Säilytin sukkapuikoille

Miten sinä säilytät neulepuikkoja ja virkkuukoukkuja?

Minä olen pitänyt koukkuja peltipurkissa ja puikot ovat olleet laatikossa. 

Puikoille olen miettinyt jo pitemmän aikaa järkevämpää säilytysmuotoa. 

Nyt sain itsestäni niin paljon irti, 

että ompelin puikoille säilyttimen. 

Tällainen siitä tuli.

Laitoin puikkolokeroita kahteen tasoon. 

Ylempi taso on napakkaa puuvillaa, 

joka muistuttaa, 

että tänään on hyvä päivä. 

Alempi taso on nahkajäljitelmää.

Yläreunaan ja sivulle ompelin 

kristallimuovista vetoketjutaskuja. 

Taustana on jämäkkää nahkapaperia
ja pinta on kantoliinakangasta. 

Kun säilytin suljetaan, 

korkkinen yläosa käännetään alas, 

jolloin puikot eivät pääse tipahtamaan lokeroistaan. 

Napit tein samasta kantoliinakankaasta. 

Vähän meinasi olla liian paksua kangasta nappiaihioille, 

mutta jospa napit kestäisivät. 

Napinlävet on korkkikankaasta.
Siitä on tainnutkin tulla uusi suosikkini. 

Kiva materiaali työstää

ja näyttää kauniille!

Pakko vilauttaa vielä monta vuotta sitten tekemääni

pitkien puikkojen säilytintä. 

Kyllä farkun lahkeista on moneksi!

Nopea ja näppärä!

Kyllä nyt puikot pysyvätkin ojennuksessa. 

Ehkä tämä säilyttimen tekeminenkin kertoo siitä, 

että neulominen ja virkkaaminen ovat 

palanneet harrastuksiini.

Ne ehtivät uinua taustalla lähes 

parikymmentä vuotta. 

❤❤❤

Pieni pakkanen piristää 

tänä aamuna 

monen loskakelipäivän jälkeen. 

Linnut laulavat niin voimakkaasti, 

että viserrys kuuluu sisälle asti. 

Kevät on tullut. 

Iloa keskiviikkoosi!

❤❤❤

Lumikenkäsäärystimet

Hanget kutsuvat ulkoilemaan.

Vaikka välillä on ollut suojasää

ja heti perään kipakka pakkanen,

ihan aikuista kantavaa hankea ei ole 

luonto vielä tälle keväälle suonut.

Lumikengillä sen sijaan pääsee nyt joka paikasta. 

Ihan parasta talviliikuntaa

tähän aikaan vuodesta.

Oletko kokeillut? 

 Minä olen harrastanut lumikenkäilyä muutaman talven. 

Kylmillä keleillä toppahousut ovat oikein hyvät,

kun niissä on lumilukot lahkeissa.

Kevyempien ulkoiluhousujen kanssa olen 

käyttänyt lumikenkäillessä säärystimiä. 

Villasäärystimissä on kuitekin se huono puoli, 

että ne tahtovat lumettua heti ensimmäisessä uppoamisessa

(joo, niitäkin välillä tapahtuu 😄)

ja monesti nilkkaankin menee lunta. 

Niinpä ompelin itselleni kankaiset lumikenkäsäärystimet.

Materiaali on vedenpitävää ulkoiluvaatekangasta.

Lisäksi ompelin koristeeksi heijastinnauhaa, 

vaikka luonnossa ei juuri heijastimille käyttöä olekaan. 

Ajattelin kuitenkin, 

että näitä voi käyttää sopivilla säillä

ihan normaalissa lenkkeilyssä tien päällä. 

Laitoin kuminauhakujat ylös ja alas

sekä lisäksi renksun jalan alle.

Eniten hämmästelen sitä, 

etten ole näitä aiemmin älynnyt ommella. 

Olen kyllä nettisivuilta selaillut valmiita lumikenkäsäärystimiä, 

mutta jostain ihmeen syystä en ole hoksannut, 

että sellaiset voisi itsekin tehdä. 

No, nyt ne on tehty. 

Eilen satoi uutta lunta. 

Toiveissa on päästä tänään hiihtämään. 

Jos latu ei ole kunnossa, 

kutsuvat lumikengät ja

läheiset mäen rinteet ja metsiköt.

Tai saattaa olla,

että lumikenkäily houkuttaa iltapäivästä, 

vaikka alla olisi jo hiihtolenkki. 

Rentouttavaa sunnuntaita Sinullekin! 

❤❤❤

Loma-ajatuksia ja uusi neuletakki

Tervehdys talvilomalta!

Loman piti olla 

mukavaa mummulareissua, 

kylpylää ja huvituksia, 

hiihtoretkiä, mäenlaskua,

herkkuja ja kaikkea kivaa.

Mutta miten kävi?

Tulikin sairastamista, 

suunnitelman muutoksia, 

peruuntumisia, pettymyksiä. 

Kaikki suunnitelmat ovat valuneet 

mahatautieritteiden mukana viemäriin. 

Toiveet tavallisesta uimahallireissustakin kaatuivat

kuin Iivo ja Rise Seefeldin laduilla.

Mitalisadetta odoteltiin, 

mutta saatiin vain harmin kyyneleitä. 

"Loma on kuitenkin loma",

minulle on tällä viikolla sanottu moneen kertaan. 

On hoksautettu,

että jos olisin töissä, 

olisi tullut poissaoloja ja aamusäätöjä. 

Niin, ja ei ole ollut aikaisia aamuheräyksiä!

Joo, ei ole ollut,

mutta yöllisiä herätyksiä on ollut viikon aikana

 enemmän kuin edellisen vuoden aikana yhteensä. 

Onneksi se voitettu pronssikin

alkaa hymyilyttämään jossain vaiheessa, 

vaikka alussa se niin kitkerälle maistuukin. 

Eräänä aurinkoisena, lämpimänä päivänä 

pesin kaikki Punaisen Mökin ikkunat 

sisältä, ulkoa ja välistä. 

Ah, sitä kirkkautta!

Ja mitä sen jälkeen?

Aloitin leikkihuoneen suursiivouksen. 

Ja mihin se päättyikään? 

Seinien maalaamiseen ja 

huonekalujen siirtelyyn

vintistä alas ja alakerrasta ylös.

Siinä sivussa olen silitellyt, sylitellyt ja hoitanut

sairastuneet lapseni. 

Niin, ja sainhan sitä lepoakin, 

jos oikein tarkkaan asiaa mietin, 

kun nukuin kaksi vuorokautta

ollessani itse sairas. 

 Tänä aamuna aurinko paistaa kirkkaammin

kuin muina päivinä. 

Kukaan ei ole kovin sairaana. 

Pojat ovat menneet pilkille

ja Tytär otti toipilaan Kuopuksen

ja lähti hänen kanssaan retkelle läheiseen peltosaareen.

Ensimmäisen kerran tällä lomalla 

pääsen ompeluhuoneeseen ja 

iltapäivällä kunnolla ladullekin. 

Maanantaina palaan virkistyneenä 

takaisin töihin. 

Loma on tehnyt tehtävänsä:

työasioita ei ole tarvinnut miettiä. 

❤❤❤

Kuvat uudesta neuletakistani

näpsi Tyttäreni ennen lomaa. 

Kaavana on sama ihana Ottobren Melange Knit (2/2015), 

jolla olen ommellut syksyn jälkeen useita neuletakkeja. 

Neuloksen olen tilannut Kimmiltä (Klik).

Tämä on ihanan painavaa, puuvillaista neulosta.