Upeat syyskelit.
Pakko ulkoilla ja nauttia säästä.
Kerätä auringonsäteitäkin talven varalle.
Ompelukone on ollut hiljaa
(tai ainakin melkein!).
Ja neuletyötä en ole edes saanut puikoille,
vaikka se niin syksyyn kuuluukin.
Käsityösuunnitelmia toki on.
Paljon.
Lauantaina intouduin pihan syyspuuhien lomassa
niputtamaan vaahteran lehtiä
kranssiksi.
Ihan vain ohutta rautalankaa
ja isoja keltaisia lehtiä.
Tulipahan makean värinen!
*****
Herkulliset ovat värit luonnossa muutenkin.
Mansikkapenkistä ei enää löydy marjoja,
mutta lehdet hehkuvat kilpaa keskenään.
Vielä on vahvana kesän vihreäkin.
Muistona.
Kirsikkapuu on vihreä,
keltainen, punainen,
oranssi ja ruskea.
Eikä kukaan sano,
etteivät ne värit sopisi yhteen.
Kyllä luonto tietää.
Ja juhannusruusun viimeiset lehdet
piikikikkäiden oksien lomassa.
Kumpi asu on kauniimpi:
valkoinen puku juhannuksena
vai satokauden päätösjuhlan väri oranssi?
Vaahtera yllättää joka vuosi.
Nuo värit!
Ja se kahina,
joka kuuluu kenkien alla,
kun lehdissä kahlaa.
Syksyn ääni.
Kuihtuneet kesäkukat
kitkin kompostiin.
Orvokit jätin.
Miksi?
Ne kukkivat yhä.
Niillä on neljäs "kukkasato" menossa.
Kolme kertaa olen sen leikannut matalaksi.
Viimeksi elokuun alussa.
Ovat kukkineet aprillipäivästä asti.
Ahkerat, kiitolliset.
. Porraspieleen istutin syksyä
muutaman taimen verran.
Ja toin kynttilälyhdyn.
"Laitoitko ihan huvikseen?"
kysyi Kaksivuotias.
Ihan huvikseen.
Syksyn kunniaksi.
Värikkään ja aurinkoisen.
Ja varsinkin sen harmaan ja pimeän.
Ei haittaa,
vaikka kesä on pois.
Saan käpertyä omaan lämpimään kotikoloon.
Sytytellä kynttilöitä ja rauhoittua.
Ja ehkä käsityötkin saavat osansa.
Syksy - minä tykkään siitä.
*****
Muutama tunnelmakuvanen vielä
sunnuntaisesta retkestä
läheiselle nuotiopaikalle.
Upeissa maisemissa
sopivien herkkujen ja
mukavan seuran kanssa.
Tartutaan tähän hetkeen.
Nautitaan.
Mukavaa arkiviikkoa!
