keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Säilytin sukkapuikoille



Miten sinä säilytät neulepuikkoja ja virkkuukoukkuja?
Minä olen pitänyt koukkuja peltipurkissa ja puikot ovat olleet laatikossa. 
Puikoille olen miettinyt jo pitemmän aikaa järkevämpää säilytysmuotoa. 
Nyt sain itsestäni niin paljon irti, 
että ompelin puikoille säilyttimen. 
Tällainen siitä tuli.


Laitoin puikkolokeroita kahteen tasoon. 
Ylempi taso on napakkaa puuvillaa, 
joka muistuttaa, 
että tänään on hyvä päivä. 
Alempi taso on nahkajäljitelmää.


Yläreunaan ja sivulle ompelin 
kristallimuovista vetoketjutaskuja. 



Taustana on jämäkkää nahkapaperia
ja pinta on kantoliinakangasta. 


Kun säilytin suljetaan, 
korkkinen yläosa käännetään alas, 
jolloin puikot eivät pääse tipahtamaan lokeroistaan. 




Napit tein samasta kantoliinakankaasta. 
Vähän meinasi olla liian paksua kangasta nappiaihioille, 
mutta jospa napit kestäisivät. 


Napinlävet on korkkikankaasta.
Siitä on tainnutkin tulla uusi suosikkini. 
Kiva materiaali työstää
ja näyttää kauniille!


Pakko vilauttaa vielä monta vuotta sitten tekemääni
pitkien puikkojen säilytintä. 
Kyllä farkun lahkeista on moneksi!
Nopea ja näppärä!


Kyllä nyt puikot pysyvätkin ojennuksessa. 
Ehkä tämä säilyttimen tekeminenkin kertoo siitä, 
että neulominen ja virkkaaminen ovat 
palanneet harrastuksiini.
Ne ehtivät uinua taustalla lähes 
parikymmentä vuotta. 


❤❤❤

Pieni pakkanen piristää 
tänä aamuna 
monen loskakelipäivän jälkeen. 
Linnut laulavat niin voimakkaasti, 
että viserrys kuuluu sisälle asti. 
Kevät on tullut. 
Iloa keskiviikkoosi!

❤❤❤

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Lumikenkäsäärystimet



Hanget kutsuvat ulkoilemaan.
Vaikka välillä on ollut suojasää
ja heti perään kipakka pakkanen,
ihan aikuista kantavaa hankea ei ole 
luonto vielä tälle keväälle suonut.
Lumikengillä sen sijaan pääsee nyt joka paikasta. 
Ihan parasta talviliikuntaa
tähän aikaan vuodesta.
Oletko kokeillut? 


 Minä olen harrastanut lumikenkäilyä muutaman talven. 
Kylmillä keleillä toppahousut ovat oikein hyvät,
kun niissä on lumilukot lahkeissa.
Kevyempien ulkoiluhousujen kanssa olen 
käyttänyt lumikenkäillessä säärystimiä. 
Villasäärystimissä on kuitekin se huono puoli, 
että ne tahtovat lumettua heti ensimmäisessä uppoamisessa
(joo, niitäkin välillä tapahtuu 😄)
ja monesti nilkkaankin menee lunta. 


Niinpä ompelin itselleni kankaiset lumikenkäsäärystimet.
Materiaali on vedenpitävää ulkoiluvaatekangasta.
Lisäksi ompelin koristeeksi heijastinnauhaa, 
vaikka luonnossa ei juuri heijastimille käyttöä olekaan. 
Ajattelin kuitenkin, 
että näitä voi käyttää sopivilla säillä
ihan normaalissa lenkkeilyssä tien päällä. 


Laitoin kuminauhakujat ylös ja alas
sekä lisäksi renksun jalan alle.



Eniten hämmästelen sitä, 
etten ole näitä aiemmin älynnyt ommella. 
Olen kyllä nettisivuilta selaillut valmiita lumikenkäsäärystimiä, 
mutta jostain ihmeen syystä en ole hoksannut, 
että sellaiset voisi itsekin tehdä. 
No, nyt ne on tehty. 


Eilen satoi uutta lunta. 
Toiveissa on päästä tänään hiihtämään. 
Jos latu ei ole kunnossa, 
kutsuvat lumikengät ja
läheiset mäen rinteet ja metsiköt.
Tai saattaa olla,
että lumikenkäily houkuttaa iltapäivästä, 
vaikka alla olisi jo hiihtolenkki. 

Rentouttavaa sunnuntaita Sinullekin! 


❤❤❤

perjantai 1. maaliskuuta 2019

Loma-ajatuksia ja uusi neuletakki


Tervehdys talvilomalta!

Loman piti olla 
mukavaa mummulareissua, 
kylpylää ja huvituksia, 
hiihtoretkiä, mäenlaskua,
herkkuja ja kaikkea kivaa.
Mutta miten kävi?



Tulikin sairastamista, 
suunnitelman muutoksia, 
peruuntumisia, pettymyksiä. 
Kaikki suunnitelmat ovat valuneet 
mahatautieritteiden mukana viemäriin. 
Toiveet tavallisesta uimahallireissustakin kaatuivat
kuin Iivo ja Rise Seefeldin laduilla.
Mitalisadetta odoteltiin, 
mutta saatiin vain harmin kyyneleitä. 


"Loma on kuitenkin loma",
minulle on tällä viikolla sanottu moneen kertaan. 
On hoksautettu,
että jos olisin töissä, 
olisi tullut poissaoloja ja aamusäätöjä. 
Niin, ja ei ole ollut aikaisia aamuheräyksiä!
Joo, ei ole ollut,
mutta yöllisiä herätyksiä on ollut viikon aikana
 enemmän kuin edellisen vuoden aikana yhteensä. 


Onneksi se voitettu pronssikin
alkaa hymyilyttämään jossain vaiheessa, 
vaikka alussa se niin kitkerälle maistuukin. 
Eräänä aurinkoisena, lämpimänä päivänä 
pesin kaikki Punaisen Mökin ikkunat 
sisältä, ulkoa ja välistä. 
Ah, sitä kirkkautta!
Ja mitä sen jälkeen?
Aloitin leikkihuoneen suursiivouksen. 
Ja mihin se päättyikään? 
Seinien maalaamiseen ja 
huonekalujen siirtelyyn
vintistä alas ja alakerrasta ylös.
Siinä sivussa olen silitellyt, sylitellyt ja hoitanut
sairastuneet lapseni. 
Niin, ja sainhan sitä lepoakin, 
jos oikein tarkkaan asiaa mietin, 
kun nukuin kaksi vuorokautta
ollessani itse sairas. 


 Tänä aamuna aurinko paistaa kirkkaammin
kuin muina päivinä. 
Kukaan ei ole kovin sairaana. 
Pojat ovat menneet pilkille
ja Tytär otti toipilaan Kuopuksen
ja lähti hänen kanssaan retkelle läheiseen peltosaareen.
Ensimmäisen kerran tällä lomalla 
pääsen ompeluhuoneeseen ja 
iltapäivällä kunnolla ladullekin. 
Maanantaina palaan virkistyneenä 
takaisin töihin. 
Loma on tehnyt tehtävänsä:
työasioita ei ole tarvinnut miettiä. 


❤❤❤

Kuvat uudesta neuletakistani
näpsi Tyttäreni ennen lomaa. 
Kaavana on sama ihana Ottobren Melange Knit (2/2015), 
jolla olen ommellut syksyn jälkeen useita neuletakkeja. 
Neuloksen olen tilannut Kimmiltä (Klik).
Tämä on ihanan painavaa, puuvillaista neulosta.