Joulua odotellessa

Kalenterin luukkuja raotellaan, 

päiviä lasketaan,

jännitetään, 

joulua odotellaan. 

Adventin aika.

Mökissä leivotaan, 

torttuja ja piparkakkuja. 

Tuoksuu herkulliselle,

maistuu makoisalle.

Ja mitä? 

Varmasti näin oikein!

Sen täytyi olla Tonttu.

Se kurkisti ikkunan alareunasta

ja hävisi yhtäkkiä kuin oli tullutkin. 

Luonto harsoutuu valkeaan peittoon.

Hei, leijailkaa, te pienet hiutaleet.

Koti pukeutuu jouluun. 

Punaista, ruskeaa, vihreää,

kultaa ja kimallusta.

Norsukin on juhlapuvussaan. 

*****

Pikku Akka on joulutuulella, 

tiedossa on adventtiarvontoja. 

Joka sunnuntai jouluun asti on arvonta.

Tämä on kiitokseksi Teille, 

jotka olette olleet mukana tällä blogimatkalla.

Mukana ovat siis kaikki uskolliset kurkkijani, 

jotka ovat julkisessa lukijapaneelissani. 

Mukaan olen kirjannut myös kaikki 

viime kesän tai kuluneen syksyn aikana 

juttujani kommentoineet kävijät. 

Automaattisesti. 

Jos joku haluaa arvonnan aikana 

tulla mukaan, 

niin sydämellisesti tervetuloa!

*****

Lisäksi tulee arvonta myös 

jouluaatolle, 

mutta se palkinto on vielä puikoilla. 

*****

Lumihiutaleet on leikannut

Pikku Akan Ihanainen Sisko. 

Hän on luvannut leikata

seitsemän hiutaletta kolmannen sunnuntain arvontaan. 

Kiitos Siskolle!

Odotellaan joulua!

Tunnelmoidaan ja nautitaan!

Tuletko ystäväksi minulle?

Viime joulun alla

Tonttupoika 

 tarkkaili tupaamme.

Kynttilänvalossa, 

hämärässä, 

aamusta iltaan. 

Teki merkintöjään

ja taas tarkkaili. 

Mahtoi olla Tarkkailijatonttu.

Joululahjaksi Tonttupoika sai liivin. 

Mökin Akan virkkaaman

purkulangoista rakkaudella nyhertämän. 

Hymy kareili Tontun suupielissä,

parran uumenissa. 

Joulu meni. 

Tonttu piiloutui omaan kesäpiiloonsa. 

Tuli kesä.

Tuli syksy.

Pikku Akan ompeluhuoneessa kone hurisi. 

Eräänä päivänä puusohvan nurkkaan oli ilmestynyt

Tonttuneiti.

Tarkkasilmäinen, lettipäinen

ja kiltinoloinen.

Tyylikkäältä vaikutti.

Helmet oli kaulassaan, 

rimpsuhuivi hartioillaan

ja villahousut jalassaan.

Pitsiäkin oli pipon reunassa, 

hameen helmassa ja

hihansuissa.

Hieman hienohelma, 

arvelin.

Yksin istui, 

katseli mökin menoa. 

Tarkkaili kouluunlähtöjä, 

töistätuloja,

iltahässäkkää

ja aamukiireitä.

*****

Eräänä iltana, 

kun Akka oli melkein jo nukahtanut,

kuului kuiskaus:

"Tuletko ystäväksi minulle?"

 Aamulla näimme,

Tonttuneiti oli saanut 

ystävän. 

Nyt Mökin menoa 

tarkkailee kaksi.

Mikään ei jää varmaan näkemättä.




*****

Mökissä on alkanut joulunalusaika. 
Talvivaloja on sytytetty,
lumihiutaleita on leikattu ikkunaan, 
lahjoja on ommeltu
ja jouluarvontaakin uskollisille blogikurkkijoille luvassa. 
Nautitaan tästä pimeästä alkutalvesta
kynttilöiden pehmeässä valossa. 

Villasta verhoksi, liinaksi ja tontuksi

Joskus on hyvä ottaa aikaa 

ihan vain itselle. 

Itseä varten. 

Miten se onkin niin hankalaa 

pienten lasten äideille?

Kolmen lauantain verran 

sain nauttia villan rentouttavasta vaikutuksesta.

Olin ilmoittanut itseni huovutuskurssille. 

*****

Ensimmäiseksi työksi 

vapaalankahuovutin verhon 

käytävän ikkunaan. 

Kotona virkkasin verhoon tankokujan

ja ompelin sinne tänne pieniä kimaltavia helmiä, 

kuin jääpisaroita. 

Kimaltavat kauniisti,

kun valo sopivasti sattuu niihin. 

*****

Toisena työnä huovutin valmiista villalevyistä 

pyöreän pöytäliinan. 

Neulahuovutin koristeeksi pieniä tähtösiä. 

Tuli joulunnäköinen.

*****

Joulunnäköinen. 

Sitä on tämä tonttukin. 

Sen neulahuovutin 

kaksipalloisen lumiukonmuotoon 

leikatun superlonin päälle. 

*****

Tonttu on jo hetken tarkkaillut

Punaisen Mökin elämää 

keittiön sivupöydän nurkassa. 

Neitivekaran syntymäpäivän kunniaksi

laitoin valokranssin huopapitsiverhon kaveriksi

samaan ikkunanurkkaukseen.

Se antaa pehmeää valoa

hämäriin aamuihin ja iltoihin. 

Kranssin neuloin 

pörrölangasta ja paperinarusta

pari syksyä sitten.

Tästä alkaa jouluun valmistautuminen. 

Nautittavaa kiirettä ja tohinaa!

Pehmoja sairaalaan

Olla lapsi, 

olla sairaana,

olla sairaalassa, 

ehkä juuri jouluna. 

Siksi minä päätin osallistua 

Suomen Suurimpaan Joululahjaan. 
Kampanjan aikana käsityön harrastajat
ompelevat, neulovat ja virkkaavat pehmoja, 
jotka toimitetaan ennen joulua sairaaloihin. 
Pehmot jaetaan joulun aikaan ja sen jälkeen 
lapsipotilaille.

Päätin ommella muutaman pehmon. 

Kissoja ja leijonia. 

Pehmeitä ja rutistettavia.


Lohduksi.
Turvaksi.
Iloksi. 

Nämä pehmot lähtevät Keski-Suomen Keskussairaalaan.

Haluatko sinäkin osallistua?

Vielä ehdit mukaan. 
Voit kurkata kampanjan sivulle tästä (klik).

Pehmojen lisäksi monet sairaalat ottavat vastaan
ihan pienille sairastajille nuppupeittoja. 
Niitäkin ehtii vielä ommella ennen joulua. 
Nuppupeittohaastetta voit käydä katsomassa täältä (klik).

Näiden pehmojen kaava on kirjasta
Raili Myntti: Pehmeitä leluja.