sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Piuhat piiloon - seinälokerikko



Arjen luksus. 
Aamupalalla tuoreita marjoja,
päivällä mukava puhelu Ystävältä, 
illalla rauhallinen hetki ylhäisessä yksinäisyydessä,
yöllä riittävän pitkä uni.
Sitä se on minulle.


Luksuksen voi pilata pienikin asia.
Se, että kesken puhelun akku piippaa tyhjää.
Se, että puhelimen laturi on piuhoistaan sekaisin 
viiden muun laturin kanssa.


Se harmi on nyt selätetty.
Nyt on latureille kotikolot.
Tein seinälokerikon.




Koulupojan luksus on
kuppi kuumaa kaakaota 
ja riittävästi ilmaa jalkapallossa.




Neidille arjen luksus on 
Aku Ankka keskiviikkona
ja kimalletta paidassa.




Sujuva arki 
- se on parasta luksusta.





Mikä sinulle on arjen luksusta?



*****


Tällä ompeluksella osallistun 

Pst. Lokerikko pääsee siivouskomeron oveen, 
kunhan Punaisessa Mökissä remontti valmistuu.


perjantai 17. lokakuuta 2014

Koulupojan housuja



Housupula
ja 
Koulupoika.

Pitää joustaa,
että voi pelata.
Pitää olla pehmeät,
etteivät kutita.
Ei saa olla värikkäät,
ettei näytä pellelle.
Pitää olla väljät,
mutta sopivasti.

















Pehmeitä,
joustavia,
taskullisia.

Mieluisat.

Arjenharmaat 
kasvunvarahousut.



******

Tummempien housujen kaava: OB:n Mock Denim 4/2014 koko 128cm
Muutokset: 
* Vyötäröresori tehty yhdestä kappaleesta 
* nyöri korvattu leveällä kuminauhalla.

Vaaleampien housujen kaava: Season looks 3/2014 koko 128cm.
Muutokset: 
* Hieman kavannettu
* vyötärökuminauha korvattu resorilla ja nyörillä
* taskuissa vain yksi taskupussikappale
ja tikattu lahjekappaleeseen kiinni. 





lauantai 11. lokakuuta 2014

Pompulahuivit



Joustava,
lämmin, 
pehmeä,
paksukin.
Pärekorineulos.
Kuin minä.

Pärekori.
Näyttää vanhanaikaiselta.
Täyttää paikkansa nykyajassa.
Pohja vahvasti maassa.
Tukeva taakkojen kantaja.
Tuntuu tutulta.
Omalta.

Vaahtokarkkisen hempeä,
untuvan keveä,
romanttinen pallero.
Joustamatonkin.
Vaaleanpunainen pompulanauha.
Sellainen minä en ole.






Otin vastaan haasteen
arvostamastani Mallikelpoinen-blogista.
Tämän viikon haaste on ommella 
jotain vastakohtaista,
jotain sellaista mitä minä olen
ja mitä en ole.

Tällainen siitä tuli. 
Pärekorin ja pompulan liitto.
Sopivasti lämmittää kylmiä syysviimoja vastaan.
Ja pienet kissanpennutkin pääsivät kaulalle. 
Suloiset! 



*****

Ompelin itselleni huivin pärekorineuloksesta. 
Huivin leveys on 140 cm. 
Huivin korkeus on 40cm. 
Pitkällä sivulla on vain saumurihuolittelu 
ja suoralla ommeltu käänne.
Lyhyemmillä sivuilla on lisäksi pompulanauha.


Neidin kaulahuivi on oikeastaan kauluri. 
Kaava on Ottobren 4/2014 Cosy Piece.
Kissakangas on joustavaa trikoota
ja takapuoli pehmeää velouria.
Neppareiden alla on kiinnisilitettävä tukikangas.



*****

Saapa nähdä, 
millainen on ensi viikon haaste. 
Hieman hidastaa ompelua
lopultakin Punaisessa Mökissämme alkanut remontti
ja evakkoon joutuminen.
Ompelukoneet jäivät Tilkkuvakan kanssa 
Vinttiin odottamaan remontin valmistumista. 






keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Kiekuuko aapiskukko?





Sain ompeluystävältäni kuvia. 
Vinkeäksi virikkeeksi,
ihastuttavaksi ideaksi,
ihanaksi inspiraatioksi.


Valitsin kolmesta kuvasta tämän:


Väriä, 
raitoja, 
kuin pyrstösulkia
hauskoja taloja vierivieressä,
linnunpönttöjä.
Sellaisia mielikuvia.


Tartun pyrstöön.
Pengon tilkkuvakkaa,
löytyy joka väriä.
Sommittelen.
Syntyy kukko.
Aapiskukko tietenkin.


Aapiskukko,
karttakeppi kädessään,
niin vanhanaikainen.
Arvovaltainen.


Aapiskukko astelee helmalle.
Pohjalla kaunokirjoitusta,
sitä mitä ei ensin meinaa mitenkään 
käsi osata koukertaa,
ja sitten kun osaa, 
kynä liukuu niin nopeasti,
että unohtaa tehdä kauniisti.


Aapiskukko asuu aapisessa.
Ekaluokkalainen on Aapisen kaveri.
Tai Aapisten, niin kuin meillä Punaisessa Mökissä.


Ensin hän tavaa,
tapailee sanoja,
nyt lukee jo vauhdilla.
Antaa sanojen virrata.
Nauttii.


(Ehkä tulee Emoonsa
ja pian keräilee Aapisia.
Toivon niin!)



*****

Aika monta kertaa muuten piti vaihtaa 
ompelukoneeseen lanka 
kukon pyrstösulkia ommellessa.
Se vaihtaminen ei ole mielipuuhaani. 
Vaihdoin silti.
Kannatti vaihtaa.