Adventin aika

Ensimmäinen adventti. 

Ensimmäinen kynttilä.

Ensimmäinen askel jouluun.

Pimeä syksy kallistuu

valoisaan juhla-aikaan.

Maassa ei ole lunta.

Havut, varvut ja sammaleet

odottavat lumipeitettään. 

Minäkin odotan.

Varmaan Sinäkin.

Joulukalenterin luukut pysyvät kiinni

vielä muutaman päivän. 

Jännitys tiivistyy.

Punaisessa Mökissä on puuhattu 

taas blogin joulukalenteria. 

Monenmoista on tiedossa.

Ompeluksia, askarteluja, 

herkkuja ja arvontaa.

Ajatuksia, ajatuksen juoksua

kuvia ja kuvien virtaa.

Lämmintä joulumieltä.

Tulehan kurkkimaan!

Sitä ennen sinäkin voit tehdä itsellesi

jonkunlaisen adventtikynttelikön. 

Vaikka luonnonmateriaalista

niin kuin minä tein.

Onnellista adventin aikaa!

Tunnelmallista ja rentouttavaa!

Jätetään turha kiire tuulen vietäväksi kauas pois!



Ps. Tein tuon kynttelikön vanhaan, 
metalliseen kukka-asetelmakoriin.
Sammaleen alla on kynttilän jalka.
Näin kynttilät pysyvät hyvin pystyssä. 
Jos sinulla ei ole sopivaa kynttilänjalkaa, 
astian pohjalle voi laittaa vaikka soraa tai hiekkaa, 
johon kynttilät voi upottaa. 
Puuhastelun iloa! 

Kun isä puhelimen osti - lapsuusmuistoni

Vieläkin muistan sen ajan.

Ajan, jolloin meillä ei ollut puhelinta. 

Kun äidillä tuli tärkeää asiaa jonnekin,

hän polkaisi pyörällä kilometrin päähän puhelinkopille soittamaan.

Se oli avokoppi, joka oli asennettu puhelinpylvääseen.

Luuri ylös ja kolikoita koneeseen. 

Kaupungilla oli hienompia umpikoppeja,
lasiseinäisiä. 

Jos isä soitti veljelleen etelään,

hän meni Puhelin- ja lennätinlaitokselle soittamaan. 

Siellä taidettiin maksu hoitaa puhelun päätteeksi.

Ei tarvinnut kolikoita syöttää kesken puhelun. 

Ihan totta!

Se aika oli 1970-luvulla.

Minä olin silloin lapsi.

Sitten minä menin kouluun. 

Koulukaverin kotona oli puhelin.

"Saisko kahteenkolmeen, kiitos!"

Niin piti sanoa, 

jos hän soitti äidilleen töihin.

Se oli jotenkin jännittävää!

Vähän hienoakin.

Ja sitten koitti se päivä, 

että meillekin ostettiin puhelin.

"Tarviihan sitä joskus,

kun lapsikin on jo koulussa.

Jos vaikka kouluun tarvii soittaa jotain.

Ja saavatpahan sieltäkin yhteyden tänne."

Vihreä puhelin kiinnitettiin seinään.

Sen verran korkealle, 

ettei lapsi ylettänyt sinne kuin korkealla jakkaralla.

Lapsesta se oli jännittävää aikaa. 

Milloinkahan se soi? 

Kukahan soittaa? 

"Hei, nyt se pirisee!"

Prrr! Prrr!

"Ai, tästä voi näin pyörittää.

Pitääpä kivaa ääntä."

"Varmaan Mummu soittaa.

Jotain hauskaa asiaa."

"Haloo, haloo."

Paljon on asioita. 

"Kaivinkone, äiti ja kakka!"

Ne sanotaan Mummulle.

"Ja Mummu ja Pappa."

Tärkeät asiat on sanottu.
Luuri alas. 

"Tuut, tuut, tuut."

*****

Tämä postaus liittyi Vaapula-blogin syyshaasteisiin, 
joista kolmas eli viimeinen osa oli nimeltään Lapsuusmuistoni.
 Tämä oli minun lapsuusmuistoni.
Kun isä puhelimen osti....
Hyödyllinen vehje, välttämätön.
Kankaassa on nostalgisia lankapuhelimella soittavia lapsia. 
Värit ovat retrot, 1970-luvulta,
vaikka kangas onkin parin vuoden takaa. 
Paita on seitkytlukulaisella nuukuusperiaatteella ommeltu:
tilkkuset hyötykäyttöön. 
Ihan ei kahteen hihaan kangas riittänyt,
niin kokosin toisen hihan tilkuista.

Kaavat Ottobre-lehdestä:

Mustikkahaalari Ob 6/2009, koko 74, jota pidennetty olkapaloilla
 ja tehty pieniä muutoksia vetoketjun seudulle.

Paita muokattu Kisuliini-bodysta Ob 6/2012, koko 80cm.

Fleecetakki isosta pieneksi

Koulupoika tilasi fleecetakin. 

Vielä ei kuulemma halua siirtyä talvitakkiin, 

kun pelatessa tulee liian kuuma.

Fleecekangasta ei kaapista löytynyt 

kuin nalle- ja keppiheppaväreissä.

Kirppikseltä löytyi kuitenkin pelastus. 

Vähän käytetty Suomi-fleece euron hintaan.

Sisälsi valmiit taskut ja hyvin juoksevan vetoketjun.

Näytti juuri Koulupojan vaatteelta.

Koko oli vain ihan liian iso. 

Mitä sitten tein? 
* Leikkelin ison takin saumoista palasiksi.
* Mallasin kaavat kankaille niin, 
että hyödynsin helman ja vetoketjun. 
* Vetoketjun katkaisin yläpäästä sopivaan mittaan.
* Hihansuihin laitoin resorin. 
* Taskun viereisen ikilian peitin hihasta otetulla lipulla.
* Kauluksen käänsin toisin päin. 

Tuli hyvä!

Voi käyttää niin takin alla lämmikkeenä

kuin sisällä luomassa sopivaa kannustusmeininkiä,

kun Suosikki-Kaisa pian taas starttaa ampumahiihtoladuille.
Tai jääkiekko kopsahtaa jään pintaan.

*****

Kaavana: Tightrope Walker Ottobre 4/2015, koko 134cm.

Suloisista kankaista paitoja Koulutytölle

Viilenevinä syysaamuina

lähes jokaisen paidan hihat tuntuivat lyhyiltä.

Pituuskasvua yli kymmenen senttiä vuoden aikana,

se oli todettu terveystarkastuksessa. 

Siinä lyhyiden hihojen syy.

Vaatekaapin päivitystä. 

Monen paidan tarve. 

Kolmella uudella paidalla talvea päin.
Testissä myös kaksi uutta kaavaa. 
Ensimmäinen kuitenkin tuttu ja turvallinen Peplum. 

Paita- ja legginssikankaat ovat heräteostoksia käsityömessuilta.
Ja kuten kuvista hoksaa,

messuilta höyrähdettiin ostamaan myös

bling-bling-timantteja. 

Niitä on kiva silitellä sinne tänne. 

Ja ettei ihan vaaleanpunaiseksi unelmaksi mene vaatekaappi,

tasapainon vuoksi ommeltiin keltainen peruspaita 
 veikeästä kankaasta,

jossa lapset ovat koulumatkalla.

*****

Käytetyt kaavat, 

joihin lisätty hihansuuresorit ja 

pääntiekanttaukset omien mieltymysten mukaan:

- Linnea neuloo: Peplum Ottobre 1/2015 (ilman poikittaista vyötärösaumaa)

- Pesue: Fox Forest Ottobre 6/2015

- Koulumatkallain: Steampunk Ottobre 6/2015

- Sydänlegginssit: Sidestripe Ottobre 6/2015
Kaikki koossa 128cm.


*****


Pikku Akan marraskuun vaatepostaukset ovat ihan perus-perusta.
Vielä on tulossa yksi kierrätetty perusvaatejuttu 
sekä Vaapula-blogin haaste, lapsuusmuisto. 
Sitten onkin joulukalenterin aika. 
Muutama luukku on jo ihan valmiina. 
Jännittää!
Jännittää hirmuisesti!
Saankohan luukun jokaiselle joulukuun päivälle?!
Täällä siis jouluhöpsö jo ihan fiiliksissä. 

Minions poikien paidoissa

"Äiti, selaapa vähän hitaampaa. 

Aivan ku oisin vilaukselta nähny Minioni-kankaan. 

Peruutapa vähän."

Poika oli nähnyt kangaskaupan sivuilta olennaisen,

juuri sen, minkä kohdalla minä painoin kaasua.  

Minä etsin joulukuoseja, 

lapsi bongasi suosikkipelihahmonsa.

Joulukangas jäi vielä löytymättä,

mutta mieleinen paitakangas napsuteltiin koriin.

Ja paidoiksi saman tien.

*****

Koulupojan paidan kaava: Autumn stripes, koossa 134,  Ottobre 6/2013

Eskarilaisen paidan kaava: Mr. Bear, koossa 122,  Ottobre 6/2013

Onniliinin bodynkaava: Kisuliini, koossa 80cm, Ottobre 6/2012