.

Omaksi ja Lapseni iloksi. 

Ensin oli maatilapehmokirja (klik).

Joulun alla jouluinen (klik).

Ja mitä kolmanneksi?

Lahjapaketista kääriytyi kulkuneuvoja.

Kannessa päristelevät mopot,

valtatiellä kaahaavat autot,

huoltoaseman pihassa tarkkailee poliisi

ja aurinko nousee sataman takaa.

Pitkä bensaletku ruutaa menovettä tankkiin

ja ei muuta kuin kaasu pohjaan.

Menoksi siis!

Katse taivaalle päin!

Näyttää tulevan aurinkoinen päivä.

Nouseva aurinko on pikkusen poutapilven takana.

Pieni tuulen vire työntää sen kuitenkin sivuun.

Pilvet väistyvät.

Esiin kaartaa komea lentokone.

Ei, mutta mikäs muukin sieltä leijailee?

Panda ja lintu ovat aamulennolla

kaukoputkensa kanssa.

Helikopteri näköjään lähestymässä.

Kylläpäs aamuisella taivaalla onkin liikennettä.

Matka jatkuu kaupunkiin.

Siellä rakennetaan.

Ääniä on paljon. 

Kalsketta, kolinaa, 

kirskahduksia.

Kuorma-auto on kippaamassa kivikasaa.

Mutta kenelle?

Kuka kolisteleekaan kasan takana?

Kai-kai-kaivinkone!

Tulossa on iso monttu. 

Kaivaminen jatkuu ja jatkuu.

Ja vieressä hurisee nosturi.

Montusta on selvästi löytynyt aarrearkku.

Näyttää painavalle.

Ja toinen kuorma-auto tuo aineksia viherrakentamiseen.

Taitavat laittaa uuden kerrostalon pihaan nurmikon.

Sataman tuntumassa seilaa pieni vene

ja ulapalla näkyy pieni saari.

Vene keinuu aalloilla.

Aallot välkehtivät auringossa.

Mutta mikä pilkistää aaltojen alta?

Kaloja ja mustekalakin.

Ja sukellusvene.

Sukellusvene nousee pintaan

ja miehistö hengittää ikkunaluukusta raikasta meri-ilmaa.

Rantakalliolta on hyvä tarkkailla

saaren pientä mökkiä.

Siellä ollaan kalastuspuuhissa.

Mutta kallion sisältä lähestyvä kolina säikäyttää.

Junahan sieltä vain kolkuttaa tulemaan

eläimiä kyydissään.

Kaupungissa liikennesääntöjä on niin monenlaisia.

Pitää katsoa, mihin parkkeeraa.

Pitää varoa työmaita.

Pitää osata kävellä oikeassa paikassa.

Vain siksi, 

että olisi turvallista.

Kurkistellaanpa vielä,

millaista liikennettä näimme kotimatkalla.

Monenlaista!

Voi kurkistelun ja tirkistelyn iloa!

Voi, pörinän määrää!

*****

Mikä tämän kirjan idea sitten on?

1. TILKUT

Jokaiselle ompelunharrastajalle kertyy älytön määrä 

pieniä tilkkuja, joista ei enää tule vaatteita,

ei edes kunnolla taskua. 

Tässä ompeluksessa hyödynsin kivoja kuositilkkuja.

2. KURKISTELEMINEN

Oma Taaperoni on niin kurkistelukirjaiässä, 

että kurkistusluukkuja etsitään niistäkin kirjoista, 

joissa niitä ei ole.

3. PÖRISEMINEN

Vajaa parivuotiaalla kaikki pörisee,

hurisee, pärisee, kaasuttaa 

ja kaivinkone kai-kai-kai-kaivaa.

*****

Lopuksi vielä kuosibongareille pieni ARVONTA.

Montaako eri kuviokuosia kirjassa on käytetty? 

Kaikkien veikanneiden kesken arvon kaksi pientä yllätystä. 

Osallistumisaikaa on viikko eli sunnuntaihin 10.1. asti.


*****

Muutamat ideat on poimittu Pinterestistä.
Olen kerännyt sinne itselleni quiet book-taulua. 
Siihen voit kurkata tästä (klik).

*****

ARVONTA SUORITETTU!
Oikea vastaus on 21 eri kuosikangasta yksiväristen lisäksi. 
Oikein vastanneita oli yksi. 
Liila

(Todellakin upea kirja <3 Olen aina haaveillut tällaisen kirjan tekemisestä. Ehkä jonain päivänä. Onnellinen on se pieni joka tämän kirjan sai :) Arvelisin eri kuoseja olevan 21.)

Onneksi olkoon, Liila!

Lisäksi arvoin kaikkien veikanneiden kesken toisen pienen palkinnon. 
Siinä tuuri oli kohdallaan Irkulla

(Niin upea! Kelpaa pikkumiehen tuommoista lukea. :)

Veikkaan 18 kuosia.)

Onneksi olkoon, Irkku!