tiistai 14. elokuuta 2018

Vohvelinen nokkahuilupussi



Pitkin kesää olen soitellut,
harjoitellut tarkemmin sanottuna. 
Pianoa ja nokkista. 
Ihan syystä!
 Lukujärjestyksessäni lukee:
musiikkia kolme tuntia. 
Nyt ei, kuulkaa, liikuta 
minun vahvuusalueellani.







Ei ole harjoitus tehnyt minusta mestaria, 
mutta välillä menee jo virheettömästi. 
Nokkahuilu uuteen pussiin 
ja menoksi.
Ei siis soitellen sotaan, 
vaan töihin. 

12 kommenttia:

  1. Niin kiva tuo vohvelikirjailu, tuo lapsuuden mieleen. Meillä lapsetkin aikoinaan istuivat innokkaina eriväristen lankojen kanssa, poikia myöten. Musiikki on helppo aloittaa juuri nokkahuilulla, helpot sävelet ja onnistuu. Irmeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muisteloista! :) Vohvelikirjonta on jotenkin terapeuttista: värikkäillä langoilla saa luotua vaikka minkälaista pintaa. Innolla odotan nokkisjaksoa syysloman jälkeen. :)

      Poista
  2. Kiva pussi! Mutta oppilaille olisi melkoisen haastavat kiemurat, niitä on onneksi olemassa erilaisia. Iloa nokkistunteihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oppilaat, ihan ekaluokkalaisetkin, ovat oikeasti todella taitavia vohvelipujottajia, kun kun heille antaa mahdollisuuden ja tsemppaa sopivasti. :)

      Poista
  3. No onpa kaunis nokkispussi. Soittaminenkin varmasti on mukavaa, kun saa ottaa huilun noin ihanasta pussista. Mukavia soittohetkiä 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivon ainakin, että tämä pussi tuo iloa itselleni niihin päiviin, jotka tuntuvat väsyttäviltä, pitkiltä tai muuten hasatavilta. :)

      Poista
  4. Kiva pussi nokkikselle! Iloa ja onnistumisen hetkiä soitteloihin! :)

    VastaaPoista
  5. Oi ihanuutta, vohvelikirjontaa<3 Kauniita kuvioita ja pintoja olet langoilla kieputellut<3 Tosi nätti pussukka nokkahuilulle. Minä pidin kesällä lapsille musavisaa soittamalla nokkahuilulla lastenohjelmien tunnareita ja lasten piti arvata mikä ohjelma kyseessä. Ja sanotaanko, että välillä meni niin metsään, etteivät lapset tunnistaneet kappaletta:D
    Vohvelikirjonnasta tuli ihan ala-aste ajat mieleen. Kässätunnilla kirjottiin ruokalaput, ei siis sellaisia vauvojen ruokalappuja vaan mikä laitettiin pulpetin päälle ruokailussa:D Viime vuonna päätin vähän verestää muistoja ja kokeilin sellaista ronkkauskirjontaa vohvelikankaalle, höm, mikä sekin on muuten jäänyt vielä esittelemättä:D Mukavia soittohetkiä sinulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, tuo musavisahan on oikein oivallinen idea mulle töihinkin. :)
      Ihana tuo koulumuisto. Meilläkin oli muuten sellaiset ruokaliinat. Nyt muistankin. Olin ne jo unohtanut.
      Mulla on toinenkin vohvelikirjontajuttu työn alla. Saa nähdä, valmistuuko milloinkaan. :)

      Poista