sunnuntai 29. elokuuta 2021

Movimiento-mekko

 

Hetkiseksi vielä palaan 
alkukesän muistoihin. 
Rippijuhlat olivat tulossa, 
tarjoilulistoja suunniteltiin
sekä juhlavaatteita etsittiin ja soviteltiin. 

Tyttärelle ei löytynyt mekkoa juhlavaatekaapista. 
Sitten selattiin verkkokauppoja, 
tutkittiin paikallisten vaatekauppojen valikoimaa, 
etsittiin kirppikseltä ja laitettiin ostoilmoituskin. 
Iso määrä saatiin mekkoja sovitukseen, 
toinen toistaan kauniimpia ja hienompia. 
Ei löytynyt sopivaa, 
ei mieluista, 
ei omannäköistä. 

Onneksi ompeluhuoneen kangaslaatikosta 
löytyi harmaapohjainen Pioni-trikoo.
Se riitti just sopivan tyttömäiseen
yksinkertaiseen, pelkistettyyn mekkoon. 
Ei siitä kovin juhlava tullut,  
mutta mieluisa ja helppokäyttöinen. 
Helteisessä juhlapäivässä trikoinen, keveä mekko
oli ihan paras vaate. 






Jos sää olisi ollut viileä, 
hartioille olisi ollut tarkoitus kietaista kaunis pitsinen huivi.
Tai jos keli olisi ollut oikein kolea, 
mekon päälle olisi voinut vetäistä neuletakin. 
Kuluneena kesänä kuitenkin jokaisena juhlapäivänä 
oli suurenmoinen helle ja Tytär käytti mekkoa ilman lisukkeita. 
Kuvissa näkyvät legginssit ovat edellisen kesän surautus.

❤❤❤

Mekon kaava on Ottobren Movimiento, lehdestä 3/2013. 
Mekon koko on 164/170cm.
Kukkaisa kangas on Nappinjan Pioni-trikoo. 
Pioni-kankankaita oli tullut jemmattua trikoon lisäksi 
paksuna collegena ja joustocollegena.
Niistä tuli ommeltua kesän aikana 
itselle huppari (, jonka jo esittelin aiemmin, KLIK)
kaksi hupparia kummitytöille, 
kaksi hupparia vauvalahjoiksi 
ja yksi nipsukukkaro. 
Vielä en ehtinyt kyllästyä kuosiin.




 





sunnuntai 22. elokuuta 2021

Paitoja pojalle

 

Perinteinen probleema kesän jälkeen
 on hihoista ja helmoista kitsahtaneet paidat. 
Ehkä aurinko ja uiminen saavat
lapset hujahtamaan kesän aikana
pituutta niin, että keväällä sopineet vaatteet
ovat jääneet auttamattomasti kinttanoiksi. 
Siispä uusia paitoja kaappiin.


Ensin yritin lomareissulla usuttaa 
Kuudesluokkalaistani paitarekkien väliin, 
mutta kovin oli vastenmielistä hommaa
sopivan paidan etsiminen hänestä.

"Etkö voi muka ommella, 
mua ei kiinnosta nuo paidat."

"No, entä joku tällainen urheilullinen paita?"

"Ei oo mun näkönen, 
kuulitko, etten ala näitä sovittamaan."

"No, entä tällainen hupullinen?"

"Huokaus, 
etkö usko, 
etten aio ostaa paitaa. 
Etkö muka voi ommella?"

Jotenkin näin se keskustelu meni. 
Ja niin...
nyt on ommeltu. 
Yhden lauantain se otti, 
mutta onpahan mieluisat paidat. 



Mikään kuosi ei kelvannut, 
vain yksiväriset hyväksyttiin. 
"Voithan sää keksiä siihen jotain juttua, 
jos et yksiväristä halua tehdä, 
mutta en mää tajua, 
miksi ei vois yksiväristä tehdä."


Harmaan kankaan hän valitsi ensimmäisenä. 
Ja minä valitsin siihen Mikki Hiiriä tilkkulaatikon kangassoirosta. 
Aiemmin tein samaiselle pojalle koko paidan Mikki Hiirestä. 
Se paita oli ihan suosikki. 
Suosikki taitaa tulla tästäkin. 




Leikkasin kuvat pyöreiksi, 
silitin niiden taaksi kaksipuoleisen liimaharson, 
silitin kuvat paikoilleen
ja ompelin reunoista suoralla ompeleella kuvat kiinni. 




Toinen valinta oli musta kangas. 
Se löysi parikseen kirjavan langan. 
Lanka oli hieman liian löyhäkierteistä, 
eikä se oikein hyvin kulkenut ompelukoneessa, 
mutta peitetikkikoneen alalankana se oli ihan mainio.
 


Play - se on päivän sana. 
Sitä voitaisiin harrastaa koko ajan 
muodossa tai toisessa. 


Kolmas kangas oli turkoosi, 
mutta sitä oli pahimmoilleen liian vähän. 
Niinpä yhdistin etukappaleelle harmaata. 
Aika kiva yhdistelmä. 


Viikonloppu on ollut sateinen. 
Juuri sopiva ompeluun ja kaikenlaiseen kotoiluun. 
Sateet tuovat mukanaan vähän viileämmät kelit. 
Kohta t-paidan saakin vaihtaa pitkähihaiseen. 
Onpan nyt Pojalla paitoja, 
mistä voi valita. 

Raikasta ja reipasta viikkoa Sinulle!



❤❤❤

Kaavana paidoissa on Ottobren Plain Basic, 
joka löytyy lehdestä 1/2019. 
Paitojen koko on 164cm. 

tiistai 10. elokuuta 2021

Paitoja, muistoja ja toiveita

 

Lapsosilla loppuu tänään kesäloma
ja koulutyö alkaa. 
Minä palasin töihin jo viime viikolla. 
Muistorikas kesäloma on takana ja arkinen aherrus edessä.

Millainen se kesäloma olikaan? 
Muistellaanpa.


Kurkistelimme moniin paikkoihin, 
vanhoihin tuttuihin, 
moniin uusiinkin loukkoihin. 
Tunturilta pohjoiseen ja etelään, 
hillan viereltä suohon vetelään. 


Teimme temppuja, 
kuin konsanaan Pesosen Viiru-kissa, 
villinä ja vapaana, 
trampoliinilla, 
nurmikolla ja Superparkissa.


Omalla pihalla leikimme, 
pelasimme, 
hyppäsimme, 
heitimme, 
polskimme 
ja molskimme. 


Välillä vain istahdimme alas, 
levähdimme ja huokaisimme, 
kun kuumuus meinasi meidät kaataa. 
Huh hellettä, 
onneksi on loma, 
ihan oma, 
ettei tarvitse raataa!


Pallon perässä on juostu ja voitettu. 
Välillä hävittykin.
Tasapeli on tullut harvoin.
Frisbeekiekko mukana on menty uusille maille, 
pelikentille ja areenoille,
Ouluun, Kokkolaan ja  
Kalajoen hietikoille.



On menty järvelle ja merelle, 
kuultu aaltojen loiskeet ja tuulen humina,
myös kaukaa kuuluva ukkosen kumina. 
Tunnettu poskilla pärskeet ja tuiverrus.
Ja oltu taas tukevasti maan kamaralla
ja kotoisan kurkihirren alla. 


On katsottu kauas ulapalle
 ja mietitty syntyjä syviä. 
On katsottu lähelle
ja koettu hetkiä hyviä.


On tavattu ystäviä, tuttuja ja serkkuja
ja yhdessä nautittu herkkuja. 
On koluttu yhdessä puistoja 
ja hankittu muistoja. 


Kesä on ollut helteinen. 
Metsä on ollut vehreä ja vihreä, 
ja nurmikin pääosin
- paitsi silloin kun auringon helle meinasi sen tainnuttaa. 
Taivas on ollut sininen ja valkoinen, 
usein ihan pilvetön.
Vain välillä hieman sateinen 
( - oikeasti vain muutaman kerran). 


Paljon on matoja tongittu, 
kaloja ongittu,
virvelöity ja jigattu,
ja kalan limassa housut liattu.
On oltu kotivesillä
ja vierailla pesillä,
lähilammilla, järvillä
ja Lapin purosilla.
Saamatta jäi haavesiika, 
mutta korvikkeeksi on tullut 
ahventa, haukea, kuhaa, 
taimenta ja harjusta.
Välillä ihan liikaa on ollut liikaa.


Maisemat ovat olleet 
välillä tasaisia, tylsiäkin
useammin metsäisiä, niittyisiä, 
rantaisia, hiekkaisia,
jylhiä, harjuisia, 
kallioisia, kivisiä, 
soisia ja monenmoisia. 
On ollut kylää, kaupunkia ja maaseutua. 
On ollut asutusta ja asumatonta erämaata. 
Niin monenlaista, ettei yhtäkkiä edes luetella saata.



Sellainen loma meillä oli
Kaikkien toiveita on yritetty kuunnella vuorollaan. 
Sinne on menty, 
mikä on kiinnostanut. 
Vielähän tuota olisi voinut jatkaa, 
tehdä vaikka pari matkaa, 
mutta nyt on taas työn aika. 



Toivottavasti loma on juurruttanut meitä
taas lujemmasti toisiimme.
Että olisimme perhe,
jossa jokainen kokee olevansa 
tärkeä ja rakastettu,
jossa ei haittaa erhe
Että jaksaisimme
kannustaa ja auttaa toisiamme alkavassa arjessa. 
Että löytäisimme haastavanakin päivänä
oman huumorimme esille
ja pääsisimme taas selkeille vesille. 
Ja että toisimme toisillemme iloa, 
ja harmaisiin päiviin valoa.  




Olemme tänään koko porukka samojen portaiden äärellä.
Kuopus on alimmalla ekaluokan rappusella aloittelemassa
ja Esikoinen ylimmällä ysin tasanteella lopettelemassa. 
Jospa jokaisen porras olisi sopivasti haastava, 
mutta silti riittävän tukeva. 



Toivon tyyntä ja selkeää kouluvuotta. 
Toivon jokaiselle
luottamusta itseen ja toiseen. 
Toivon onnistumisen kokemuksia. 
Sinä riität. 
Sinä olet hyvä just omana itsenäsi. 

Onnellista, muistorikasta kouluvuotta jokaiselle!

❤❤❤



Palasin kesämuistoihin ompelemieni paitojen avulla. 
Nuoremman pojan paidat on ommeltu Paapiin Osma-kaavalla, koossa 128cm.
Vanhemman pojan ja serkkupojan paidat on ommeltu 
Mekkotehtaan Kuusikko-kaavalla, koossa 150/160.








sunnuntai 8. elokuuta 2021

Mekko lycrasta

 




Päätimme koko perheen kesäloman Kokkolaan. 
Olimme varanneet yhden yön majoituksen 
tarkoituksenamme käydä jälkimmäisenä päivänä 
tutustumassa Tankarin saareen. 
Saareen on kesäaikana lähes päivittäin laivakuljetus. 
Kokkola-päiviksi kuitenkin sattui sadetta 
ja kovaa tuulta, 
joten saarireissu jäi haaveeksi 
ja siirtyi seuraavalle kesälle. 

Illalla meri oli tyyni, 
eikä voinut kuvitella, 
että aamulla puhuri puhkuisi 11 metriä sekunnissa. 
Se oli selvästi tyyntä myrskyn edellä.


Saaripäivälle etsimme sitten Kokkolan keskustasta
korvaavaa ohjelmaa. 
Aloitimme päivän vohveleilla ja geokätköillä. 


Vohvelikahvilan kanssa samassa pihassa
oli kivoja museoita. 
Tutustuimme menneiden aikojen koulunkäyntiin ja  
kauppiasperheen kotiin sekä nykytaiteeseen. 


Miesväki lähti sen jälkeen frisbeeradalle ja 
minä sain kuljeskella Tyttären kanssa rauhassa
Kokkolan Vanhan kaupungin, 
Neristanin katuja. 
Kovassa tuulessa hulmuttelin menemään
uusi, unelmallinen hihaton lycra-mekko päälläni. 


Mukava kaksipäiväinen saatiin viettää tutussa kaupungissa, 
vaikka suunnitelmat muuttuivatkin. 
Omat lomapäivät loppuivat Kokkolan reissuun ja 
palasin jo kuluneella viikolla työmaalle. 
Vielähän tuota olisi voinut lomaa jatkaa, 
mutta palaan silti hyvällä mielellä töihin. 
Ekaluokkalaiset odottavat ensimmäistä koulupäiväänsä. 
Minäkin odotan. 

Ilmassa on syksyn tuntua. 
Koko päivän on satanut vettä. 
Malttaapahan paremmin lähteä töihin. 

Ihanaa eloa elokuuhun! 

❤❤❤


Kuvissa hulmahteleva mekkonen on 
kesän Suuresta Käsityöstä
Unelmallisen kaava. 
Käytetty kangas on Nuppu Printin lycraa. 
 Lycrahan on urheiluvaatemateriaali, 
mutta ajattelin testata sitä arkimekkoon. 
Mukavan viileä päällä, 
todella joustava ja superlaskeutuva. 








keskiviikko 4. elokuuta 2021

Eila-hupparitunika

 


Lämpimän päivän jälkeen 
tunturissa tuuleskelee vilpoisasti. 
Vetäisen urheilupaidan päälle 
ensimmäistä kertaa
uuden hupparini. 
Miten se tuntuukaan niin ihanan pehmeälle ja lämpimälle?
Ja kietaisuhuppuun rakastun heti. 







Uuden kaavan testaamisessa on aina oma viehätyksensä. 
Olen haastanut itseäni uusilla kaavoilla aina silloin tällöin. 
Kuluvana vuonna ehkä useammin kuin aikaisemmin
- ihan tietoisesti siis. 
Kesälomalla osallistuin Unelmallisen 
kesäompeluhaasteeseen, 
jossa ommeltiin viisi tuotetta heidän kaavoillaan. 
Kaikki minulle uusia, 
joskin osa jo jemmaan aiemmin ostettuja. 
Tämä Eila-kaava oli ollut jemmassa jo tovin. 

Olen tottunut ompelemaan itselleni vaatteita koossa 40. 
Nyt kuitenkin heti totesin, 
että pientä mitoitusta ja napakkaa mallia oleva Eila, 
tarvitsee suuremman koon. 
Piirsin kaavan kuitenkin koossa 40 ja 
lisäilin tarvittavat lisäsentit sitten kankaalle. 
Pikkusen väljempi olisi saanut hupparista tulla, 
mutta onpahan hyvä "tavoitehuppari". 
Vaelluksella timmi huppari toimi hyvin, 
mutta töissä voin kaivata vähän väljempää vaatetta. 






Kesäloma alkaa olla lopuillaan. 
Viimeisen täyden lomaviikon vietimme perheemme kanssa 
Pallaksen maisemissa. 
Kyllä tunturissa oleminen tekee ihmiselle hyvää joka kerta. 
Rentoutuneella mielellä on kiva taas palata työn äärelle. 


❤❤❤

Kuvat ovat Sammaltunturin, Palkaskeron ja Lommoltunturin huipuilta. 
Minulta on pyydetty postausta myös Lapin reissusta kokonaisuudessaan. 
En ole kyllä matkailubloggaaja, 
mutta voin sellaisenkin jutun tehdä, 
kunhan saan siirrettyä kuvat koneelle.


❤❤❤

Hupparin kaava on Unelmallisen Eila
ja kangas on Nappinjan paksu Pioni-joustocollege.