Ajatuksia mustan pienen käsilaukun takaa

Silloin lauloi peippo.

Silloin auringonlämpö hyväili. 

Silloin ilma oli kirkas ja seesteinen. 

Silloin oli kesä aluillaan.

Silloin sain suruviestin. 

Ihan yllättäen, 

ilman ennakkovaroitusta.  

Ajatukset olivat niiden Rakkaiden luona, 

joita suru kosketti vielä lähempää, 

ihan vierestä. 

Että he jaksaisivat

surun keskellä. 

Että jonain päivänä 

sydän hyväksyisi menetyksen. 

Että rakkaus ja muistot kantaisivat

vaikean hetken yli.

Mieleeni tulvi paljon muistoja Lähtijästä.

Lämpimiä ja iloisia hetkiä,

tyytyväisiä ilmeitä. 

Hän oli onnellinen ihminen. 

Silloin tuoksui syreeni. 

Tuuli humisi kirkkopihan koivuissa. 

Avoimista ovista kuului lintujen juhannuskonsertti. 

Juhannuksen juhlinta vaihtui

hautajaisten tunnelmiin. 

Ei yksin suruun ja ikävään. 

Läsnä oli vahvasti kiitollisuus, 

toivo ja ilo. 

Rakkaus.

Kaikella on aikansa. 

 "Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä
ja aika kuolla,
aika on istuttaa
ja aika repiä maasta...
...aika itkeä
ja aika nauraa.."

Tänä kesänä monet onnelliset asiat

saavat haikean surureunan.

Lähtijä elää mielissämme.

Lähtijä elää kättentöissä läheistensä elämässä.

Kotikoivun varjossa, 

poimitun marjan maussa, 

yhdessä halotun puun lämmössä,

kauniissa muistoissa. 

<3

*****

Tein hautajaisiin pienen musta käsilaukun 

kaikelle tarpeelliselle mukaan otettavalle. 

Pintakangas on kierrätetyn takin vuorikankaan nurjapuoli.

Kaunis, hillitty kukkakuvio.

Vuorikangas oli niin ohutta, 

että silittelin tueksi vahvan tukikankaan.

Käsilaukun sisäosan tein vanhan ostoisen, hajonneen laukun sisuksista.

Sain valmiina kaksi taskuakin. 

Samoin magneettilukon hyödynsin samaisesta laukusta.