Villakangastakki

 

Montakohan vuotta kolme metriä 

sinistä villakangasta ehti marinoitua 

ompeluhuoneessani?

Ehkä kymmenen, 

ehkä enemmänkin.

Tammikuussa sen kuitenkin ompelin takiksi.

 

Sain ompeluinnostuksen 

Facebookin ompeluryhmä Alavarassa, 

jossa kuluvana vuonna järjestetään 

aina kuukauden mittaisia ompeluhaasteita.

Tamminaarin aiheena oli talvivaate. 

Ai että, miten tyytyväinen olen tähän haasteeseen. 

Kaavana takissa on 

Mutcat Design Housen Sweet-takki.

Kaavasta poiketen jätin solmimisnauhat ja vyön pois. 

Tilalle laitoin ison nepparin. 

Lisäksi ompelin takkiin povitaskun. 

Etutaskuihin löysin hauskat suuntamerkit. 

Olen käyttänyt takkia nyt viikon verran.

Olen nauttinut siitä, 

että pitkät neuletakitkin piiloutuvat takin sisään, 

eivätkä vilku helmasta. 

Hihoja taidan kuitenkin vielä lyhentää, 

kun ne tuntuvat hieman pitkiltä.

Ja kuvissa myös näyttävät siltä.

Kovilla pakkasilla, 

joita nyt on riittänyt, 

on voinut nostaa kaulukset ylös

ja suojautua kunnolla vilua ja viimaa vastaan. 

Ja onhan tämä lämmin, 

kun se ulottuu polviin asti. 

Nyt tammikuu on vaihtunut helmikuuhun. 

Helminaarin aiheena on sydämellinen ompelus ystävälle. 

Siihen haasteeseen on suunnitelma jo valmiina. 

Tässä välissä voi neuloa lapasia, sukkia ja kaulahuivia.

Ja neuletakkikin on puikoilla. 

Lapaset valmistunevat ensimmäisenä 

Olympialaisia seuratessa. 

Heleää helmikuuta Sinulle!

*****

Nämä kuvat nappasin eilen hiihtolenkiltä.

Talven kauneus jatkuu yhä.

Pitempi hiihtotakki

Hiihtämisestä innostun joka vuosi. 

Tänä vuonna olen ollut erityisen innoissani, 

kun latu lähtee ihan porraspielestä. 

Lähtemisen kynnys on matalalla. 

Pakkanenkaan ei ole ollut esteenä, 

hidasteena kylläkin.

Kovimmilla pakkasilla olen hiihtänyt talvitakki päällä. 

Leudommilla keleillä softshellisellä hiihtotakilla. 

Se on hyvä, mutta siinä on yksi vika. 

Se yltää vain puoleen peppuun

ja sen kanssa ei juurikaan voi 

kerrospukeutua. 

Eli sillä tulee kylmä, 

jos pakkasta on yli 15. 

Arvaatte lopun:

ompelin pitemmän hiihtotakin. 

Nämä kuvat on otettu sunnuntaina 
25-asteen pakkasessa. 
Hieman liian kylmä sellaiselle 
kunnon hiihtolenkille, 
mutta rauhalliselle 
hiihtelylle aivan mainio keli,
kun takin alla on useampi kerros lämmikettä. 
Ihanasti aurinkokin jo paistelee. 
Ja lämmittääkin pikkusen. 

Reipasta päivää Sinulle!

❤❤❤


Kaavana on Ottobren 5/2013 Fall Favorite
pienillä muokkauksilla. 


❤❤❤

Osallistun tällä takilla samalla Käsityöblogit-ryhmän 
Käsityön teemavuoteen 2019.
Tammikuussa on aiheena lempivärini.
Olen vaate vaatteelta huomannut olevani 
yhä enemmän vain musta-valko-harmaa. 
Siinä mielessä edellisen postauksen nipsukukkarokin
olisi sopinut haasteeseen oikein hyvin.
Pst! Hoksasitko, 
taas olen löytänyt itselleni 
vuoden kestävän haasteen?
❤❤❤

Harmaa tikkitakki

Harmaa kukkaketo, 

värikäs tähtitaivas, 

hopean kimallus. 

Tikkitakki Tytölleni. 

Perustakki pienillä yksityiskohdilla, ihan parhautta. 

Hyvin käy kengännauhat hupun nyöriksikin. 

Vetoketju heijastaa pimeässä. 

Hihansuut kimaltavat kivasti. 

 Ja suuren hupun sisään mahtuu 

villi poninhäntä. 

Pihan suuri haapa on levitellyt lehtensä pitkin pihaa. 

Voittaakohan haravointivietti käsityöinnostuksen?

Ainakin aurinko paistaa kutsuvasti. 

*****

Takin kaava on yhdistelty useammasta. 

Tähtinauhat ovat Naputiinasta. 

Kukkatikki on Halpahallin kangaskaupasta, 

samoin heijastava vetoketju. 

Kimaltava resori on Kangaskapinasta. 

Mustavalkoisia vaatteita uusilla ja vanhoilla kaavoilla

Montakohan Mekkotehtaan Ainoa olen tehnyt? 

Pitkästi yli kymmenen. 

Pienin muokkauksin.

Vaihtelu varmaan virkistäisi. 

Kuin tilauksesta Työkaverini 

toi vanhan, aikansaeläneen vaatteensa minulle. 

Että tekisinkö hänelle uuden samanlaisen,

kun ei kaupasta enää saa samanmoista.

Olisikohan minun mallinen?

Leikkasin vaatteen kappaleiksi. 

Piirsin kaavat. 

Leikkasin kankaat. 

Ompelin.

Tein pieniä muutoksia.

(Ja vielä pitää tehdä muutamia pieniä muutoksia:

esim. pienentää kädenteitä.)

Just mieluisa itselle!

Leggarit sen sijaan ompelin aiemmin muokkaamallani, 

hyväksi havaitulla kaavalla. 

Tämänkin kaavan alkuperä on puhkikuluneissa ostoisissa housuissa.

Miten tykkäänkään yksivärisen yläosan kanssa 

kuviollisista legginsseistä!

Ja mustavalkoiset ihan parhaat!

Mies puhuu jotain kalsareista, 

mutta antaa puhua. 

Mitäpä mies ymmärtäisi naisen 

kuviollisista housuista!? 😃

Minusta huiput! 

Ihan yhtä huippufiilikset 

eivät viime syksynä tulleet tästä hupparitakista. 

Mukava päällä, 

mutta... 

Peilissä ja kuvissa näyttää ihan teltalta

ja nainen pallolta.

Mielikuvissani yhdistelmän piti näyttää

joltain ihan muulta. 

Heitin hupparin talveksi odottamaan remonttia. 

En innostunut. 

Ei ollut aikaa turhuuteen:

muokata justiinsa valmistunutta vaatetta.

Päätin sovittaa uudelleen. 

Keväällä. 

Eihän se miksikään ollut talven aikana muuttunut. 

Eivätkä ajatuksetkaan. 

Ei tästä tullut työvaatetta

eikä kaupassakäyntitakkia. 

Tuli hyvä kotipihailukampe.

Tässä on hyvät taskutkin.

Että ei muuta kuin haravahommiin!

Neljän päivän lomakin tulossa. 

Ja syksyllä varisseita lehtiä tantereella riittää.

*****

Ps. Hupparitakkikaavassahan sinänsä ei ole mitään vikaa, 

mutta tein liian ison. 

Ja ehkä joku muu kuin mustavalkoinen pallokuosi pukisi paremmin.

Kaava löytyy Suuresta Käsityöstä 7/2017 (Klik)

Pps. Mehukekkerit-blogissa vietetään mekkotoukokuuta. (Klik)

Ehkä musta tunikainen vaate voidaan laskea melkein mekoksi. 

Ppps. Mustavalkoisten ompelusten jälkeen on muuten tiedossa

 vaaleanpunaista ja söpöä, 

vauvakoossa. 

Mustavalkoisia taskuvaatteita itselle

Mustavalkoinen, 

joustava,

taskuja 

- kuulostaa minun vaatteeltani.

Sellaisia tein pari kappaletta, 

jakkusen jo kesällä, 

mekkosen nyt syksyllä. 

Kolmas mustavalkoinen kangas 

odottelee leikkuupöydällä vuoroaan. 

Ehkä jo alkavalla viikolla se pääsee saksien suuhun. 

Siitä pitäisi tulla hupullinen luottovaate. 

Tai rento kotoiluvaate.

Katsotaan, 

miten käy. 

Aamun usva on väistynyt. 

Luonto on vielä värikylläinen. 

Mustavalkoiset päivät ovat vielä edessäpäin. 

Aurinkoisia hetkiä lokakuun päiviin! 

*****

Mekon kaava on Paapiin Flora-mekko.

Takin pohjakaavana on Tyyne-Esterin Lyyli-jakku, 

jota olen muokkaillut jonkin verran. 

Kun en tiedä, millaisen takin tekisin...

Kun ei tiedä.

Kun ei tiedä, onko kaava hyvä.

Kun ei tiedä, mikä koko on sopiva.

Kun ei tiedä, minkä mittaisen haluaa. 

Kun ei vaan tiedä!

Pitäisi jo tietää.

Talvi on ihan pian. 

Ja tumma villakangaskin on ostettu.

Ostettu jo vuosi sitten. 

Viime talveksi suunnittelin. 

Mutta kun en tiennyt, 

millaisen haluan. 

Siis en tosiaankaan tiennyt.

Yritän nyt olla viisaampi. 

Aloitin testitakista.

Kesällä ostin halvan kankaan. 

Syksyllä löysin kaavankin.

Leikkasin kankaan. 

Ompelin. 

Sovitin. 

Ja taas ompelin.

Nyt saatan tietää, 

milla kaavalla teen 

"sen paremman villakangastakin". 

Ihan varma en vielä ole.

Ainakin siinä on tilava huppu.

Ja mallikin miellyttää.

Saatan minä silti vielä

muutaman kaavalehden selata.

Ehkä. 

En ole ihan varma.

Jostain kuitenkin olen varma.

Nämä ovat ihania.

Sain nämä lahjaksi 

Ihanalta Mummutädiltäni. 

Kaksi kauluria. 

Niin minun värisiäni! 

Tämä juttu oli blogini 

300. postaus. 

Aika monta takana.

Sitä sopisi juhlia vaikka arvonnalla, 

mutta taidan säästää sen joulukalenteriin, 

kun sekin on jo suunnitteilla. 

Tulkaa sitten sinne kurkkimaan 

ja osallistumaan. 

Ps. Minulle saa vinkata kivoja 
talvitakkikaavoja. :) 


*****




Tein testitakin Ottobren 5/2012 Perfect Autumn-kaavalla.
Kaulurit on neulottu Dropsin Baby Merinosta (sininen)
ja Nepalista (keltainen).

Osallistun tällä takilla HommaHuoneen Värikkääseen vuoteen. (Klik)
Marraskuun väri on violetin ja lilan sävyt. 

Juuri sopivat vaatteet ulkoiluun

Harmaita ovat lokakuun päivät, 

aurinko ei juuri pilkistele, 

mutta ei sadakaan

- onneksi. 

Sopiva sää ulkoilla 

ja nauttia syksystä. 

Viettää aikaa Läheisten kanssa.

Parahiksi ennen lomaa

sain oman ulkoilupuvun valmiiksi. 

Kankaat jo tovin ehtivät odotellakin vuoroaan.

Omilla mitoilla tehty.

On sopivanmittaiset hihat ja lahkeet.

Ei tarvitse olla pitkä ja hoikka. 

Saa olla vapaasti pätkä ja pullukka. 

Ei kiristä, ei purista.

Ei huku telttaan. 

Ja hiuksetkin mahtuvat huppuun.

Muutaman päivän mökkiloma

katkaisi sopivasti arjen. 

Patikoitiin polkuja

pitkin metsiä ja 

lammen rantoja.

Harjulta toiselle.

Ihasteltiin käkkyrämäntyjä, 

siliteltiin pehmeää jäkälää, 

ihmeteltiin lampien kirkasta vettä.

Pysyttiin kartalla.

Unohdettiin työ ja koulu.

Just hyvä loma. 

Vielä muutama päivä aikaa kotoiluun. 

*****

Ulkoilupuvun kankaat ovat R-collectionilta. 

Takin kaava: Ottobre 5/2013, Fall Favorite, 

koko 42, lyhennettynä. 

Muokkaukset:

- vuoritettu pussiin

- jätetty pois takahelmasta halkio

- jätetty pois rintataskut

- lisätty heijastimia

- lisätty hihansuihin tampit, 

- teipattu saumat

Housujen kaava:  Shelbyn Korouoma 

Muokkaus: lahkeensuissa kuminauhakiristys