Luottovaate - neuletakki ommellen

Luottovaate. 

Sen voi vetäistä aina päälle. 

Sille löytyy kaapista sopivia vaatepareja. 

Sen kanssa on tuttu, turvallinen ja kodikas olo. 

Sellaisen ompelin itselleni, 

sattumalta. 

Sen tietää heti ensisovituksesta, 

että nyt on sellainen kyseessä. 

Tänäänkin neuletakki

pääsee käyttöön, 

neljättä päivää peräkkäin. 

Selvästi siis luottovaate,

mieluinen. 

Onnellista elokuun päivää 

just Sinulle!

Täällä satelee vettä. 

Suloinen ropina!

***** 

Melange Knit-kaava löytyy Ottobresta 2/2015.

Helppo ja nopea!

Ötökkä

Ötököitä on monenlaisia. 

Mustia ja pieniä, 

lähes huomaamattomia.

Kirjavia ja vähän suurempia, 

mielenkiintoisia tutkittavia.

Jotkut ovat iljettäviä ja pelottaviakin.

Ja sitten on tällaisia tosi isoja, 

pehmeitä ja pirteitä,

mukavia rutisteltavia,

iloisen kiliseviä.

Teki mieli ommella ötökkä, 

huvikseen. 

Ehkä tämä menee joskus 

Jollekulle Pienelle vauvalahjaksi,

sillä tällä on helistin masussa

ja mukavia tarttumisnauhoja jalkoina. 

Vohvelinen nokkahuilupussi

Pitkin kesää olen soitellut,

harjoitellut tarkemmin sanottuna. 

Pianoa ja nokkista. 

Ihan syystä!

 Lukujärjestyksessäni lukee:

musiikkia kolme tuntia. 

Nyt ei, kuulkaa, liikuta 

minun vahvuusalueellani.

Ei ole harjoitus tehnyt minusta mestaria, 

mutta välillä menee jo virheettömästi. 

Nokkahuilu uuteen pussiin 

ja menoksi.

Ei siis soitellen sotaan, 

vaan töihin. 

Nappipyyhe keittiöön DIY

Mihin teillä ripustetaan keittiön käsipyyhe? 

Meillä se on tiskipöydän alaoven vetimessä. 

Todellisuudessa oven sisäpuolella on 

ihan koukkukin pyyhettä varten, 

mutta oven ulkopuolella oleva pyyhe on 

niin paljon näppärämpi. 

Ompelin taas muutaman nappipyyhkeen

entisten kulahtaneiden tilalle. 

Pari kertaa Vieras on kysellyt ohjetta nappipyyhkeen ompelemiseen.

Tässäpä ne nyt olisivat.

Näin minä tein nappipyyhkeen:

1. Ostin kaksi edullista käsipyyhettä, jotka leikkasin kahtia. 

Usein olen käyttänyt pieniä ns. vieraspyyhkeitä. 

Näin pyyhkeen reunoihin saa valmiiksi siistit kanttaukset.

Joskus olen tehnyt myös vanhoista isoista pyyhkeistä kierrättämällä.

(Toki pyyhkeen voi tehdä ihan uudesta metritavarakankaastakin leikkaamalla

ja huolittelemalla reunat.)

2. Nappiosaa varten leikkasin kaksi tylppäkärkistä V-kirjainta.

Näiden korkeus on noin 20 cm

 ja leveys noin 12 cm. 

Ompelin kappaleet suoralla ompeleella yhteen oikeat puolet vastakkain.

Alareunaa en ommellut.

3. Käänsin ompeluksen oikeinpäin

ja silitin.

4. Taitoin alareunan sisään ja silitin taitteen.

5. Laskostin pyyhkeen yläreunan saman levyiseksi kuin 

ompeluksen taitettu alareuna.

Ompelin pyyhkeen yläreunaan suoran ompeleen, 

jotta pyyhe asettuu paremmin nappiosan sisään.

6. Asetin pyyhkeen nappiosan sisälle. 

Nuppineulasin.

7. Ompelin suoralla ompeleella 

nappiosan ja pyyhkeen yhteen. 

8. Etsin sopivan napin

ja ompelin napinläven. 

Lähes jokaisesta ompelukoneesta löytyy 

jonkinlainen valmis ohjelma napinlävelle.

9. Ompelin napin. 

Napin voi ommella käsin tai koneella. 

Minä olen jo vuosia ommellut lähes kaikki napit koneella. 

Entisessä koneessani ei ollut napin ompeluun ohjelmaa, 

vaan ompelin sopivan levyisellä siksakilla, 

jolloin ompeleen pituuden säädin nollaan.

Nykyisessä koneessani on napin ompeluun oma ohjelmansa.

Jos napinläven ompelu tuntuu ylivoimaiselta, 

napin voi korvata nepparilla.

Siinäpäs nyt valmiit nappipyyhkeet odottavat tositoimiin pääsemistä. 

Ihan asiallinen kaveri! 😊

Siihenpä on hyvä kuivata kädet. 

Aamupalatiskit odottavat pöydällä. 

Työpaikka kutsuu pitkän loman jälkeen.

Ihana kesäloma alkaa olla takana päin. 

Onnellista oloa elokuuhun!

Virkattu reppu

Heinäkuun alussa listasin itselleni 

kaksi käsityöhaavetta

haaveheinäkuun kunniaksi:

1. Farkkuinen tilkkupeitto

2. Virkattu reppu

Helteet voittivat tilkkupeiton 1-0.

Ulkoilma voitti ompeluhuoneen samoin lukemin.

Tästä johtuen tilkkupeitto on vielä kesken. 

Sen sijaan helle ei ole estänyt virkkaamista

eikä virkkaaminen ole paikastakaan kiinni.

Toisen haaveen toteutuminen oli siis vain itsestäni kiinni.

Niinpä sitten olen virkannut automatkalla, parkkipaikalla, 

rannalla, kylässä, kotona.

Repuntekele oli matkaseuralaiseni kaikkialle, 

minne sitten meninkin.

Ja valmistuihan se.

Repun malli löytyy kesän 2017 Suuresta Käsityöstä (6-7). 

Mallista poiketen virkkasin repun yläosaan muutaman lisäkierroksen.

Vuoritin repun puuvillakankaalla. 

Laitoin kankaan tietoisesti nurinpäin, 

jotta pikkuruiset kukkaset voivat kurkkia virkkausrei'istä.

Lisäsin reppuun kaksi vetoketjullista sisätaskua, 

isomman lompakolle, 

pienemmän avaimille.

Vuoritin myös repun läpän

ohjeesta poiketen. 

Reppu on kovin kesäinen olemukseltaan. 

Aion sen kuitenkin valjastaa työkäyttöön 

kun taas koulun ovet pian avautuvat.

Jospa repun avulla saan kaapattua kesän mukaan.

Tältä lomalta reppuun sujahtaa talven varalle 

paljon auringon säteitä ja lämpöä, 

aallon loisketta ja varpaita polttavaa hienoa hiekkaa, 

matkamuistoja lähimaastoista, 

iloisia terveisiä ystävien kohtaamisista, 

rentoa mieltä ja hyvää tuulta.