Pitempi hiihtotakki

Hiihtämisestä innostun joka vuosi. 

Tänä vuonna olen ollut erityisen innoissani, 

kun latu lähtee ihan porraspielestä. 

Lähtemisen kynnys on matalalla. 

Pakkanenkaan ei ole ollut esteenä, 

hidasteena kylläkin.

Kovimmilla pakkasilla olen hiihtänyt talvitakki päällä. 

Leudommilla keleillä softshellisellä hiihtotakilla. 

Se on hyvä, mutta siinä on yksi vika. 

Se yltää vain puoleen peppuun

ja sen kanssa ei juurikaan voi 

kerrospukeutua. 

Eli sillä tulee kylmä, 

jos pakkasta on yli 15. 

Arvaatte lopun:

ompelin pitemmän hiihtotakin. 

Nämä kuvat on otettu sunnuntaina 
25-asteen pakkasessa. 
Hieman liian kylmä sellaiselle 
kunnon hiihtolenkille, 
mutta rauhalliselle 
hiihtelylle aivan mainio keli,
kun takin alla on useampi kerros lämmikettä. 
Ihanasti aurinkokin jo paistelee. 
Ja lämmittääkin pikkusen. 

Reipasta päivää Sinulle!

❤❤❤


Kaavana on Ottobren 5/2013 Fall Favorite
pienillä muokkauksilla. 


❤❤❤

Osallistun tällä takilla samalla Käsityöblogit-ryhmän 
Käsityön teemavuoteen 2019.
Tammikuussa on aiheena lempivärini.
Olen vaate vaatteelta huomannut olevani 
yhä enemmän vain musta-valko-harmaa. 
Siinä mielessä edellisen postauksen nipsukukkarokin
olisi sopinut haasteeseen oikein hyvin.
Pst! Hoksasitko, 
taas olen löytänyt itselleni 
vuoden kestävän haasteen?
❤❤❤

Nipsukukkaro, osasin sen sittenkin!

Minulla on ollut kompastuskivi.

En ole sitä ikinä saanut ylitettyä onnistuneesti, 

vaikka olen monta kertaa sitä yrittänyt. 

Nimittäin nipsukukkaro. 

Monta ohjetta olen tutkinut

ja tarkasti niiden mukaan toiminut. 

Mutta ei, 

kovin kelvollista kehyskukkaroa 

en ole saanut aikaan. 

Mutta nyt se onnistui. 

En oikein itsekään usko, 

että se voi edes olla mahdollista.

Hyvä minä!

 Tai eihän se vielä täydellinen ole, 

mutta täysin käyttökelpoinen. 

Sen suu avautuu ammolleen,

kun aiemmat olivat niin-niin-niin ahtaita. 

Yläreuna pysyy kehyksen sisässä

eikä irtoile niin kuin ennen. 

Ja nipsukin pysyy napakasti kiinni. 

Tein kukkarosta puhelimelle sopivan, 

mutta laturin piuhat sen valtasivat työkassissa. 

Enää ei johdot ole sikin sokin laukussa. 

Ja miten minä nipsukukkaron 

sitten nyt osasin tehdä?

Todella selkeän ohjeen mukaan. 

Kurkkaapa tänne (Klik).

Sinäkin varmasti onnistut näillä ohjeilla, 

jos et tähän mennessä ole vielä onnistunut. 

Kiitos Punatukalle ohjeesta

ja virtuaalisesti kimppu kauniita tulppaaneja! 

Mukavaa pakkassunnuntaita Jokaiselle!

Raitis keli lähteä hiihtämään, 

mutta jospa se päivemmällä lauhtuisi. 
Pakkasauringon paistetta!

❤❤❤

Pikku laukuilla uuteen vuoteen

Mietökset menneessä, 

ajatukset tulevassa, 

toiveita ja ennustuksia, 

linjauksia ja suuntaviivoja

uuden vuoden kynnyksellä.

Mitä nappaan mukaan viime vuodesta?

Mihin haluan muutosta?

Miten tästä eteenpäin?

 Kuusi vuotta käsi kädessä,
käsityöt ja blogi. 
Selkeä parivaljakko.
Jatkukoon niin tulevaisuudessakin. 
Koulutyöbloggauksia on toivottu.
Koulu ja opetus ei saa jalansijaa
täällä aiempaa enempää, 
kaikista kauniista toiveista huolimatta.

Blogini on käsitöiden temmellyskenttä

ja luokkahuone on työmaani.  

Blogi on harrastus, 

työ ei. 

Vaikka mukavaa sekin on. 

Viime vuosien aikana olen 
enimmäkseen ommellut, 
suristanut vaatteita
lapsilleni ja itselleni. 
Niitä ompelen edelleenkin, 
mutta varmaan ne yhä harvemmin 
päätyvät tänne blogiin. 
Varsinkaan ne koululaisten vaatteet.
Siihen on kaksi syytä.

Syy yksi:

Mustat perushousut, 

kuosilliset peruspaidat ja  

tarpeeseen ommellut alusvaatteet

eivät ylitä blogimielenkiintoisuuskynnystä.

Ei edes itselläni.
(Ja niitä suurin osa 
ompeluksistani on, 
kun toiveiden mukaan ompelen.)

Syy kaksi:

Esiteiniosasto on harvoin kuvaustuulella. 
Haluan tehdä tätä hommaa kuitenkin hyvällä mielellä, 
en pakottamalla, en edes lahjomalla.

Ja vaatteiden kuvaaminen hengarissa

tai tasolla ei tunnu mielekkäältä. 

Mutta blogia aion päivittää 
ja ompeluksiakin varmasti putkahtelee kuukausittain.
Ja ompelusten lisäksi monenmoista muuta käsityötä.

Suunnitelmia on
ja ideatkin räiskähtelevät

kuin vuodenvaihteen raketit 

tuulessa ja tuiskussa.
Olisipa vain aikaa toteuttaa kaikkea.

Haasteihminen täällä, hei!
Kolmena edellisenä vuonna olen osallistunut 

eri blogien vuoden kestäviin haasteiseen. 

Tänä vuonna en taida tarttua

yhteisiin haasteisiin. 

Ellei sitten löydy niin koukuttavaa haastetta, 

että koukku tarttuu sormeen liian tiukasti. 

(Pst! 
Onko kukaan hoksannut vielä 
mitään mukavaa haastetta?)

Sen sijaan haastan itse itseni. 

Pyrin kokeilemaan mahdollisimman usein 

jotain uutta tekniikkaa, 

uutta kaavaa, 
uutta materiaalia.

Ensimmäinen joulun jälkeinen ompelukseni
on pikkuinen laukku. 

Tein sen uudella kaavalla

ja materiaalinakin käytin

Marimekon tilkkujen lisäksi

 mielenkiintoista tekonahkaa,
uutta materiaalia minulle. 

Samaa materiaalia käytin toisessakin laukussa, 
jonka tein jo ennen joulua. 
Siinä tekniikka ja malli on vanha tuttu. 
Tällä mallilla tein kuluneen vuoden aikana useita pussukoita (Klik). 
Ihanasta Punatukan blogista löytyy vetoketjupusseihin 
todella mahtavat työohjeetkin (Klik). 

Mutta jotain uutta ja

sopivasti kaikkea vanhaa 

on tiedossa Pikku Akan Tilkkuvakassa
alkaneenakin vuonna.
Tyyli ja linja ei muutu.

Toivotaan vuodesta onnellista, 
tervettä, rakkaudentäyteistä

idearikasta ja luovaa!
Sinulle ja minulle, 
meille jokaiselle!

❤❤❤