Pitsihiutaleet kesän keskellä

Sakara sakaralta, 

hiutale hiutaleelta,

lumiharso peitti huntuunsa

keskellä kesää.

Hiutaleita tipahteli jo kevättalvella.

Alkukesästä nakkasi kunnon takatalven.

Sitten tuli tyyntä.

Välillä epäilin,

sulaako suunnitelma vedeksi.

Vai käykö niin kuin hiirelle kissan räätälinä:

ei siitä takkia tullutkaan.

Tuli liivi kuitenkin. 

Satoi lumen hartioille, 

seitin kädenteille...

... lumikukat rinnuksille,

harottavat sakaraiset...

... helmaan pudotti lumitähdet, 

reunaan pitsinauhan.

*****

Sadasta mallista virkkasin puolet, 

kaksi aina samanlaista.

Tavoitteena jonkun sortin paita, 

pitkähihainen tai liivi.

Kaavaa ei ollut ollenkaan,

ideoita vain. 

Yhdistelin tähdet sikin sokin, 

piilosilmukoilla yhteen koukkaillen.
Sovitin, sovitin ja taas sovitin.
Lopulta muistutti liiviä.

Virkkasin reunat,

ompelin kukkanapin pääntielle,

päättelin sadat langat. 

Lukemattomat!

Olihan se projekti,

mutta kylläpä kannatti. 

*****

Liiviin on käytetty sata virkattua lumihiutaletta, 

joiden mallit (1-50) on kirjasta 

Caitlin Sainio:

100 virkattua lumihiutaletta.

Liivin helmaan virkattu pitsi on 

Suuri Käsityö 7/2016, malli 41.

Lankana käytin Novitan Kotiväki Huvilaa.

Mekko on kirjasta Mekkotehdas Aikuisille, kaava Aino, koko 40.

Muokattu taskut pois, pääntie kapeammaksi ja 

hiha lyhyemmäksi.

1. Adventti - tyynyjä, tunnelmaa ja arvonta

Tänään se koitti.

joulukuun ensimmäinen. 

Se, jota Vekarat ovat odottaneet.

Ja minäkin. 

Joulun lähestyminen

näkyy jo Pikku Mökissä.

Monessa huoneessa. 

Kone on suristanut

olohuoneen sohvalle 

tyynyjä. 

Isoja ja pehmeitä.

Trikoota, joustofroteeta

ja suloisen unelmaista velouria. 

En tee enää yhtään tyynyä 

joustamattomasta

ja kovasta kankaasta.

Kun olen kerran nukkunut päiväunet

pehmeäpintaisella tyynyllä, 

en kaipaa sisustuspuuvilloja. 

Tonttuset ovat vanhoja Finlaysonin pikkuliinoja.

Kauniita, 

aarteita, 

kirppislöytöjä,

melkein ilmaisia. 

Miksi niitä jemmaisin kaapissa?

Ja pitsiä, 

sitä on jokaisessa tyynyssä, 

tottakai.

Punainen tilkkupeitto

putkahti Pikku Akan koneesta 

viime joulun alla. 

*****

1. ADVENTIN TUNNELMIA MÖKISTÄ

Nuorin Vekara toi

"kukkia äidille",

pajuja.

Kuka sanoo,

että kissoista nautitaan vain pääsiäisenä.

Hamahelmikoristeet ovat

 Vekaroiden taidetta.

Tontut edelleen tarkkailevat.

Valaistu joulupuu,

keittiön ikkunan takana 

metsän reunassa.

Oravien jouluvalot.

Niin kaunis.

Tätä toivoin, 

Rakas Ukkoni sen toiveen toteutti.

Ensimmäinen adventtikynttilä on syttynyt.

Myös ensimmäinen arvonta on suoritettu

aamun hämärinä hetkinä.

Pehmeitä joulutorttusia,

vadelmahillosilmällä, 

saa adventin aikana nauttia....

PiiperoPaaperoPatikkajalka.

Onneksi olkoon!

Lumista, 

odottavaa, 

tunnelmallista

ja 

reipasta joulunalusviikkoa.

Ensi sunnuntaina taas arvotaan!

Ollaanpas kuulolla.

Kesän muisto

Heinäkuun helle, 

hellivä aurinko, 

auringonkeltainen muisto.

Muistorikas kesä.

Kaunis kangas, 
selkeä kaava, 
pikkusen pitsiä
- kesäinen vaate on valmis. 





Kaavat, joita muokkasin:
Pikku Akan tunika Ob 1/2009 Tellervo 170cm
Pikku Neidin tunika Ob 3/2012 Hoops 116cm
Pikku Neidin legginssit Ob 6/2012 Ropina 98/110cm
Kangas: Verson Puodin Muisto

Pitsiä ja raitaa, punaista ja valkoista

Käsissä hypistelin.

Pehmeää, joustavaa, 

hieman merihenkistä. 

Jotain joskus itselle, 

ajattelin joulun alla, 

kun metrin palan punaraitaa ostin.

Heinäkuun helteellä

kangaslaatikoita pengon.

Jotain nyt itselle. 

On tullut kuosiähky.

Raitaa!

Sinistä raidalle kaveriksi suunnittelin.

Laitoinkin pitsiä.

Puiset kukkanapitkin löysin.

Ei tullut merihenkinen, 

tuli ennemminkin romanttinen.

Nappeja kolmisin, 

taskuja kaksin kappalein. 

Pitsejä laatikon uumenista,

vanhoja.

Osin olivat purkautuneitakin. 

Kuin Marianne-karkki,

kuin kesäkukkanen, 

kuin myrkyllinen punakärpässieni.

Pellon reunassa

raidallisessa paidassaan

Pikku Akka tutkii viljelyksiä.

Kovin on tyytyväinen!

Kaavana Tellervo Ob 1/2009.

Kangas Pehemiältä.

Pitsit ja napit omasta jemmasta.