Pieniä peittoja sairaalan pienimmille

Lopultakin se tapahtui. 

Sain vietyä viime vuosien aikana ommellut, 

valmiit, pienet tilkkupeitot

Jyväskylän keskussairaalan "vauvateholle". 

Ilolla ottivat peitot vastaan.

Ja somen mukaan

osa peitoista on jo jaettukin 

iloksi pienokaisten perheille. 

Tämä kuva on lainattu Instagramista tililtä synnytykset_hyvaks.

Peittojen tilkkuset 

ovat jämiä muista ompeluksista. 

Nämä tilkut tuovat monenlaisia muistoja 

kyllä itsellä mieleen. 

Paljon iloisia ja onnellisia muistoja!

Pienillä peitoilla on tarkoitus tuoda 

iloa ja hyvää mieltä. 

Peiton saa muistoksi teho-osastojaksolta. 

Kahden nuorimman lapseni kanssa 

olen ottanut elämään vauhtia samalta osastolta. 

Kiitollisena ja lämmöllä niitä aikoja muistelen. 

Peittojen myötä haluan toivottaa kaikille 

tehovauvoille ja heidän perheilleen

iloa ja valoa, 

myötätuulta 

ja toiveikasta tulevaisuutta. 

******

Tällä hetkellä kesä alkaa olla kauneimmillaan. 

On juhannusaatto. 

Kielot kukkivat

ja syreenit tuoksuvat. 

Niin ihana nauttia kesästä, 

vaikka aika sateista ja koleaa on viime päivinä ollutkin. 

Onnellista keskikesän juhlaa justiinsa Sinulle!

Syystyynyjä

Syysverhot, 

syystyynyt, 

syyskukat, 

syysfiilis.

Olipa ihanan rentouttava 

kotoiluviikonloppu. 

Just sellaisen tarvitsin tähän väliin. 

Vaihdoin kesäverhot syksyisempiin, 

laitoin keittiön puusohvaan keltaisen päällisen

ja ompelin yhden syksyisen tyynyliinan. 

Samalla heitin sohvalle aiemmin tekemäni

tilkkuisen tyynyn.

Lisäksi porraspieleen ostin

muutaman syyskukkasen. 

Tulipa heti lempeä syysfiilis. 

Syksy on ehtinyt luontoonkin. 

Sateisen viikon jälkeen

aurinko laittoi värit hehkumaan

pihapiirissä. 

Ruskan värit kyllä 

ihastuttavat vuodesta toiseen. 

Väri-iloa 

ja sopivan raikkaita 

syystuulahduksia 

Sinun viikkoosi!

❤❤❤

#jämätjajemmatkäyttöön

 

Joulumuorin käsilaukku - 14.12.

 

Joulukuun neljästoista päivä. 

Miltä Sinun mielestäsi näyttää Joulumuorin käsilaukku?

Minusta se näyttää juuri tältä, 

millaisen ompelin itselleni töihin. 

Ihania tilkkuja, 

kauniita värejä, 

sydämellisyyttä. 

Tein tästä laukusta vähän isomman kuin aiemmat vetoketjupussukkani. 

Tänne mahtuu hyvin kaksi puhelinta, lompakko ja auton avaimet. 

Niin, ja tuo olkahihna on kierrätetty kokonaan ostoisesta laukusta. 

Ai, että tykkään tästä!

Sydämellistä maanantaipäivää Sinulle!

❤❤❤

Pst! 

Jos et vielä eilen osallistunut arvontaani, 

niin se on yhä edellisessä luukussa auki, 

jos nimittäin haluat osallistua. 

(Klik)

Vanhat farkut päiväpeitteeksi

Vanhat farkut tilkuiksi

ja tilkut päiväpeitoksi. 

Nopea homma

- siinä ei kauan nokka tohise. 

Näin luulin, 

mutta toisin kävi.

Tein suunnitelman, 

tein toisenkin, 

mutta Esikoinenpa ei niitä hyväksynytkään. 

Ei kelvannut maisemakuva. 

Eikä kelvannut geometrinen suunnitelma. 

Poika toivoi sellaista päiväpeittoa, 

missä ei ole mitään "ideaa" tai suunnitelmaa. 

Erikokoisia tilkkuja vain sikin sokin. 

Sillä "suunnitelmalla" sitten tein

ja tällainen siitä tuli. 

Muutama tikkaus pitää vielä lisätä

ja yksi ommel purkaa ja korjata.

Teen ne jossain vaiheessa.

Peite oli kuitenkin kaapattu jo käyttöön.

Oli kuulemma näyttänyt valmiilta. 

Peitteen päihin jätin taskuja, 

joihin voi sujauttaa vaikka puhelimen 

päivänokosten ajaksi. 

Tämä peitto on tehty rakkaudella Esikoiselleni!

❤❤❤

 

Kantha-kirjontaa nipsukukkaroon

Kesäloman alussa järjestelin kaappeja. 

Se on sellainen päännollauskeinoni numero yksi

tiiviin, pitkän kevätlukukauden jälkeen. 

Se pelastaa minut keväästä toiseen. 

Käsityökaappiini oli taas kerääntynyt iso kasa 

vuoden aikana hankittuja käsityö- ja askartelulehtiä. 

Kaikki niin täynnä upeita ideoita, 

houkuttelevia ja innostavia. 

Selailin niitä siinä siivouksen lomassa. 

(Selailu melkein voitti siivouksen.)

Silloin tein päätöksen. 

Jokaisesta tulevasta lehdestä pitää 

seuraavan vuoden aikana toteuttaa aina vähintään yksi ohje. 

Lisäksi nykäisin kasasta yhden lehden 

ja päätin inspiroitua siivouksen jälkeen sen lehden jostakin mallista.

Lehdeksi valikoitui alkukesän Ihana-lehti 3/2020. 

Ja ihanahan se lehti toden totta on. 

Valitsin työn alle Kantha-kirjonnan. 

Kantha-kirjonta oli minulle käsitteenä uusi. 

Sen kerrottiin olevan inspiroiva tapa yhdistää kierrätyskankaita. 

Niinpä aloitin pienten kierrätystilkkujen etsimisen. 

Ohjeessa tehtiin vetoketjupussukka, 

mutta itse päädyin nipsukukkaroon. 

Selvitin, että Kantha-kirjonta on kotoisin Intiasta. 

Yksinkertaistettuna se on tiheää käsintikkausta.

Pistojen suuntaa vaihtamalla saisi paremmin pintaan liikkeen tuntua, 

mutta vaikka itse laitoin kaikki pistot vaakasuoraan, 

silti työ hieman aaltoilee. 

Parasta Kantha-kirjonnassa on se, 

ettei pistojen tarvitse olla täydellisiä. 

Minunkin pistoni ovat ihan vinksin vonksin, 

kun pistelin neulalla menemään.

Ehkä viivoista olisi tullut suoremmat, 

jos nurjalle olisin vetänyt viivottimella apuviivat. 

En silti halunnut apuviivoja. 

Tällainen pieni kirjontatyö sopisi

vaikka lomareissun käsityöksi.

 Kesälomani alkaa olla puolivälissä. 

Työn alla on ollut käsinukke, tilkkupeitto ja yksi tuunaus. 

Saapa nähdä, mikä niistä pääsee seuraavaksi tänne esittelyyn. 

Toivotaan heinäpoutia ja virkistävää sadetta sopivassa suhteessa. 

Nautitaan kesän vehreydestä, 

uitetaan varpaita rantavedessä

ja maistellaan kypsyviä mansikoita. 

Helliköön heinäkuu Sinua!

❤❤❤

24.12. Joulupuu on rakennettu

Joulukuun 24. päivä, 

jouluaatto. 

"Joulupuu on rakennettu, 

joulu on jo ovella. 

Namusia ripustettu

ompi kuusen oksille."

Viimeisten työpäivien jälkeen

ommella hurautin jouluisen tilkkutyynyn. 

Sain tähän idean Saijan Pomada-blogista. (Klik)

Ommella huristelin tämän ilman kaavaa

ihan summan mutikassa

rennosti nipottamatta.

Samanlaista rentoa, 

hermojakiristämätöntä joulua 

toivon Sinulle.

Toivon päiviisi onnellisuutta, 

iloa, valoa, lämpöä ja läheisyyttä. 

Tulkoon tästä joulusta ikimuistoinen. 

❤❤❤❤

Pst! 

Eilisessä luukussa on arvonta käynnissä 

tapaninpäivän aamuun saakka. 

Jämätammikuu, osa 2 - tyynyjä tilkuista

Ajattelin tehdä olohuoneen 

vanhalle ja kuluneelle sohvalle

pari uutta tyynyä. 

Teemana farkun jämät.

Sukeltelin ensin pienten puuvillatilkkujen laatikossa. 

Toiveena löytää sopivia sinisävyisiä tilkkusia

farkkukankaan kaveriksi. 

Tällaisia löysin. 

Niistä tuli mukavia muistojakin mieleen. 

Yksi on ollut Esikoisen vauvalakana. 

Toinen Miehen puhkihiutuneen paidan hiha. 

Kolmas tilkkupeiton pohjakankaan jämäsoiro.

Tein ohuelle farkkukankaalle

sydämellisen "ikkunan". 

Ikkunasta näkyy muistoja.

Ja joo, 

edelleen olen ihan ihastunut 

ompelukoneeni koristeompeleisiin. 

Eikö olekin melkein kuin 

käsintehtyjä pykäpistoja? 

Vähän vain liian tasaisia. 

Toisesta tyynystä tein farkkuisen kokonaan. 

Hyödynsin monen farkun reiden tai pohkeen.

Miten nuo farkkutilkut aina sopivatkin värinsä puolesta

 niin hyvin yhteen?

Vielä jäi farkuista jämiä toiseenkin projektiin. 

Projektiin, joka ei ole vielä edes suunnitelman asteella.

Siellä ne nyt sulassa sovussa nököttävät sohvalla

kera vanhan lumihiutaletyynyn (Klik)

ja valkoinen neuletyynyn, 

joka on peräisin Anopin virttyneestä 

neulepaidasta (Klik).

Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa

ja voimia uuteen työviikkoon!

*****

Tälläkin postauksella osallistun 

Mehukekkereiden kässävuoteen 2018. (Klik)

Ps. Omasta mielestäni 

minun paras farkkutilkkuompelukseni on tämä takki, 

kurkkaapa. (Klik)

Käsitöitä 100-vuotiaan Suomen innoittamana

Nappi-ihminen? Joo.
Tilkkuihminen? Joo.
Taskuihminen? Joo.
Haasteihminen? Joo!

En tiennyt sitä ennen. 
Sosiaalisen median ompeluryhmien, 
virtuaalisten käsityöystävien
ja käsityöblogien myötä olen huomannut 
olevani etenkin haas-te-ih-mi-nen.
Haastan itseni osallistumaan erilaisiin haasteisiin. 
Kaikenlaisiin.
Lyhyempiin ja pidempiin. 
Yhä uudestaan ja uudestaan. 
Vaikka aina ei olisi ideaa,
eikä aina aikaakaan. 
  

Vuonna 2016 osallistuin Hommahuoneen 
vuoden kestäneeseen värihaasteeseen. (Klik)

Kuluneena vuonna haastoin itseni mukaan kuukausittain

Kangaskorjaamolla-blogin käsityöhaasteeseen

100-vuotiaan Suomen kunniaksi. (Klik)
Tässäpä kooste siitä: 

Tammikuussa aiheena oli Suomen kansallissymbolit.
Ahvenesta Pieni Onkija aina haaveilee ja
karhujakin hoksaa metsissä, 
vaikka aikuinen ei niitä näe. 
Kansallissymbolien innoittamana tein 
paitoja Pikku Miehelle. (Klik) 

Helmikuussa Kalevalan kunniaksi
ompelin pipon Soreasta sotkasta.
Lieneekö tuo sielulintu sotka, 
mutta uljas se ainakin on. (Klik)

Maaliskuun teeman mahtimiehet- ja naiset innoittivat 
ompelemaan omille mahtityypeilleni. 
Ampumahiihtäjä-Kaisan kunniaksi 
kuvassa olevaan paitaan ompelin ammuntalaikat. (Klik)

Huhtikuussa huovutin maakuntalaulun sävelin seinätekstiilin. 
"Männikkömetsät ja rantojen raidat..." (Klik)

Toukokuussa pujottelin helmiä sinivalkoisin ajatuksin. (Klik)

Kesäkuussa lauleltiin ja loruteltiin Taaperon kanssa
kesävaateompelusten ohessa.
"Auto ajoi kilparataa, 
mittari näytti kahtasataa..." (Klik)

Heinäkuussa tilkkuilin Suomen,
kun aiheena oli Suomen kartta.
Joku saattaa asua Suomen kainalossa,
mutta kuinka moni nukkuu Poikani lailla
Suomi kainalossa? (Klik)

Millainen on suomalainen?
Elokuussa kuvasin hillahulluutta ja
muita suomalaisia luonteenpiirteitä. (Klik)

Syyskuussa Suomalaisen luonnon kunniaksi
tein sulkatilkkupäiväpeitteen. (Klik)

Lokakuussa Miinan ja Manun innoittamana
osallistuin haasteen Kieli ja kirjallisuus-teemaan. (Klik)

Marraskuussa tuli luetunymmärtämisvirhe.
Olisi pitänyt tehdä työ, joka kuvastaa sitä,
mistä Suomi tunnetaan.
Minä ymmärsin niin,
että mikä tuntuu suomalaiselle.
Räsymatto.
Se minusta on tosisuomalainen.
Ja valitsin kankaan,
jonka ajattelin esittävän räsymattoa.
Mutta eihän se esittänytkään.
Mutta osallistuin silti.
Suomalainen selittää aina.
Eikä luovuta ihan vähällä. (Klik)

Joulukuussa ompelin itsenäisyyspäiväksi
sinivalkoista,
Suomen lipun väreissä. (Klik)

Uusi vuosi, 

uuden käsityöt. 

Vielä en ole hoksannut itselleni 

ensi vuodelle haastetta. 

Vinkata saa, 

jos tiedät jonkun minun näköiseni. 

Ommellaan, 

virkkaillaan

ja värkkäillään ensi vuonnakin!

Olkoon uusi vuosi meille onnellinen!

Kaikkea hyvää tulevaan! <3