lauantai 24. elokuuta 2019

Kämmekkäät


Pitkin kesää neuloin ja virkkasin. 
Vähitellen valmistuvat päättelytkin. 
Ja ensimmäiset kuvat. 

Minua on kovasti alkanut kiehtoa
erilaiset neulepinnat. 
Siksipä en päässyt yli 
kevään käsityölehden kämmekkäistä. 
Ne oli tehtävä.


Rikottu helmineule näyttää haastavalta, 
mutta on erittäin helppoa.
Se perustuu oikean ja nurjan silmukan 
sekä kahden erivärisen langan leikittelyyn.  


On siellä virheitäkin, 
tarkkasilmäinen huomaa.
Minua ei haittaa, 
olen neulonut neulomisen ilosta. 
Purkamisesta en niin välitä. 


Ensimmäistä kertaa tein myös 
kiilapeukalon. 
Olipa helppo ja näppärä. 


Päättelyksi tein 
muutaman kerroksen helmineuletta. 


Neuloin kämmekkäät 
ihanan pehmeästä bambu/puuvillasekoitelangasta. 
Untuvainen tunne näissä. 
Hellivät käsiä. 


Kuvailin kämmekkäät kanervanhakureissulla. 
Vähän on jo kanervien aika ohi tälle syksylle. 
Ruskaa saa alkaa odotella. 




Kaunista ja lämmintä syksyä Sinulle!


❤❤❤


Kämmekkäät on tehty
 Suuren Käsityökerhon (5/2019) ohjeella. 
Lankana on Adribriksen Bamboo cotton. 



sunnuntai 18. elokuuta 2019

Kranssi kanervista




Koulun alku, kanervat ja mustikat 
liittyvät vahvasti yhteen. 
Perinteisesti viimeisenä lomailtana
olen mennyt metsään, 
poiminut mustikat aamupalapöytään
ja kanervat maljakkoon. 
Niin tein tälläkin kertaa.

Osan kanervista vääntelin 
riidenliekojen kanssa 
ovikranssiksi. 








Eilenkin kävin metsässä. 
Osa kanervan kukista oli vaalentunut. 
Mustikat sen sijaan olivat edelleen makean napakoita. 
Puolukatkin jo punertelivat.
Metsässä mielen akut 
latautuvat nopeasti. 
Rentoutuu. 

Rentouttavaa sunnuntaita Sinulle!

❤❤❤






tiistai 6. elokuuta 2019

Ajatuksia kukkalaitteen takaa






Kun suru kohtaa, 
ei ole sanoja
ei viisaita ajatuksia.
Mieleen nousee paljon kysymyksiä.
Lapsella niitä nousee vielä enemmän. 
Vähitellen,
kuin varkain, 
 kysymysten rinnalle hiipii muistoja
kuin kultaamaan tämän hetken. 

❤❤❤

Sairasvuoteella häntä hoitivat viisaimmat.
Koko kesän lähellä olivat rakkaimmat. 
Niin oli päivät kuin oli voimat.
 Ylemmän tahtoon on nyt tyytyminen. 

Hän lähti. 
Hän oli onnellinen lähtijä.
Hän jätti jälkeensä kaipuun. 
Ja paljon muistoja.


❤❤❤

Appiukon muistolle tein kukkalaitteen. 
Hänen näköisensä.
Luonnollisen.
Metsien miehelle.

Siinä on
suon tuoksu, 
metsän vehreys, 
syksyn sato, 
kiitollisuus. 










Kaikista muistoista ja 
elämänohjeista kiitollisena, 
Miniäsi. 


❤❤❤


Hyviä ohjeita perinteisen hautavihkon tekemiseen löytyi 
täältä (Klik)
ja täältä (Klik).