Jouluaattona (24.12.)

Jouluaatto.

Kalenterin viimeinen luukku. 
Päätepysäkki.

Joulukalenterini on ollut
matka minun jouluuni. 

Kiitos matkaseurasta!

Kiitos sinulle,

joka olet vaeltanut kanssani pitkän taipaleen!

Kiitos Sinulle,

joka olet piipahtanut vain jollain etapilla!

Kiitos erityisesti Sinulle,

joka olet jakanut ajatuksia kanssani!

Matkani on ollut onnistunut. 

Miltä Sinusta on reissu tuntunut?

Jätetään arki hetkeksi.

Annetaan juhlan tulla.

Nautitaan joulusta!

Toivotan Sinulle, 

blogikalenterini Kurkkija,

ihanaa Joulunaikaa.

Rauhaisaa!
Muistorikasta!
Onnellista!

Jouluevankeliumi (23.12.)

Oli talvinen yö kaukana täältä. 
Kuu ja tähdet valaisivat 
pientä tallia pellon laidalla.

Se oli eläinten talli.

Aasien ja lehmien.

Eräänä yönä tallissa tapahtui ihme. 

Matkalaiset pysähtyivät sinne yöpymään,

koska kaikki lähistön majatalot olivat täpötäynnä.

Äidin synnyttämisen aika tuli.

Hän synnytti pienen pojan.

Hän pani pojan eläinten ruokintakaukaloon

ja kääri lämpimästi peittoja ympärille.

Eläimet olivat ihmeissään.

Samaan aikaan lähistöllä 
oli paimenia töissään.
He vartioivat lampaita, 
etteivät pedot pääse tekemään tuhojaan.

Paimenille ilmestyi enkeli.
Paimenet ensin säikähtivät, 
mutta enkeli sanoi, 
ettei tarvinnut pelätä.
Enkelillä oli iloisia uutisia tuomisina.
Hän kertoi, 
että ihan lähellä tallissa
on syntynyt Vapahtaja.

Pian enkeleitä tuli lisää.
He tekivät kuoron,
joka lauloi
ylistystä ja kunniaa
Jumalalle. 



Paimenet uskoivat,
mitä enkelit kertoivat.
Sitä ihmettä kannatti lähteä katsomaan.

Samaan aikaan rikkaat ja viisaat
itäisen maan tietäjät huomasivat 
taivaalle syttyneen suuren tähden,
joka saattoi merkitä vain kuninkaan syntymistä.
He lähtivät tähden perusteella etsimään uutta kuningasta.
Hekin päätyivät lopulta talliin.
Voiko kuningas oikeasti syntyä näin halvasti?
He ihmettelivät.

Tapahtuma teki kaikkiin
lähtemättömän vaikutuksen.
Eniten ihmeissään oli Maria-äiti,
joka painoi kaikki sanat syvälle sydämeensä 
ja mietiskeli niitä itsekseen.

Tähti loisti tallin yllä kirkkaana.
Joulun sanoma oli saanut alkunsa.

Tonttuvauva (22.12.)

Kaksi vuotta sitten 

Punaiseen Mökkiin muutti 

Poikamies Tonttu.

Yksinäinen jörrikkä.

Tarkkailija. 

Vuosi sitten Tonttu

hykerteli itsekseen,

hymyili ja uneksi. 

Syykin selvisi.

Morsian oli löytynyt. 

Soma ja suloinen.

Tänä aamuna tonttuperhe 

on kasvanu

Pienellä Tyttövauvatontulla.

Mustat pienet silmät,

terävät ja tarkkaavaiset.

Selvästi tarkkailijatonttusukua.

Tonttuäidin hellässä hoivassa

Tonttuvauva tuhisee

ja on tyytyväinen oloonsa.

Hellyttävää ja sangen somaa.

Vauvan tuoksua ja 

vanhempien onnea. 

Tonttuvauva.

Syntynyt aatonaatonaattona. 

*****



Tonttuvauvan kaava on kirjasta Raili Myntti: Pehmeitä leluja.
Tutista on katkaistu imuosa ja ommeltu suoraan kiinni suuhun. 
Idean siitä sain Facebookin ompeluryhmästä. 

4. adventti - Joko on joulu? (21.12.)

Joulu on lähellä.

Enää kolme yötä. 

Joko joulu voi tulla? 

Sininen hämäryys.

Lumen peitto 

puilla ja pensailla.

Kaunista.

Pienillä tontuilla on kiirettä.

Tarkkailua, kurkkimista,

tirkistelyä, tarkastelua.

Jännitys tiivistyy.

Koti pukeutuu jouluun.

Leikkihuoneen satutuolikin.

Sen syliin vuorollaan uppoutuu 

sadun äärelle

niin Vekaratontut,

Pikku Akka kuin

Mökin Ukkokin. 

Joulukaapin koristetontut 

ovat löytäneet paikkansa.´

Leikkihuoneesta.

Saunasta.

Keittiöstä.

Adventtikynttilöiden neljäs

on syttynyt tänään.

Joulu on niin lähellä.

Kolmen yön päässä.

Mitä sinä aiot tehdä vielä ennen joulua?

Minä haluaisin 

paketoida pari lahjaa,

pestä lattiat 

ja vaihtaa keittiön verhot.

Mutta en tänään.

Tämän päivän ohjelmassa: 

* aamulenkki sinisessä hämärässä

* iso kasa Vekaroiden kanssa satukirjoja

* ruoka pizzeriasta

* illalla kauneimmat joululaulut

Kuulostaa ihanalle!

Ja joulu on niin lähellä.

Nautin siitä ajatuksesta. 

*****

Pst! Tuo satutuoli on päällystetty

kylkiäisfleecepeitolla sekä

valkoisella vanhalla vessan matolla, 

joka on vaarallisen liukas laattalattialla, 

mutta ihanan pehmeä nojatuolissa. :)

Oljista tähdeksi (20.12.)

Monena jouluna olen siitä haaveillut,

useana syksynä suunnitellut. 

Sellainen oli silloin lapsena kotona.

Himmeli!

Ostin olkia.

Jos himmelitähden saisin tehtyä.

Isompi himmeli saa jäädä vielä haaveeksi.

Monta päivää sitä väkersin.

Pujottelin ja purin.

Pujottelin ja taas purin.

Hermostuinkin melkein. 

Monta haljennutta olkea myöhemmin

 sain sen valmiiksi.

Ei se virheetön ole, 

ja jos sitä tarkasti katsoo, 

siinä näkee tekijän kömpelöt sormenjäljetkin.

Malli on kuitenkin kaunis

 ja ohje(klik) selkeä.

Sen oppii nopeasti ulkoa. 

Joululahja metsän väelle (19.12.)

Syksyllä,

kun pihlajat olivat punaisenaan marjoja,

nappasin Pieni Lankarulla-blogista 

idean(klik) lintujen joululahjasta. 

Lahja on odotellut pakasteessa 

oikeaa hetkeä. 

Nyt on lahjan antamisen aika! 

Vekaratontut hiipivät metsän reunaan. 
Valitsivat kohteeksi valaistun kuusen. 
Siinä on metsän väen joulupuu.
Kaunis katsella sisältäkin. 

Mekko joulukuun juhliin (18.12)

Sain kutsun Ystäväni häihin.
Juhlat joulutohinoiden keskellä.

Ilahduin suuresti.

Vaatekaapissa oli kuitenkin

juhlamekon kokoinen aukko.  

Imettämiseen taipuvan,
talvisen mekon mentävä reikä. 

Alkoi kankaan etsintä.

Kaunis kuosi löytyi. 

Mutta!

 Voiko juhlamekko olla trikoinen? 

Selaisin nettikauppoja.

Aina uudestaan päädyin 

Talvipuutarhassa-trikooseen.

Tässä se nyt on. 
Trikoinen juhlamekko.

Oman mekkoni lisäksi

hurautin Onniliinille samistelubodyn.

Kaikki ei kuitenkaan aina mene suunnitelmien mukaan.

Juhlapäivän aamu, sairaana.

Juhlat jäivät juhlimatta.

Mekko pääsi kuitenkin 

pikkujouluihin ja joulujuhlaan.

Ja taidanpa siihen pukeutua 

joulupäivänäkin.

*****

Mekon kaulus on kierrätetty vanhasta hihattomasta juhlatopista.

Onniliinin body on OB:n (6/2012) Kisuliini 68cm.

PST! Jos osallistuit arvontaan, 
käypä kurkkaamassa,
voititko. 

Metallilankatähtösiä (17.12.)

Pientä puuhaa 

aamutuimaan

hiljaisessa Mökissä.

Rautalanka kiertyy tähdiksi,

helmi sujahtaa kimaltamaan. 

Tähdet 
löytävät paikkansa
käytävän sohvan päästä.
Yläpuolella loistaa 
pörhöinen valokranssi.
Monta vuotta sitten tehty
paperinarusta ja karvalangasta.
Kehyksinä 
navetasta löytynyt 

vanha ikkunan poka, 

paljon elämää nähnyt.

Sohvalla sulassa sovussa

kolme tyynyä.

Ikivanha kirjottu,

ruskea puikula, joka ennen on ollut neulepaitani

 sekä ihan uusi tähtönen.

Hiljaiset aamuaskartelut vaihtuvat 
pian Koulutytön ja -pojan 
jännittäviin kalenteripuuhiin.


*****



Näitä tarvittiin:
- ohuempaa ja paksumpaa rautalankaa
- helmiä
- tonget

*****

Tähtityyny on ostettu Sivelistä.