Tämä on blogini 600. postaus.
Oikeastaan se lukumäärä tuntuu niin suurelle,
etten ensin uskonut sen olevan edes totta.
Reilun kahdeksan vuoden aikana
tästä on tullut harrastus,
jonka äärellä vierähtää useita hetkiä viikon aikana.
Tämän harrastuksen mukana olen saanut
monta sometuttua ja muutaman Ystävänkin.
Juttutahti on vaihdellut.
Välillä postauksia on tullut tiheämpään tahtiin,
välillä on ollut katoviikkoja.
Toisinaan jutut syntyvät kuin itsestään,
joskus pitää puristaa enemmän.
Tällaisessa juhlapostauksessa olisi mahtavaa esitellä
joku upea, monimutkainen tilkkutyö,
kaunis, monivärinen kirjoneule
tai uusi, vaikea erikoistekniikka,
jota yleisö saisi huokaillen ihailla.
Tässä merkkipaalupostauksessa esittelen kuitenkin tyylilleni uskollisena
hyödyllisen pikku ompeluksen,
jonka sain viikonloppuna lopultakin tehtyä.
Korjasin ihanat,
jalassa hyväntuntuiset Otz-kenkäni.
Mutta hei!
Parsiminen ja paikkaaminen
on tämän vuoden Taitoliiton valitsema käsityötekniikka.
Siksihän tämä ompelus passaakin tähän hetkeen
paremmin kuin hyvin.
Parin vuotta vanhoihin Otzeihin oli tullu kaksi reikää.
Leikkasin korkkikankaasta palaset reikien peitoksi.
Laitoin korkkikankaan nurjalle puolelle liimaharson,
jonka avulla sain pysymään paikan paikoillaan ompelun ajan.
Ompelin paikat kiinni tikkipistoilla ikivanhalla karhulangalla.
Se lankarulla muuten tuli minulle yhden mahtavan kirppislöydön mukana.
Niin vain aika tavaran taas kaupihti.
Olikin hyvää ja tiukkaa lankaa!
En tiedä,
miten korkkikangas kestää kengissä.
Nyt testataan.
Idean tällaiseen paikkaamiseen sain Sormustimen Instagram-tililtä.
Korkki kyllä sopii hyvin Otzien paikkamateriaaliksi,
kun pohjallisetkin ovat korkkia.
Syksy on jatkunut ihan suurenmoisena,
niin värikylläisenä ja aurinkoisena.
Eilen siihen aurinkoisuuteen tuli muutos.
Tuuli ja satoi,
keli näytti harmaalta.
Se näytti suorastaan sohvan nurkkaan
neulomaan kutsuvalta.
Nautiskellaan syksystä
joka säässä!
❤❤❤
