sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Mieli tekisi ruskaretkelle

 



Ilmassa on selvä syksyn tuntu: 
tuntuu kostean vilpoisalle. 
Mutta ah, 
miten hyvä lenkkeilysää se on. 
Vähitellen luontokin pukeutuu murrettuihin sävyihin. 
Jotenkin niissä sävyissä mieli lepää ja 
vähäinen stressikin laantuu. 



Sunnuntaiaamun lenkillä, 
metsäpolulla se iski vahvana:
Lapin kaipuu ja haave ruskaretkestä. 
Päästävä olisi just nyt tai ainakin piakkoin, 
mutta kun työt haittaavat harrastamista. 
Siksi täytynee tyytyä vain lähimatkailuun. 
Kuvien avulla kuitenkin palasin kesäreissuun 
Pallastunturin liepeille. 


Lommoltunturiin teimme pienen päiväretken.
Selkeät, hyväkuntoiset polut, 
mahtavat näköalat
ja rauhallinen paikka. 
Sääkin oli upea, pilvipoutainen. 
Pallastunturin laet ihan lähellä
näyttivät jättiläisiltä. 







Palkaskerolle teimme iltaretken. 
Polku oli paikoin kivikkoinen, 
ja onneksi se sattui nousuosuudelle. 
Suurin osa reitistä oli kuitenkin hyväkulkuista polkua. 
Muita patikoijia nähtiin vain neljä, 
saman verran kuin poroja. 
Ihana retki ilta-auringossa. 








Sammaltunturille nousimme kahtena iltana. 
Ensimmäisenä iltana ukkonen vähän hidasti retkeilyämme, 
mutta siitäkin tuli hieno kokemus muistojen aarrearkkuun.
Geokätkö piilotteli sen verran lahjakkaasti, 
että teimme Sammaltunturille toisenkin retken.
Ja onneksi teimme, 
sillä sillä reissulla kätkö löytyikin melko näppärästi.
 





Särkitunturiin teimme päiväretken. 
Upeat maisemathan siellä oli, 
mutta niitä oli tullut katsomaan moni muukin lisäksemme. 
Arviolta tunturilla retkeili samaan aikaan kanssamme
ainakin parisataa ihmistä. 
Se oli vähän liikaa meille, 
jotka olimme tulleet 
nautiskelmaan Lapin rauhasta. 
Särkitunturille meni sorastettu polku. 
Jonkin verran oli maastopyöräilijöitäkin, 
joita sai väistellä. 
Mutta maisemat 
- ne olivat kertakaikkisen kauniit!






Lisäksi retkeilimme ja geokätköilimme
Vuontispirtin kulmilla...




.... Äijäkoskella....



.... ja Ounasjoen rantamilla. 




Näin työaikana on kuitenkin tyytyminen 
oman lähialueen metsiin, rantoihin ja polkuihin.
Kaunista oli aamulla täälläkin, 
mutta silti kaipaisin johonkin vähän kauemmas ruskaretkelle. 
Ehdotapa, mikä paikka olisi hyvä kohde. 
Mistä retkipaikasta tai luontokohteesta sinä tykkäät?

 









sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Lippapipo päähän ja menoksi




Eilen minulla oli korjausompelupäivä. 
Korjausompelusten lisäksi 
ompelin itselleni yhdet legginssit ja kaulahuivin. 
Siinä leggarikangasta etsiessä käteeni osui
palanen ikivanhaa jalkapalloneulosta. 
(....Siis noin kymmenen vuotta vanhaa.)
Olin yrittänyt myydä sitä kirppikselläkin pois, 
mutta se ei ollut kelvannut kenellekään. 
Nyt se sattui käteen kuin tilauksesta. 
Kuopus tarvitsi uuden lippapipon 
ja se oli juuri sopiva kangas syyspipoon. 
Paksu ja joustava. 
Tällainen siitä tuli. 








Kuvat napsin aamulenkin päätteeksi. 
Poikaset menivät frisbeeradalle
ja minä Tyttären kanssa metsälenkille. 
Aivan huikea syyskeli!
Niin nautin syksyn tuoksusta
ja viileydestäkin. 


Kyllä luonto on voimaannuttava ja upea. 
Päätin ottaa tavaksi metsälenkin 
ainakin kerran viikossa. 
Miten se tuntuu, 
että metsälenkillä rentoutuu aivan eri tavalla
kuin pururadalla tai soratielenkillä?


Sopivia syystuulia Sinulle!



❤❤❤


Lippapipo on Noshin ilmaiskaavalla, 
joka oli tarjolla silloin, 
kun Nosh myi vielä kankaita. 
Pipon kangas on Majapuulta. 
Housut ompelin loppukesästä Jujunan Hidden Treasure -kaavalla.