Joulumuorin käsilaukku - 14.12.

 

Joulukuun neljästoista päivä. 

Miltä Sinun mielestäsi näyttää Joulumuorin käsilaukku?

Minusta se näyttää juuri tältä, 

millaisen ompelin itselleni töihin. 

Ihania tilkkuja, 

kauniita värejä, 

sydämellisyyttä. 

Tein tästä laukusta vähän isomman kuin aiemmat vetoketjupussukkani. 

Tänne mahtuu hyvin kaksi puhelinta, lompakko ja auton avaimet. 

Niin, ja tuo olkahihna on kierrätetty kokonaan ostoisesta laukusta. 

Ai, että tykkään tästä!

Sydämellistä maanantaipäivää Sinulle!

❤❤❤

Pst! 

Jos et vielä eilen osallistunut arvontaani, 

niin se on yhä edellisessä luukussa auki, 

jos nimittäin haluat osallistua. 

(Klik)

Pikku laukuilla uuteen vuoteen

Mietökset menneessä, 

ajatukset tulevassa, 

toiveita ja ennustuksia, 

linjauksia ja suuntaviivoja

uuden vuoden kynnyksellä.

Mitä nappaan mukaan viime vuodesta?

Mihin haluan muutosta?

Miten tästä eteenpäin?

 Kuusi vuotta käsi kädessä,
käsityöt ja blogi. 
Selkeä parivaljakko.
Jatkukoon niin tulevaisuudessakin. 
Koulutyöbloggauksia on toivottu.
Koulu ja opetus ei saa jalansijaa
täällä aiempaa enempää, 
kaikista kauniista toiveista huolimatta.

Blogini on käsitöiden temmellyskenttä

ja luokkahuone on työmaani.  

Blogi on harrastus, 

työ ei. 

Vaikka mukavaa sekin on. 

Viime vuosien aikana olen 
enimmäkseen ommellut, 
suristanut vaatteita
lapsilleni ja itselleni. 
Niitä ompelen edelleenkin, 
mutta varmaan ne yhä harvemmin 
päätyvät tänne blogiin. 
Varsinkaan ne koululaisten vaatteet.
Siihen on kaksi syytä.

Syy yksi:

Mustat perushousut, 

kuosilliset peruspaidat ja  

tarpeeseen ommellut alusvaatteet

eivät ylitä blogimielenkiintoisuuskynnystä.

Ei edes itselläni.
(Ja niitä suurin osa 
ompeluksistani on, 
kun toiveiden mukaan ompelen.)

Syy kaksi:

Esiteiniosasto on harvoin kuvaustuulella. 
Haluan tehdä tätä hommaa kuitenkin hyvällä mielellä, 
en pakottamalla, en edes lahjomalla.

Ja vaatteiden kuvaaminen hengarissa

tai tasolla ei tunnu mielekkäältä. 

Mutta blogia aion päivittää 
ja ompeluksiakin varmasti putkahtelee kuukausittain.
Ja ompelusten lisäksi monenmoista muuta käsityötä.

Suunnitelmia on
ja ideatkin räiskähtelevät

kuin vuodenvaihteen raketit 

tuulessa ja tuiskussa.
Olisipa vain aikaa toteuttaa kaikkea.

Haasteihminen täällä, hei!
Kolmena edellisenä vuonna olen osallistunut 

eri blogien vuoden kestäviin haasteiseen. 

Tänä vuonna en taida tarttua

yhteisiin haasteisiin. 

Ellei sitten löydy niin koukuttavaa haastetta, 

että koukku tarttuu sormeen liian tiukasti. 

(Pst! 
Onko kukaan hoksannut vielä 
mitään mukavaa haastetta?)

Sen sijaan haastan itse itseni. 

Pyrin kokeilemaan mahdollisimman usein 

jotain uutta tekniikkaa, 

uutta kaavaa, 
uutta materiaalia.

Ensimmäinen joulun jälkeinen ompelukseni
on pikkuinen laukku. 

Tein sen uudella kaavalla

ja materiaalinakin käytin

Marimekon tilkkujen lisäksi

 mielenkiintoista tekonahkaa,
uutta materiaalia minulle. 

Samaa materiaalia käytin toisessakin laukussa, 
jonka tein jo ennen joulua. 
Siinä tekniikka ja malli on vanha tuttu. 
Tällä mallilla tein kuluneen vuoden aikana useita pussukoita (Klik). 
Ihanasta Punatukan blogista löytyy vetoketjupusseihin 
todella mahtavat työohjeetkin (Klik). 

Mutta jotain uutta ja

sopivasti kaikkea vanhaa 

on tiedossa Pikku Akan Tilkkuvakassa
alkaneenakin vuonna.
Tyyli ja linja ei muutu.

Toivotaan vuodesta onnellista, 
tervettä, rakkaudentäyteistä

idearikasta ja luovaa!
Sinulle ja minulle, 
meille jokaiselle!

❤❤❤

Ajatuksia mustan pienen käsilaukun takaa

Silloin lauloi peippo.

Silloin auringonlämpö hyväili. 

Silloin ilma oli kirkas ja seesteinen. 

Silloin oli kesä aluillaan.

Silloin sain suruviestin. 

Ihan yllättäen, 

ilman ennakkovaroitusta.  

Ajatukset olivat niiden Rakkaiden luona, 

joita suru kosketti vielä lähempää, 

ihan vierestä. 

Että he jaksaisivat

surun keskellä. 

Että jonain päivänä 

sydän hyväksyisi menetyksen. 

Että rakkaus ja muistot kantaisivat

vaikean hetken yli.

Mieleeni tulvi paljon muistoja Lähtijästä.

Lämpimiä ja iloisia hetkiä,

tyytyväisiä ilmeitä. 

Hän oli onnellinen ihminen. 

Silloin tuoksui syreeni. 

Tuuli humisi kirkkopihan koivuissa. 

Avoimista ovista kuului lintujen juhannuskonsertti. 

Juhannuksen juhlinta vaihtui

hautajaisten tunnelmiin. 

Ei yksin suruun ja ikävään. 

Läsnä oli vahvasti kiitollisuus, 

toivo ja ilo. 

Rakkaus.

Kaikella on aikansa. 

 "Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä
ja aika kuolla,
aika on istuttaa
ja aika repiä maasta...
...aika itkeä
ja aika nauraa.."

Tänä kesänä monet onnelliset asiat

saavat haikean surureunan.

Lähtijä elää mielissämme.

Lähtijä elää kättentöissä läheistensä elämässä.

Kotikoivun varjossa, 

poimitun marjan maussa, 

yhdessä halotun puun lämmössä,

kauniissa muistoissa. 

<3

*****

Tein hautajaisiin pienen musta käsilaukun 

kaikelle tarpeelliselle mukaan otettavalle. 

Pintakangas on kierrätetyn takin vuorikankaan nurjapuoli.

Kaunis, hillitty kukkakuvio.

Vuorikangas oli niin ohutta, 

että silittelin tueksi vahvan tukikankaan.

Käsilaukun sisäosan tein vanhan ostoisen, hajonneen laukun sisuksista.

Sain valmiina kaksi taskuakin. 

Samoin magneettilukon hyödynsin samaisesta laukusta.