Sulkia peitossa

"Löysin aarteen, 

löysin sulan. 

Sillä on joutsen lentänyt

ja jos löydän monta sulkaa, 

minäkin saatan päästä lentoon."

Näin pieni poikani suunnitteli vuosia sitten. 

Nyt suunnitelmat ovat muuttuneet.

Minullakin oli suunnitelma.

Suunnittelin tekeväni sulkapeiton

Poikani sängyn päälle. 

Suunnittelin puolitoista vuotta. 

Aina vain joku toinen työ ajoi ohi. 

Välissä jo toivoin, 

että hyvin suunniteltu 

olisi puoliksi tehty. 

Mutta nyt ei kyllä sananlasku 

käynyt toteen. 

Nyt se työ on kuitenkin valmis. 

Eikä siinä itse työssä sitten mennytkään 

kovin monta päivää, 

vaikka työ keskeneräisenä 

odottelikin viikkoja. 

Ensin se odotteli uutta ompelukonetta. 

Sitten se odotteli sopivaa työaikaa. 

Poikani on luonnonlapsi, 

hän rakastaa luonnossa liikkumista, 

tietää siitä paljon, 

opettaa minuakin. 

Siksi valitsin väreiksi sinistä, vihreää ja ruskeaa. 

Niitä värejä luonnossa on aina. 

Pohjakankaaksi löysin jäisen harmaan. 

Kankaista löytyy

kukkia, lehtiä, 

kaarnaa, käpyjä,

kiviä, pilviä, 

sydämiä. 

Rakkaudesta luontoon. 

Peiton nurjapuoli on 

sinipohjaista tähtikangasta.

Ihan kesätaivaan sinistä.

"Voiko, äiti, tähdet laskea?

Onko kaikille tähdille nimet?

Minä tiedän ainakin 

Otavan, Pikkukarhun, Isonkarhun

ja Siriuksen."

Saunan jälkeen takaportailla istuessa

iltapimeässä tähdet näkyvät hyvin.

"Kaikki koostuu hiukkasista, 

semmosista hippusista, 

ettei niitä välttämättä edes näe. 

Tiesitkö äiti?"

Niillä hippusilla kanttasin peiton reunat. 

Tikkausompeleet ovat kuin aaltoja kotijärvellä. 

Lempeitä, eteenpäinvieviä,
keinuttavia, 
unettaviakin. 

Sängyn päällä on myös Suomi. 

Tein sen aiemmin, 

silloin kun aloittelin tätä sulkapeittoa. 

Muistatko vielä? (Klik)

Tein sen tämän peiton ylijäämäsoiroista.

Tuli nätti peitto. 

Olen tähän oikein tyytyväinen. 

Seuraavana on tilaus Tyttären päiväpeitteeseen. 

Millaisen tekisin? 

Tällä hetkellä siinä sängyssä on 

peitteenä Muistojen peitto (klik),

mutta Neito ottaisi sen mielellään 

torkkupeitoksi

ja haluaisi jonkun uuden sängyn päälle. 

Minkälaista tilkkukuviota suosittelisit?

*****

Lopuksi muutamia kuvia 

peiton valmistumisvaiheista.

Idean tähän sulka-tilkkupeittoon 

löysin inspiroivasta Pomada-blogista. (Klik)

Alkuperäinen malli on täältä. (Klik)

Tällä työllä osallistun Kangaskorjaamolla-blogin 

Suomi 100-käsityöhaasteeseen, 

jossa syyskuun teemana on Luonto. (Klik)

(Tulipas siihen monta klikkausta ☺)

Perusvaatteita viitosluokkalaiselle pojalle

Hihat liian lyhyet, 

kyynärpäässä reikä

lahkeet puolitangossa, 

polvet puhki.

"Ompelenko uusia vai

 käydäänkö ostamassa?"

"Ompele,

 jos sulla on sopivaa kangasta.

Ja jos ehdit.

Ja jos sua huvittaa."

Kangaslaatikkojen uumenista Poika valitsi paitakankaiksi

jalkapallot, jääkiekkoilijat ja tähdet.

Minä valitsin tiipiin,

ja se hyväksyttiin. 

Jalkapallopaitaan testasin

uuden ompelukoneen kirjaimia. 

Yksiväriset hihansuut 

ja pääntieresori saivat 

tähdellisen tikkauksen.

Tiipii-paidan kaveriksi löytyi jemmasta

upea tiilenpunainen joustocollege. 

Ihan ei ole varmuutta vielä,

hyväksytäänkö näitä koulukäyttöön, 

mutta lauantaina kotikäytössä oikein makiat.

"Minkälaiset sinusta on hyvät taskut?"

"Semmoset, ettei se typerä taskupussi 

tuu juostessa ulos ja

että tavarat pysyy siellä kunnolla."

"Tee semmoset, 

mitä monesti oot teheny, 

missä se tasku on housuissa kiinni. 

Se on just paras!"

Muuten housujen pitää olla 

ylhäältä jonkin verran väljät, 

mutta lahkeista aika suorat ja kapeat. 

Ei missään tapauksessa resoria lahkeensuissa. 

Ja mieluiten mustat tai tummanharmaat.

 Ja joustavat aina. 

Jääkiekkopaita pääsi ensimmäisenä testiin. 

Pelaajia riitti etukappaleeseen ja hihoihin.

Takakappaleen yhdistelin tähtisoiroista. 

Sitä mitä ei voi piilottaa, 

sitä pitää korostaa:

tikkasin resorien värisellä langalla

yhdyssauman päältä. 

Pitkospuilla viimeisenä kävellessäni

katselin perhettäni. 

Hymyilytti.  

Vain pojan lippis 

ja miehen fleecetakki

olivat tehdastekoisia. 

Kaikki muut näkyvät vaatteet olivat

valmistuneet kotimme vintillä

minun käsieni kautta. 

Saatoin olla pikkuisen ylpeäkin. 

Onnellinen ainakin.

Tänä viikonloppuna ei ole ompelukone 

laulanut kuin muutaman sauman. 

On ollut vieraita, 

on ollut syyspuuhia, 

on ollut menemistä ja tulemista. 

Ehkä alkavalla viikolla valmistuu 

kuitenkin viikkoja keskeneräisenä ollut tilkkupeitto

ja saattaapa virkkuukoukulta tipahtaa 

avainnauha ja toinenkin. 

Semmosia siis seuraavalla kerralla. 

Sulosunnuntaita!

Täällä se on sateinen. 

Nautitaan yhdessäolosta!

*****

Käytetyt kaavat:

* Paitojen pohjalla on Paapiin Myyry,

 koossa 140cm, 

joka on pidennetty kokoon 146cm. 

* Housujen pohjalla on Ottobren Grey Marl Jogger, 

koossa 140, 

joka on pidennetty kokoon 146cm. 

Kanervakranssi

Syyskuu. 

Kirpeät aamut, 

usva viljapellon yllä.

Päivällä aurinko vielä korkealla

lähes sinisen taivaan laella.

Ilta pimenee varhain, 

ennen kuin ehdit vuoteeseen. 

Arki rullaa taas sujuvasti.

Läksyjä ei kyseenalaisteta.

Hoitoaamuja vastaan ei kannata taistella. 

Arkirutiineista pidetään kiinni. 

Loma on enää muistoina 

ja voimavarana.

 Marjapensaat notkuvat marjoista, 

syksyn sato kypsyy kasvimaalla,

vilja kellastuu, aaltoilee.

Kaikessa tuntee,

näkee, kokee,

haistaa

syyskuun.

Syyskuun kunniaksi tein 

ulko-oveen 

kanervakranssin. 

Heleän ja herkän. 

Aurinkoisen suloista syyskuuta!

Näistä päivistä kannattaa nauttia.