Sää-sää-säärystin

Tulipa neulottua säärystimet!

Suviviltin maaliskuun tilkkuja neuloessa

alkoi kovasti houkuttaa säärystinten neulominen

samalla neuloksella. (KLIK)

Vähän lankajemmoja penkaisemalla

löysin kolme kerää ukkospilven sinistä 

Seiskaveikkaa. 

Siitäpä siis säärystimiä neulomaan. 

Näistä tuli kivan pitkät. 

Menevät reippaasti polvenkin yli. 

Eihän nyt säärystinkelit ole

(onneksi!), 

mutta ei aikaakaan, 

kun säärystimiä taas tarvitaan.

Syksy tulee ennemmin kuin toivommekaan.

Mutta nyt:

Heissulivei 

ja heleää heinäkuuta!

#jämätjajemmatkäyttöön 

 

Pieni korjaushomma

Kyllä on sääskiä ja muita hytyköitä

riittänyt tänä kesänä.

Inisijät oikein harrastavat parveilua

suojaisella etuportaallamme. 

Aikaisemmin ovessa on ollut sellaiset rimpsut, 

jotka ovat estäneet pienten hyönteisten sisälle lentämistä, 

mutta tänä kesänä piti ottaa tiheämmät keinot käyttöön, 

ja hankimme magneettisen oviverhon. 

Eihän siinä tietenkään mennyt kuin tovi, 

kun joku pojistani ei malttanut raottaa magneettia, 

vaan puski ovesta läpi nuoruuden innolla.

Niinhän siinä kävi, 

että herkkä verho repesi. 

 

Parisen viikkoa olen suunnitellut korjaavani reiän. 

Ensin mietiskelin vaihtoehtona jesaria. 

Se olisi ollut kyllä nopea ja pitävä korjaus, 

mutta olisihan se ollut ruma,

kertakaikkisen ruma. 

Tänään päätin sitten #korjauskeskiviikon kunniaksi

korjata ratkenneen verhon tyylilleni uskollisesti. 

Ensin mietin liimakangasvaihtoehtoja, 

mutta sitten totesin, 

että silittäminen olisi haasteellista

enkä oikein tiennyt,

olisiko oviverho edes kestänyt kuumaa rautaa. 

Niinpä päädyin pieneen käsinompeluun. 

Korjaukseen tarvittiin pätkä pitsiä, 

samanmoinen palanen vinonauhaa

sekä yksi nappi. 

Ensin harsin reiän umpeen. 

Sen jälkeen pitkillä pistoilla ompelin 

harsinnan päälle pitsinauhan. 

(Valokuvassa pistot näkyvät paljon selvemmin

kuin todellisuudessa. 

Mutta kuva paljastaa, 

että vähän kiireisesti kursin pitsin paikalleen. :D )

Pitsin ompelun jälkeen, 

kiinnitin magneettiverho-oveen avauslenksun. 

Tämä on tarpeellinen erityisesti silloin, 

kun ulko-ovi on kiinni 

ja sisältä pyrkii ulos. 

Lenksun avulla magneettiverhoa saa raotettua, 

jotta ulko-oven kahvasta saa otteen. 

Lenksun ompelemisen jälkeen

somistin koko komeuden napilla. 

Ai, että!

Kylläpä kannatti korjata.

Ihan on ilo silmälle ja mielelle. 

Mitä sinä olet korjannut viimeksi? 

#korjauskeskiviikko

#jämätjajemmatkäyttöön

Suviviltin toukokuun tilkut ja kuvamuistoja Lapin lomareissulta

 

Suviviltin toukokuun tilkut 

ovat nyt yhtä tilkkua vaille valmiina. 

Muutaman tilkkusen neuloin 

autossa kesälomamatkan aikana. 

Lomamatka suuntautui Lappiin

sekä Suomen että Norjan puolelle. 

Myös muutamat tilkut pääsivät 

tuulettumaan Saana-tunturin rinteille. 

Näitä kauniita kahden langan tilkkuja tehtiin 

vain viisi kappaletta. 

Näitä olisi voinut neuloa enemmänkin. 

Tuollainen liukuvärjätty lanka kyllä pääsee 

tässä neuleessa oikeuksiinsa.

Palmikkotilkkuja sen sijaan neulottiin 16. 

Tällaiselle epäpalmikkoihmiselle se oli isohko määrä. 

Minusta palmikoita on niin hidas neuloa

ja en ole yhtään sinut apupuikon kanssa. 

Se kilisee vähän väliä lattialle, 

kun irrotan siitä otteen. 

Suvivilttitilkkujen lisäksi vilautan muutaman reissukuvan. 

Mökkeilimme Kilpisjärvellä ja 

retkeilimme Saana-tunturin ympäristössä.

Kolme ensimmäistä kuvaa ovat Tsahkal-järveltä

ja Tsahkal-putoukselta. 

Seuraavat kolme kuvaa ovat Saanan liepeiltä. 

Ensimmäinen kuva on Saanalle noususta,

toinen Saanalta Mallan luonnonpuistoon ja Kilpisjärveen päin

 ja viimeinen kuva on Saanan ja Jehkaksen välisestä kurusta. 

Kahtena päivänä retkeilimme Norjan puolella. 

Pääkohteina meillä olivat 

Rottenvikfossen ja Rottenvikvatnet. 

Loput kuvat ovatkin sitten siltä reissulta. 

Putoukselle mentiin mukavaa lehtomaista polkua

ja kulkeminen oli helppoa. 

Järvelle noustiin kolmen kilometrin matka

vanhaa kivistä tietä.

Ensimmäiset kaksi kilometriä olivat todella jyrkkää nousua

ja korkeanpaikankammoista meinasivat

takana olevat maisemat 

ja jyrkkyys välillä hirvittää. 

Viimeinen kilometri oli loivaa ja 

antoi mahdollisuuden nautiskeluun. 

Korkealla oleva järvi ja ympärillä olevat maisemat 

olivat kuitenkin niin huikaisevat, 

että ylös kipuaminen kannatti. 

 Monta kokemusta rikkaampana 

saan jatkaa kesälomaa. 

Näihin muistoihin on kiva palata myöhemminkin. 

Nyt lähden neulomaan viimeisen Suviviltin tilkun 

ja alan suunnittelemaan niiden yhdistämistä. 

Toivon Sinullekin ihania kesämuistoja!

💓💓💓

#suvivilttikal

#jämätjajemmatkäyttöön

Haja-ajatuksia ja omatekoinen rippikortti

 

Muistan vielä ne viidentoista vuoden takaiset 

huolien täyttämät päivät. 

Olimme saaneet pienen pojan, 

ennen aikojaan syntyneen, 

joka joutui viikoiksi tehohoitoon. 

Tunsin avuttomuutta,

suurta avuttomuutta.

Ja samalla niin paljon 

hellyyttä ja rakkautta. 

Onnen taustalla häilyi varjo:

Mitä jos kaikki ei päätykään hyvin?

Aikanaan pieni käärö kannettiin kotiin. 

Hoidettiin ja hellittiin. 

Aika kului.

Koulukin alkoi. 

Missä hetkessä tuosta pienestä

kasvoi nuorukainen? 

 Nuori, 

jolla on vahva ote elämästä

ja luja usko tulevaisuuteen.

Nuori, 

joka juuri konfirmoitiin

ja joka iloitsee koko olemuksellaan

ikimuistoisesta leiriviikosta. 

Pienestä pojasta on varttunut

reipas, oma-aloitteinen, 

sosiaalinen, toiset huomioiva ja 

hyväntuulinen nuori. 

Olen niin onnellinen hänestä.

Oli ilo järjestää hänelle rippijuhlat. 

Monenlaisten suolaisten ja makeiden herkkujen 

lisäksi halusin tehdä itse rippikortin. 

Päädyin hyvin yksinkertaiseen korttiin. 

Leikkasin kortin ristin paperista, 

jonka olin painanut aiemmin kasvivärjäyskurssilla. 

Ristin lisäksi liimailin muutaman strassin kimaltelemaan. 

Helppo ja yksinkertainen kortti!

Kotiseurakunnassamme annetaan kaunis kastekynttilä, 

jossa on kuvasymbolein kuvattu elämän eri vaiheet. 

Olemme polttaneet kynttilää kastejuhlan lisäksi syntymäpäivinä.

Niin tämäkin kynttilä on ehtinyt ehtoolliskuvaan, 

joka symboloi rippikoulua ja konfirmaatiota. 

Hieman vielä Abc-kirjan nurkka näkyy kynttilän reunassa. 

Yksi peruskouluvuosi on rippinuorella jäljellä. 

Toivon hänen elämäänsä kaikkea hyvää!

Rippijuhlien jälkeen lähdimme viikoksi reissuun. 

Siitä ehkä seuraavassa postauksessa. 

Toukokuun tilkutkin alkavat olla valmiina. 

Ehkä niistäkin vielä tässä kesäkuun aikana. 

Iloa Sinun kesääsi!

💚💚💚

Suviviltin huhtikuun tilkut

 

Täältä tulee Suviviltin huhtikuun tilkut,

vaikka toukokuu on jo pitkällä. 

Voisin selitelläkin, 

miksi vasta nyt, 

mutta jätänpä selittelyt sikseen 

ja totean vain, 

että koska on KE-VÄT. 

Jatkoin samalla linjalla

kuin aiempienkin tilkkujen kanssa, 

eli etsin jemmoistani kauniit värisävyt 

ja neuloin menemään. 

Hauskat nyppylätilkut

ovat ohjeen mukaan siniset, 

mutta minulla ne ovat kahta eri turkoosin sävyä.

Kaksiväristen tilkkujen suositusvärit ovat 

roosa ja sinapinruskea. 

Minulla roosa vaihtui valkoiseksi. 

Toukokuun tilkut valmistunevat kesäkuun aikana. 

Sitä ennen paketoin luokan kevätlukukauden päätökseen, 

juhlimme keskimmäisen pojan konfirmaation

ja tekaisemme lomanaloitusreissun. 

Kevät on jo pitkällä. 

Vihreät puiden silmut ovat avautuneet pieniksi lehdiksi. 

Kotipihan kukkapenkissä narsissit ja tulppaanit ovat avautuneet. 

Käki kukkuu jo aamuvarhain ja ihan viimeisimmäksi illalla. 

Traktorit ovat myllänneet lähipelloilla päivästä toiseen. 

Loman alkuun on alle kymmenen työpäivää. 

Kohta voi huokaista. 

Iloa Sinun kevätpäiviisi!

❤❤❤

Suviviltti on Suuren Käsityökerhon yhteisneulontaviltti. 

Yhteisneulonta alkoi tämän vuoden tammikuussa

ja tulee päätökseen nyt touko/kesäkuussa.

#jämätjajemmatkäyttöön

#suvivilttikal

Korjauskeskiviikko

 

Oletko kuullut korjauskeskiviikosta? 

Itse törmäsin #korjauskeskiviikko-haasteeseen 

viime vuoden aikana Instagramin puolella. 

Se on Sormustimen Annin lanseeraama upea haaste. 

"Kun vaatteiden korjaamiset menee osana arkea,

ei korjauspinot kasva liian isoiksi", 

valmentaa korjausguru Anni (KLIK).

Itse innostuin haasteesta tämän vuoden tammikuussa.

Aiemmin pidin aina kuun ensimmäisenä lauantaina korjauspäivän.

Tykkään tästä keskiviikosta enemmän, 

sillä nyt lauantait jäävät kaikelle mukavammalle puuhastelulle. 

(PSST! Aina ne rikkimenneet polvet ja hajonneet vetskarit ei niin houkuttele.) 

Tänään minulla on ollut sairaslomapäivä, 

kun olen parannellut omaa sitkeää flunssaani. 

Senpä vuoksi minulla oli hyvää aikaa korjata pieni kasa vaatteita.

Olihan tänään keskiviikkokin. 

Tänään lähtötilanne oli tämä:

- Kuopuksen hupparin ratkenneet kirjaimet, 

- muutama rispaantunut käsipyyhe, 

- Esikoisen ihan hajonnut rakas pyjama sekä

- Mieheni rikkinäisen ruutupaidan hihat ja 

- työvaatteen rikkoutunut vetskari. 

Aloitin pyyhkeistä. 

Kaksi sinisävyistä pyyhettä pelastin ompelemalla

ratkenneet käänteet uudestaan. 

Kolmas, harmaa pyyhe oli niin reunoista rispaantunut, 

että sen reunat saumuroin siisteiksi

ja annoin sille uuden elämän lattialuutuna. 

Toisena hommana ompelin hupparin kirjaimet

kolmoissuoralla. 

Nyt eivät varmasti ratkea. 

Se oli nopea korjaus. 

Pyjama oli päässyt niin huonoon kuntoon, 

että flanellisten housujen lahkeet ja trikoiset hihat katkaisin kesämittaan. 

Pyjamahousujen takapuolen ison hiutumarepeämän vahvistin 

hihasta saadulla trikoolla ja 

sen päälle ompelin vielä ylijäämälahjekankaasta takataskun. 

Miehen ruutupaidan hihat saivat saman kohtalon:

pitkähihaisesta tuli lyhythihainen. 

Vetoketjun vaihtaminen on ehkä kaikkein työläin 

korjausompelus, mitä tiedän. 

Nyt käytin hyväkseni korjaamisen oikopolkua.

Ai, että oikopolut ovat huippuja!!! 

En ratkonut vanhaa vetoketjua pois, 

vaan ompelin uuden ketjun vanhan viereen. 

Tulipa mukava mieli näistä korjaamisista.

Kyllä korjauskeskiviikko on hyödyllinen juttu. 

Ei muuta kuin uutta KoKea odottelemaan

ja rikkinäisten kamppeiden pinoa 

kasaamaan. 

Lähde sinäkin mukaan tähän haasteeseen!

Vielä ehdit. 

#korjauskeskiviikko

*****

Päivitänpä tähän loppuun vielä väliaikatiedon 

helmi- ja maaliskuun käsityötarvikeostoista.

Niin, niitä ei ole lainkaan. 

Siis 0 euroa on kulunut rahaa.

Jemmojani olen hyödyntänyt senkin edestä. 

 

Pupuhuppareita

Joskus on kiva olla jotain muuta 

kuin mitä oikeasti on. 

Tänään olin pääsiäispupu. 

Pääsiäispupuilusta innostui myös Kuopukseni.

 Ja mihin tämä pupuintoilu sitten perustui?

Oppilaskunta oli toivonut, 

että kiirastorstaina kaikki pukeutuisivat 

alkavan pääsiäisloman kunniaksi pääsiäisesti

eli trulliksi, tipuksi, pupuksi tai vaikkapa pääsiäismunaksi. 

Ilokseni sain siis ommella kaksi pupuasua. 

Ensin ompelin itselleni ja sitten vielä Kuopukselleni. 

Molemmat hupparit ompelin oman kangasvarastoni jemmoista. 

Oman hupparini tein joustocollegesta

ja Kuopuksen hupparin hurautin oikein paksusta collegesta, 

jonka nurjapuoli oli harjattu pehmeän pörheäksi. 

Kankaan nurjapuoli pääsikin esille Kuopuksen 

hupparin taskussa ja hupun ulkopinnassa. 

Omassa hupparissani nurjapuoli näkyy 

rinnuksen tekstissä. 

Just hyvä! ❤

Omaan huppariini jemmoista löytyi 

ihanan pehmeät litteät nauhat, 

kauniit metalliset nauhanpäät ja 

veikeät tähtisirkkarenkaat.

Lisäksi hihansuihin hyödynsin pienet resoritilkut, 

joita piristin pätkällä hupparikangasta. 

Hupparin helmaan tein kivat kiristyssysteemit. 

Kuopuksen kanssa sovittiin, 

että hänen hupparinsa korvat irrotetaan pääsiäisen jälkeen. 

Näin hupparille on käyttöä tavallisessakin arjessa. 

Omassa hupparissani korvat saavat roikkua työarjessakin. 

Aika mukava oli lymyillä päivä 

hupparin hupun suojassa. 

En nyt oikeastaan enää yhtään ihmettele, 

miksi teinit tykkää kulkea huppu päässä. 

Huppu on ihana turvavaate. 

Ihanaa pääsiäisen aikaa kaikille

blogissani piipahtaville! 

Sopivassa määrin 

auringon paistetta,

suklaamunia,

liikuntaa

ja lepoa!

Pääsiäisen iloa!

*****

Kuopuksen hupparin kaava on Ob 1/2019, koko 150cm ilman saumanvaroja.

Oman hupparin kaava on muokattu useammasta kaavasta itselleni sopivaksi. 

Tähtisirkkarenkaat on Kimmiltä. 

#jämätjajemmatkäyttöön 

 

Suviviltin maaliskuun tilkut

 

Maaliskuu alkaa kaartaa loppusuoralle. 

Maaliin pääsin myös Suviviltin maaliskuisten 

tilkkujenkin kanssa. 

Tällä kertaa neuloin harmaita

sekä kanervan- ja pinkinpunaisia tilkkuja. 

Harmaat tilkut olivat helppoja 

ja valmistuivat hetkessä. 

Oikeastaan ihmetyttää, 

miten noin yksinkertainen,

on noin kaunista. 

Punertavien tilkkujen malli oli vähän monimutkaisempi, 

mutta kuitenkin nopeasti ulkoa opittava. 

Tällä mallilla voisi neuloa vaikkapa säärystimet. 

Neulos on todella joustavaa. 

Nyt kolmen kuukauden tilkut ovat valmiina. 

Tällä hetkellä neulottuja tilkkuja on 44

ja neulomattomia 36. 

Aika on rientänyt pääsiäisen tietämille. 

Pupunkorvapussit on kaivettu esille 

ja huomenna saa piilottaa ensimmäiset suklaamunat. 

Pupunkorvapusseja voit käydä kurkkaamassa täältä. (KLIK ja KLIK)

Ja ohje niihin löytyy täältä. (KLIK)

Pupun korvia olen ommellut tänäänkin, mutten pusseja.

Tämän päivän ompeluksista seuraavalla kerralla lisää. 

Kertakaikkisen söpösiä keltaisia hyasinttivauvoja oli kaupassa myynnissä. 

Ihan pakkohan niitä oli ostaa yksi ruukullinen. 

Istutin ne kotona sitten kauniimpaan astiaan. 

Varmaan ehtivät viikossa avautua hieman

ja ovat pääsiäisenä kauneimmillaan. 

Virvon varvon vitsasella,

kosken kevätpajusella,

terveyttä toivottelen, 

siunausta siivittelen, 

onnea oksalla tällä.

Onnellista palmusunnuntaita

ja kiireetöntä hiljaista viikkoa! 

*****

#suvivilttikal

#jämätjajemmatkäyttöön

******

Ja jos joku ei vielä tiedä, 

mikä Suviviltti on, 

niin kerronpa tässä lyhyesti.

Eli Suvivilttikal on Suuren Käsityön

 50-juhlavuoden yhteisneulonta.

Tilkkupeittoon tulee tammi-toukokuun ajan

aina kerran kuussa ohjeet kahteen erilaiseen tilkkuun.  

Ohjeen mukaiset värit maaliskuun tilkkuihin

olisivat olleet roosa ja tummansininen. 

Omissa jemmoissani ei niitä lankoja kuitenkaan ollut, 

niin minun tilkkuni olivat sitten tällä kertaa nämä, 

jotka edellä esittelin.