Sisko-myssy

             Matka, 

jolle kukaan ei halunnut. 

Matkoja on monenlaisia. 

Niitä, joista haaveillaan. 

Niitä, joita odotetaan. 

Niitä, joita suunnitellaan. 

Niitä, jotka yllättävät iloisesti. 

Sitten on niitä matkoja, 

joille kukaan ei halua. 

Sellainen matka on vakavasti sairastuminen. 

Toukokuun alussa

sain Facebookin Ompelumania-ryhmässä 

kutsun osallistua haasteeseen, 

josta en halunnut kieltäytyä. 

Ommella myssy syöpään sairastuneelle lähimmäiselle. 

Testata kaavaa, 

jonka Siskot ry lanseerasi eilen. 

Sisko-myssyssä korostuvat 

käyttömukavuus,

tyylikkyys ja kaunis istuvuus

myös silloin, 

kun hiuksia ei ole. 

Sisko-myssy on helppo ommella. 

Siihen löytyy valmis kaava, 

jonka voi tulostaa täältä (Klik).

Kaavan avulla ei saa tehdä 

myssyjä myyntiin, 

vaan lahjoittaa syöpään sairastuneelle.

Kaavan lisäksi 

ompeluohje ja myssyn lähettämisohjeet 

löytyvät Siskot ry:n nettisivuilta. (Klik)

Siskothan on syöpään sairastuneiden naisten

perustama ja pyörittämä yhdistys.

Haastan Sinutkin mukaan 

ompelemaan Sisko-myssyjä 

jaettavaksi syöpäpotilaille ympäri maan. 

Ollaanhan mukana haastavassa elämäntilanteessa

tukemassa, rohkaisemassa, 

välittämässä, 

kulkemassa vieressä

lämpimin ajatuksin. 

"Et ole yksin".

Ps. Lisäsin omiin myssyihini pieniä timantteja. 

Ilostuttamaan ja valostuttamaan, 

kaunistamaan arkea ja juhlaa. 

Toivon jokaiselle sairastuneelle, 

että hankalan ja epätoivoisenkin päivän lomassa 

olisi pieniä ilon ja valon pilkahduksia, 

toivon kipinöitä,

jonka avulla jaksaisi huomiseen.

Hupparin aika

Nyt se on, 

hupparin aika

Ei tarvitse takkia,

huppari riittää. 

Selvästi yleisin ulkoiluvaate 

koulun pihalla puolilämpimänä kevätpäivänä.

 Mistä on hyvä huppari tehty?

"Semmonen kunnon kiristys huppuun."

"Ei mitään vetoketjuja, 

kun ne vaan hidastaa pukemista."

"Kunnon taskut. 

Semmonen, mihin saa kädet.

Ja semmonen, mihin saa puhelimen,

semmonen vetoketjullinen, 

ettei se juostessa tipahda.

Siis niin kuin kaksi eri taskua."

Näin arvioi oma nuorimiesraatini.

Millainen huppari sitten on nuoren neidin makuun?

"Ainakin pitää olla ihana kangas. 

Joku pehmeä sisältä

ja joku hyvän värinen."

"Ehdottomasti vetoketju ihan alas asti, 

ettei tarvi kiskoa pään yli

eikä hiukset mene sähköiseksi."

"Ja tietenkin taskut,

oikeaan kohti ja sopivan malliset."

Semmoset niistä tuli. 

Ja niitä tässä on sitten pidetty. 

Loma on lähellä. 

Toiveissa on niin helteiset päivät, 

että hupparikin on liikaa. 

T-paitojakin on ommeltuna iso kasa, 

mutta niistä lisää sitten joku toinen kerta. 

Heleää helatorstaita!

*****

Käytetyt kaavat

Poikien hupparit: 

Ottobre 4/2013, Skyline 

Vihreä 134cm

Raidallinen 140 cm. 

Tasku muokattu toiveiden mukaan, 

hihoissa ja helmassa resori. 

Neidin huppari:

Ottobre 4/2012

Roxy Royal 140cm. 

Hihoihin ja helmaan laitettu resori 

kaavasta poiketen. 

Vihreän hupparin kankaan olen värjännyt

vahabatiikkikurssilla.

Äidille orvokinsinistä onnea

Äitienpäivän aamu. 

Pientä jännitystä ilmassa. 

Äidille kortti ja koulussa tehty neulatyyny.

Hiljaa pitäisi keittiöön hipsiä, 

ettei Äiti herää. 

Mahdotonta, 

kun Äidin aamu alkaa aina

niii-in aikaisin. 

Tänäänkin. 

Niin oli lapsuudenkodissani. 

Niin on nykyisessä kodissani. 

Sukuvika, 

tämä aikaisinherääminenkin.

Yllätys, yllätys!

Omalle Äidilleni neuloin ja huovutin

tossukat. 

Olen niin innostunut näistä.

Nämä ovat niin mukavat jalassa

ja valmistuvatkin nopeasti.

(Ohjehan löytyy täältä, Klik.)

Mietin väriä. 

Orvokinsininen, 

kauneimpia värejä maailmassa. 

"Orvokkini tumma silmä,

kultasydän pieni."

Sitä laulua Äiti aina lauloi, 

kun olin pieni. 

Se kuulosti kauniilta. 

Se kuulosti herkältä.

Se kuulosti melkein lumoavalta. 

Se kuulosti äidilliseltä. 

Orvokeissa on jotain erityistä. 

Niitä valitsin hääkimppuunikin. 

Niitä laitan joka vuosi pihalle isoon pataan. 

Ne kukkivat pitkään, koko kesän. 

Lapset vievät tänään Mummulle jokainen oman orvokkinsa.

Minusta tuntuu, 

tai oikeastaan uskon, 

 että orvokeilla on onnea tuottava vaikutus. 

Korttiinkin maalasin 

orvokinsinistä. 

Kukista tuli taikakukkia, 

mutta sen verran elämässä pitää aina olla

yllätystä. 

Onnitellaan tänään Äitejämme.

Kiitetään siitä rakkaudesta, 

jota olemme saaneet.

Kiitetään huolenpidosta, 

hellyydestä,

lämmöstä.

Toivotetaan 

onnea!

*****

Ohje sokerimaalaukseen:

Tarvitset: vettä, sokeria, paperia, vesiväriä, siveltimen.

Kiehauta 1 dl vettä ja liota siihen 2dl hienoa sokeria.
Siitä tulee hieman siirappimaista. 
Jäähdytä.

Maalaa paperi märäksi sokerivedellä.

Maalaa sokeriveden päälle kuvioita vesiväreillä.

Käytä maalaamiseen puhdasta vettä. 

Yllä olevat kuviot on maalattu terävällä 

siveltimen kärjellä tökkäämällä. 

Väri lähtee kivasti leviämään. 

Leviämistä voi tehostaa puhaltamalla.

 Kuviot eivät helposti sekoitu, 

vaikka ne maalaisi lähekkäin. 

Sekoittumista voi tehostaa 

siveltimen puisella päällä vetelemällä.

Kuivuminen kestää kauemmin kuin

pelkällä vedellä maalatessa. 

Pinnasta tulee mukavasti kiiltävä. 

ps. Tein sokerimaalausta töissä oppilaidenikin kanssa.

Sokerivesi maistuu kuulemma 

"ihanasti hattaralle". 

En silti maistanut.

Vahabatiikkikokeiluja

Lähdin vahabatiikkikurssille

ilman minkäänlaista ennakkokäsitystä, 

mitä oli tulossa. 

Kaikessa kiireessä en ehtinyt

edes Pinterestiä kurkkia.

Niinpä menin kurssille

muutaman kankaan kanssa, 

jolle aioin tehdä "Jotain".

Tässäpä niistä esittelen kaksi. 

Toinen kangas oli epämääräisen mallinen ja kokoinen valkoinen trikoo ja

toinen sininen trikootilkku. 

Valkoiseen kankaaseen liruttelin ensin

 pienellä tjanting-vahakannulla kuumaa, juoksevaa vahaa. 

Tein tekstejä. 

Välillä vahaa lorahti enemmän, 

välillä kannu meni tukkoon. 

Tarvitsee harjoittelua selvästi.

Sen jälkeen maalailin pintaan pinkkiä väriä. 

Seuraavaksi leikkasin superlonista sydäntä muistuttavan tuputtimen. 

Tuputtelin sydämillä vahaa kankaalle.

Lopuksi lisäsin sinne tänne sinistä väriä. 

Valmis. 

Kun kangas oli kuiva, 

seurasi monen monta silitystä paperien läpi. 

Vaha piti saada pois kankaalta.

Jotkut värit katoavat ja

toiset tulevat esiin.

Taianomaista!

Loput vahat irrottelin 

kiehuvassa vedessä liottelemalla. 

Siniselle pikku tilkulle maalasin kannulla otuksen, 

jonka Kolmevee nimesi Möröksi. 

Mörön applikoin kesäpaitaan.

Mörön kaveri on pieni "Ampinen",

minisilityskuva.

Pinkki-sininen valmistui 

Koulutytön paidaksi. 

Lisäksi silitin pieniä kimaltavia

bling-bling-sydämiä sopiviin kohtiin. 

"Leskenlehdet ovat auenneet, 

ne katsoo aurinkoon. 

Minäkin katson, 

se lämmittää.

Äiti, 

sulle yks kukka.

Pistä maljakkoon.

Kesä on tulossa."


Kesää ja lomaa odotellessa. 
Kuukausi vielä. 
(Pst! Lumet saisivat kyllä jo sulaa.)